Perjantaina
Brother Firetriben ilosävelet tahdittavat jo jonotusta ja leirintää, kuulostaen siltä, että joku soittaa ämyreistä 1980-luvulla autoon unohtunutta kasettia. Kun jonoista on selvitty ja lavan eteen päästy, alkaa näyttää ja kuulostaa siltä, että bändi se siellä soittaa biisejä 1980-luvulla autoon unohtuneelta kasetilta.
 |
| Brother Firetribe, 20. 7. 2018 |
|
Jotenkin ei meinaa kuunnellessa pokka pitää yhtään, kun kaikki on niin kovin iloista ja kepeää. Laulaja tosin on sitä mieltä, että Brother Firetriben keikalla EI VOI sataa, mutta niin vain taivaalta jotain valuu alas.
 |
| Brother Firetribe, 20. 7. 2018 | |
Beast In Black soittaa isommalla lavalla, ja on myös vetänyt sinne enemmän yleisöä. Ja kuulostaa Brother Firetriben jälkeen siltä, kuin soittaisi1980-luvulla autoon unohtuneen kasetin biiseistä useita biisejä toisiinsa sekoittavia remixejä, ja vielä raskaammalla otteella.
 |
| Beast In Black, 20.7.2018 |
|
 |
| Beast In Black, 20.7.2018 | |
No, loppujen lopuksi Beast In Black kuulostaa jokseenkin siltä kuin siltä voi odottaakin. Lysti keikka kaikkineen.
 |
| Beast In Black, 20.7.2018 | |
 |
| Beast In Black, 20.7.2018 | |
 |
| Beast In Black, 20.7.2018 | |
Koreografioita on selvästi hiottu ja hymyt loistavat leveinä. Niin soittajien omilta naamoilta kuin niille Crazy, Mad, Insanen aikana ilmestyviltä Turtles-naamioilta. Mutta miksi joukosta puuttuu Michaelangelo Party Dude juuri tällaisen bailurallin ollessa kyseessä? (Lisäksi vaadimme saada nähdä myös Silppurin, Nilppurin, Pilppurin, Kilppurin ja pikku Kirppulin!)
 |
| Beast In Black, 20.7.2018 |
No, onneksi saamme ainakin nähdä pirteitä haarahyppyjä laulajalta.
 |
| Beast In Black, 20.7.2018 | |
 |
| Beast In Black, 20.7.2018 | |
Dark Tranquillity on aina yhtä hilpeä ja eläväinen livekokemus. Osa pirteästä vaikutelmasta on varmasti Stannen tarttuvan iloisuuden vaikutusta, mutta eivätpä muutkaan mitenkään mörkkiä vaikutelmaa tee.
 |
| Dark Tranquillity 20.7.2018 |
|
 |
| Dark Tranquillity 20.7.2018 | |
Tukeva haara-asento on ilmeisen tärkeä soittaessa, ja kitaristi ja kosketinsoittaja ovat synkanneet omansa yhtenäisiksi. (Toinen kitaristi on ilmeisesti jäänyt jumiin lentolimboon, ja molempien tontit hoitava kitaristi on ilmeisesti vielä uusi - mutta hyvinhän tässä lopulta selvitään.)
 |
| Dark Tranquillity 20.7.2018 | |
Rantalava sijaitsee rinteen juurella, ja sinänsä luontaisesti nouseva katsomo josta näkee lavalle myös kauempaa, on toimiva idea. Ainakin niin kauan kuin ihmiset pysyvät rauhallisina. Dark Tranquillityn innostama villisti pyörivä rinnepitti on kyllä varsin pelottava, kun siihen yrittää olla joutumatta. Tietyltä etäisyydeltä siinä on jotain huvittavaakin, koska pittiin osallistujat kaatuilevat jo pelkkiin maastonmuotoihin edes osumatta toisiinsa.
 |
| Dark Tranquillity 20.7.2018 | |
Clearing Skiesin soittivat juuri kun alkoi sataa, ja spiikit olivat sen mukaisia...
