Kun Suomessa alkoivat rajoitukset vapautua, artistit ja toivottavasti kansakin ryntäsivät keikoille klubeille ja ulkoilmaan. Äkkiä piti tottua taas siihen, että kiinnostavia keikkoja ei voinutkaan vain naksauttaa näytölle pyörimään mistä tahansa, vaan toiselle puolen Suomea johonkin baarinnurkkaan ei niin vaan lähdettykään ja niinpä jäivät siellä soittavat yhtyeet näkemättä.
Ehkä nyt on aika kääntää katsetta kauemmas, koska aika kotimaispainotteisiahan nuo tähän asti katsotut striimit ovat olleet. Candlemass soitti striimikeikkansa heinäkuun alussa. Kyseessä oli studiolive, studio koristeltuna ylenpalttisesti styroksisin hautakivin, kukkapuskin ja kyntteliköin, taustakankaille heijastettuja kuvia ja valoshowta unohtamatta. Mitään välispiikkejä ei silti harrastettu, vaan pelkästään soitettiin biisejä ja musiikki puhui puolestaan. Laulaja katsoi kameraan, mutta muita näytettiin kuvatun hieman salaa. Sitähän voisi melkein kuvitella, että gubbet pynttäävät rumpusetin kukkapuskilla ja virittelevät kyntteliköt ja valopatsaat treeneihinkin. (Etenkin kun ruotsalaisista ei koskaan tiedä, mitä kaikkea ne pynttäävät kukkapuskin.) Soitto soi painavasti ja tiukasti. Tämänhetkinen laulaja kuulostaa vaivattomimmalta omalle äänelleen tuoreeltaan tehtyä Astorolusta tulkitessaan, monen vanhemman kappaleen kohdalla kuulostaa siltä, että välillä pusketaan pyytämättä ja yllättäen vastaan tulevia rajoja vastaan. Ja siitä vanhasta materiaalistahan keikka enimmäkseen koostuu.
Encoreksi tarjoillaan vielä mustavalkoisena kuvattu Demon's Gate samasta tilasta ilman kynttilöitä lippikset ja silmälasit päässä - ilmeisesti ennen keikkaa valmiiksi kuvattu jälkiruoka?
The Hu oli ehtinyt striimata jo kesäkuussa, mutta linkki keikkaan tuli sattumalta vastaan vasta noin kuukautta myöhemmin. Onneksi löytyi ja on vielä katsottavissa. The Hu on aiemmin kiertänyt Keski-Eurooppaa ja kerännyt kovasti kehuja sikäläisiltä kavereilta, muttei poikennut Suomessa, joten nytpä oli sopiva hetki katsastaa hittivideoiden lisäksi keikkameininkiä. The Hu ei ole "hunnirockillaan" ainoa mongolialaisia perinnemusiikin soittimia ja kurkkulaulua tietynlaiseen estetiikkaan ja sähköisiin bändisoittimiin yhdistävä yhtye, vaan mieleen tulee tietysti myös etenkin ovelista cover-sovituksistaan tunnettu Tengger Cavalry ja Yat-Kha jenisei-punkillaan, jotka kaikki kuulostavat jännittäviltä ja kiehtovilta läntisiinkin korviin. Osa eksotiikkaa on varmasti myös laulukieli, joka ainakin the Hun tapauksessa näyttelee osaansa myös kappaleiden rytmisyydessä. Mittatilaussoittimia ja niiden soittamista katselee mielikseen, ja esityksen intensiteetti on sekin mukaansatempaavaa.
Heinäkuussa ilmeisesti muun maailman isommatkin artistit innostuivat striimaamaan, koska sosiaalisessa mediassa näkyi jälkikäteisilkamointia muun muassa Nick Caven ja Björkin striimikeikoista, jotka tietenkin missasin niiden tapahtuessa, vaikka olisinkin voinut kohdalle osuessa vilkaista. Heinäkuussa pandemiaolot olivat myös kestäneet niin kauan, etteivät ihmiset ehkä enää olleet yhtä innokkaita vinkkailemaan toisilleen tulevista striimikeikoista kuin siinä vaiheessa kun kaikki oli uutta. Toisaalta heinäkuussa oli myös kotimaassa kovin turistisesonki ja työ haittasi harrastuksia, joten ehkä siksikin striimauksia tuli seurattua vähemmän.
