Saapa nähdä, onko huhtikuussa tarjolla striimejä pidemmäksi postaukseksi, mutta ainakin sen korkkaava Helsinki Death Festin tapahtuma Total Death - Total Live tarjosi niin monta bändiä, että eiköhän.
Illan starttasi ennakkoon tallennettu Omnivortexin keikka kirkkaasti valaistusta varastossa (treenikämpällä?). Onpas kivaa, että tallenteissa on laitettu biisien nimetkin näkyville.
Seuraavaksi striimasi suorana ja vähän perinteisemmältä ja perinteisemmin valaistulta esiintymislavalta Azatoth, joista ensiksi kiinnittyi huomio ulkomusiikillisiin seikkoihin, nimittäin siihen että soittajat näyttivät kovin nuorilta. Vähän kiinnittyi huomio kanssa kivoihin kynsilakkoihin. Mutta kyllähän se kuulostikin varsin murealta (mitä nyt laulu oli varsin hiljaisella), joten eiköhän se ole metallin tulevaisuus ja jatkuvuus ja mitä vielä, ihan lupaavalla tolalla.
Seuraavana oli luvassa taas tallennetta, nimittäin Macabre Decay Ruotsista, kuvattuna jossain pimennetyssä kopissa missä kuvaaja heilui kameransa kanssa holtittomasti. Sinänsä kai haptinen kuvailmaisu simuloi livenä tukanheilutuksen seasta ohitse viuhuvia näkymiä, mutta tietokoneen ruudulta katsottuna simulaatio ei ehkä ollut ihan niin onnistunut. Muutenkin taisivat Ruotsin sedät hävitä nuorelle edeltäjälleen, sillä eventin chatti-ikkunassa jauhettiin vielä Azatothista keikan loppuun saakka.
Sitten, pienen välaikatauon jälkeen striimasi taas suorana tuomiokuoloisasti lanaava God Disease. Viikset vain vipattavat! (Postauksen tageja kohdalleen laittaessa huomasin, että tämän olenkin joskus nähnyt myös oikeasti livenä ja suunnitellut silloin tsekkaavani paremmalla ajalla uudestaan.) Mystisten välihuminoiden aikaan olisi tosin voinut olla tarjolla vaikka jotain taustavisuaaleja pelkän seisoskelun sijaan. Seuraavana oli vuorssa taas tallenne, jossa rässäili Fatal Effect. Näitten kirkkaasti valaistujen treenistallenteiden ilo on kyllä taas rumpaloinnin kuvaus näkyvästi. Tosin harmillisesti basistia ei kuvattu tarpeeksi silloin kun kuulosti olevan kuvattavaa. Sitten vuorostaan suorana Cryptic Hatred. Kylläpä taas puraisee murhaavampi murina äskeisen päälle, ja taas on nuorissa tulevaisuus! Tosin taas käy mielessä, että olisipa kiva nauttia tästäkin paikan päällä fyysisen äänivallin kera eikä pelkästään verkon välityksellä. Tallennekeikkavuorossa seuraavana Dispyt ja taas on anteliaat rumpukamerat. Svengaava ote on kyllä joo. Seuraavana striimausvuorossa Galvanizer hyökki ja kyökki ja varsin tasaista tahtia turpiin mätti. (Alkaa vaikuttaa siltä, että oma kunto alkaa taas hyytyä kesken pitkän tapahtuman). Viimeisenä tallennevuorossa on jenkkibändi Deviant Burial, jotka on tallennettu keikkamaisemmin valaistuna kuin muutama edellinen tallenne. Kalju basisti, jolla on mustat käsivarret on suorastaan pelottavan näköinen.
Seuraavaksi osui suorana silmien eteen Apocalyptican striimi keilahallista. Oppia tauotukseen ja haastattattelupätkien ripotteluun oli varmaan haettu Imperial Agelta. Tämän keikan erikoistarjontana oli erikoisemman keikkapaikan lisäksi myös laulaja tulkitsemassa joitain kappaleita. Tosin näin satunnaisena Apocalyptican kuuntelijana instrumentaalit viehättivät enemmän.