 |
| Dark Tranquillity 20.7.2018 | |
Seuraavana soittanut
Cyhra oli ihan outo nimi - enkä ilmeisesti ole menettänyt mitään, kun en ole bändiin aiemin tutustunut. Se nimittäin kuulosti euroviisuilta jostain entisestä itäblokin maasta - sellaisilta euroviisuilta, jotka eivät koskaan pääse semifinaalista finaaliin, vaikka kuinka on lahjottu raatia ja tungettu väliin räppiosuuksia ja kaikkea muutakin sikin sokin.
 |
| Cyhra, 20.7.2018 |
|
Ja kyllä se edelleen on niin, että
Amorphis on nähtävä ainakin kerran kesässä. Ja tänäkin kesänä piti todeta, että livekunto on kova, ja jokainen kappale vie mukanaan.
 |
| Amorphis 20.7.2018 |
|
 |
| Amorphis 20.7.2018 | |
Olli-Pekka Laineen paluu bändiin on tuonut musiikkiin mukanaan myös tietyn elävän veden liikkeen tunnun, joka oli 90-luvulla elimellisesti osa Amorphista ja välillä puuttui.
 |
| Amorphis 20.7.2018 | |
 |
| Amorphis 20.7.2018 | |
Pimenevässä illassa järven rannalla tuntuu siltä, että näin tämän pitää ollakin. Suomalainen on sielunmaisemassaan ja keikkaturistit piehtaroivat eksotiikassa.
 |
| Amorphis 20.7.2018 | |
 |
| Amorphis 20.7.2018 | |
Insomnium ehti mennä lähes ohi lepotauon venähtäessä, kun lepopaikan vieressä soinut DJ-setti peitti alleen sen, että pienemmälläkin lavalla tapahtui koko ajan. Todistamaan ehti muutamia messeviä pyroja ja ankaraa tilutusta.
 |
| Insomnium 20.7.2018 |
|
Pitkän päivän päälle alkaa vanhaa väsy vaivata.
Lacuna Coililta tuli siis tsekattua vain pari biisiä, joiden reipas goottipoljento kuulosti ennakko-odotuksia paremmalta ja herätti epäilyksen, että keikka olisi varmasti toiminut vaikka iltaseitsemältä aivan mahtavasti. Puolen yön jälkeen ei vaan enää pystynyt kykenemään.
 |
| Lacuna Coil 20.7.2018 |
|
Lauantaina
Waltari oli ensimmäinen bändi, jota nuoruusnostalgiapäissä tuli vaivauduttua festarialueelle katsomaan. Siellähän ne 1990-luvun suurimmat radiohitit raikasivat kuin ennen muinoin, vaikka kokoonpano näyttää vaihtuneen Kärtsyä lukuunottamatta kokonaan (ja hiukan epäilytti, olivatkohan kaikki nykykokoonpanon jäsenet edes syntyneet silloin kun viimeksi näin Waltarin livenä.)
 |
| Waltari 21.7.2018 |
|
Kärtsy esitti myös anti-stripteasea pukeutumalla lavalla.
 |
| Waltari 21.7.2018 | |
Jollain tavalla Waltarin pirteä sekametelisoppa on hyvin 90-lukulaista (siis muutenkin kuin settilistan painottumisessa niihin aikoihin) - vaikea enää kuvitella sen nousun vuosia mihinkään muuhun aikaan, sillä vaikka 90-luvusta muistetaan usein miten kaikki oli ankeaa, se oli silti samaan aikaan pursullaan räikyviä värejä ja hyvin optimistinen vuosikymmen. Koko maailma mahdollisuuksineen oli avoinna eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin.
 |
| Waltari 21.7.2018 | |
Ensiferum kuulostaa jo lähes yhtä mahtipontiselta kuin Turisas, mutta tiluttaa enemmän. Ai että sitä tilua riittääkin. Stemmat kuulostaa hyvältä kyl.
 |
| Ensiferum 21.7.2018 |
|
 |
| Ensiferum 21.7.2018 |
|
Ja huijui tuota basistia. Letti pyörii kuin Corpsegrinderilla, mutta samaan aikaan sujuu soitto ja kerrassaan riehakas lavaliikehdintä.
 |
| Ensiferum 21.7.2018 |
|
Eluveitie vaihtoi ilmeisesti melkoisen osan kokoonpanoaan sitten viime näkemän (pillistit pysyivät), mutta nykyinenkin kampiliiristi esiintyy varsin raivokkaasti. Taitavat olla koko piruja moshaamaan ne semmoiset kampiliiristit.
 |
| Eluveitie 21.7.2018 |
|
 |
| Eluveitie 21.7.2018 | |
Eluveitien biisimateriaali kuulostaa niin ikään koko lailla euroviisuilta - tosin niiltä, jotka pääsevät finaaliin asti. Toisin kuin se joku edellisen päivän viisuilija.
 |
| Eluveitie 21.7.2018 | |
 |
| Eluveitie 21.7.2018 | |
Tämmöistä ilonpitoahan tämä on. Kepeän letkeästi kesäiseen festaripäivään sopivaa. Ja onhan noita eksoottisempia soittimia lysti kuunnella ja katsella.
 |
| Eluveitie 21.7.2018 | |
 |
| Eluveitie 21.7.2018 | |
Sen jälkeen ohjelmassa oli tarjolla
Paradise Lost, joka tällä kertaa ei peruuttanut eikä tullut korvatuksi Eläkeläisillä (Ilosaari '98 nevö forget).
 |
| Paradise Lost 21.7.2018 |
|
Bändi on ukkoutunut aika tavalla sitten viime näkemän (josta tosin on siitäkin taas aika tavalla aikaa). Nuori suomalaisrumpali tosin tarjoaa iloa korvien lisäksi myös silmille. Ja onhan tuo komppikitaristi Aaron Aedykin ihana ilopilleri, jonka hyväntuulisuus tarttuu.
 |
| Paradise Lost 21.7.2018 | |
Mutta kokonaisuutena bändin livekunto on tällä hetkellä perhanan kova. Selkeästi parempi kuin viimeksi nähdessä. Hyvä mieli jää keikasta moneksi päiväksi.
 |
| Paradise Lost 21.7.2018 | |
Ja onhan Paradise Lost tällä hetkellä uraa siinä vaiheessa, että setin voi koostaa pelkistä hiteistä, ja niistä koostuva setti on miellyttävän monipuolinen ja silti tasapainoinen, esitellen bändin tuotannon monia puolia. Olkoonkin, että yleisölle osa hiteistä on ilmeisesti tutumpia kuin toiset.
 |
| Paradise Lost 21.7.2018 | |
Oli Believe In Nothing-levystä kokonaisuutena mitä mieltä tahansa, siltä soitettu Mouth ansaitsee paikkansa setissä ja kuulostaa livenä suorastaan elokuvalliselta. Liidikitaran leijuva melodia tuntuu tiivistävän jotain vuosituhannen taitteen yleisestä vieraantumisen tunteesta.
 |
| Paradise Lost 21.7.2018 | |
 |
| Paradise Lost 21.7.2018 | |
Melkoisen huuli pyöreänä näytti porukka ympärillä olevan myös Symbol of Lifelta peräisin olevan Erasedin lähtiessä soimaan. Vaikka sehän on niin menevä ralli! Ja levykin hyvä...
 |
| Paradise Lost 21.7.2018 | |
 |
| Paradise Lost 21.7.2018 | |
Uudempi materiaali on taas vanhakantaisempaa, jopa suorastaan kuolosävytteistä.
 |
| Paradise Lost 21.7.2018 | |
Mokoma tulee seurattua kauempaa rinteestä ottaen rennosti, ja enimmäkseen mielikuvat biiseistä kiitävät tiehensä ylitse purjehtivien pilvien nopeudella. Valtaosa yleisöstä näyttää olevan kyllä valtaisan fiiliksissään.
 |
| Mokoma 21.7.2018 |
|
Punainen kukko kuulostaa kyllä kiehtovalla tavalla levottomalta, ja hämmentää yleisömeren yhtä levottomaan liikkeeseen.