Sitten olikin luvassa Roadburn Reduxia, jonka tarjonnasta ensimmäiseksi kuuntelin Svart Sessions-osion Kairon; IRSE! -keikkaa. Nimenomaan kuuntelin, katsomisen jäädessä vähemmälle. Epätodellisuuden tuntu on edelleen vahvasti Kairon; IRSE!n musiikin luomassa tunnelmassa läsnä.
Seuraavaksi päädyin kuuntelemaan The Devil's Traden keikkaa. Mies ja sähkökitara, jotka kuulostivat isommaltakin kokoonpanolta, ja hyvin tunteikkaalta. Tämä varmaan toimisi myös samassa tilassa artistin kanssa! Jo Quailin esitys efektoidulla ja luupatulla sellolla koostui kahdesta kappaleesta, joista varsinkin jälkimmäisessä oli varsin aavemainen tunnelma. Tilaisuutta katsastaa Iterum Nataa on tullut jo vähän odoteltuakin ilahduttaneiden levyjen jälkeen. Tunteikas ja tunnelmallinen setti oli sekin, kynttilöistä muodostetussa kehässä. Käväisi myös mielessä, että osuiko nämä yhden hengen tunteikkaat ja tunnelmalliset esitykset katsomis- ja kuuntelulistalleni sattumalta, vai oliko kyseessä suorastaan vuoteen sopiva teema. Kiitos oman sähläykseni olin vähällä missata muut ennen kuin ne poistuivat katsottavista. Hexvesselin soittamassa debyyttialbuminsa juhlavuosikeikkaa ehdin sentään katsastaa! No, tunteikas ja tunnelmallinen sekin. Osa soittajista ja laulajista osallistui ilmeisesti etäyhteyden päästä, vaikka isompi joukko olikin samassa tilassa. Jouhikoineen, kanteleineen, balalaikkoineen, äänimaljoineen, jousella (?) soitettavine naamioineen ynnä muineen samassa tilassa oli myös jännittäviä soittimia enemmän kuin vaikka sillä lähiaikoina nähdyllä Wardrunalla. Toiveikkaana ehdin luulla myös yhtä valaistusrekvisiittana ollutta kynttiläkippoa soittimeksi, vaikka juuri siitä ei taidettu tällä kertaa ääniä loihtiakaan ilmoille. Kiireesti yritin myös ehtiä katsoa ja kuunnella Haunted Plasman, koska tietysti mainosten superkokoonpano-namedroppailu herätti uteliaisuuden. En silti odottanut kuulevani jotain näin...retrofuturistisen toiveikkaan kuuloista synthwavea!
Huhtikuu olikin sitten kaikkineen niin täynnä striimejä, että postauksesta tuli tagien merkkimäärä täyteen jo ennen kuin kuu oli ohi, ja osa myös jäi ihan suosiolla katsottavaksi myöhempänä ajankohtana, koska jostain syystä myös striimikeikkoja tykätään järjestää paitsi kaikkia samassa kuussa, usein myös vuorokaudenajoista aamuvuoroa edeltävänä yönä. Miksei talvella, kun oli tylsää, striimannut juuri kukaan...
Cruachan soitteli taas duona pubiralleja, jotka irkkustandardien lisäksi painottuivat tällä kerralla erityisesti Johnny Cash-tulkintoihin. Tällä kertaa kuulin itsekin sen kepeän ja mukanalaulettavan pubirallin kaavaan tehdyn kappaleen nunnien tappamista lapsista, jonka ensiesitys oli ilmeisesti edellisessä striimissä, mutta missasin sen silloin. Kuulemma Irlannissa on rajoitukset sen verran hellittämässä, että seuraavilla striimauskerroilla mukana voi olla enemmän jäseniäkin!