Raised Fist on jotain muskelipunkkia, josta tulee hiukan jonkun kierteen kautta ajoittain Rage Against The Machine mieleen. Laulaja tosin jaarittelee niin pitkällisesti kaikkien biisien välissä, että mielenkiinto keikan seuraamiseen on aika äkkiä kulutettu loppuun.
 |
| Raised Fist 21.7.2018 |
|
Seuraavana vuorossa onkin
Apocalyptica ja "plays Metallica with Four Cellos"-settinsä. Olen viimeksi nähnyt Apocalyptican livenä siinä vaiheessa, kun ne soittivat vielä pelkästään Metallicaa, puvut päällä ja rivissä tuoleilla istuen, joten nykykokoonpanon show-elementit tulivat yllätyksenä, näin ensi kertaa nähtyinä.
 |
| Apocalyptica 21.7.2018 |
|
 |
| Apocalyptica 21.7.2018 | |
Pelkistä selloistakin lähti ilmeisen painava, painostava ja uhkaava äänimaailma, johon For Whom The Bell Tollsin aikana käyttöön otettu rumpusetti toi suorastaan teollisia sävyjä.
 |
| Apocalyptica 21.7.2018 | |
Fight Fire With Fire siihen päälle näytti sangen fyysiseltä menolta, niin kuin pitääkin.
 |
| Apocalyptica 21.7.2018 | |
 |
| Apocalyptica 21.7.2018 | |
Thunderstruckilla ja Porilaisten marssilla kirjavoitua Seek And Destroyta uhiteltiin viimeiseksi, joten toisen lavan edusta kutsui - mutta sen jälkeen palattiinkin vielä soittamaan Nothing Else Matters ja One. Komeastihan nuo kajahtivat kuun valaiseman järven edustalla, johon toisen lavan edestä oli suorastaan paremmat näkymät. Keikan päättänyt ilotulitus suorastaan tärväsi kauniin luonnonvalon loihtiman maagisen tunnelman, vaikka toki siinäkin oli komeat hetkensä, ja jossain muussa yhteydessä se varmasti olisi ollut kaikkineen komea näkymä.
 |
| Apocalyptica 21.7.2018 | |
 |
| Apocalyptica 21.7.2018 | |
Seuraavaksi vuorossa oli huomattavasti lyhyemmän aikaa sitten viimeksi todistettu
Hallatar, jonka murhe ja kaiho olivat paremmin linjassa sen luonnonvalon kuin ilotulituksen kanssa.
 |
| Hallatar 21.7.2018 |
|
 |
| Hallatar 21.7.2018 | |
 |
| Hallatar 21.7.2018 | |
Festariympäristö tosin ei tainnut olla Hallattarelle paras mahdollinen, koska siinä missä omilla keikoilla yleisö tietää mitä on tullut katsomaan ja on tullut katsomaan juuri sitä, festariyleisöstä osa vaikutti olevan raivostuttavan kiinnostunut lähinnä keskenään juoruilusta, jopa eturivin huitteilla. Jonkun verran paikalle näytti juoksevan kesken keikan myös sellaisia, jotka tunnistivat Tomi Joutsenen äänen mutta eivät olleet kuulleet tästä bändistä ikinä aikaisemmin ja kohtasivat sen lähinnä hämmennyksellä.
 |
| Hallatar 21.7.2018 | |
 |
| Hallatar 21.7.2018 | |
 |
| Hallatar 21.7.2018 | |
Severed Eyes riipaisi jälleen.Kaunishan se on levylläkin, mutta jostain syystä livenä saa vielä uusia ulottuvuuksia.
 |
| Hallatar 21.7.2018 | |
 |
| Hallatar 21.7.2018 | |
 |
| Hallatar 21.7.2018 | |
Tähän oli hyvä päättää ilta, vaikka festarilla tarjonta vielä jatkui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti