Illan avausbändi
Loputon Suo kuulosti enimmäkseen siltä, että suolla on nyt kyllä sammalet myllätyt. Lisäksi tarjolla oli sen verran kilistelyä ja kalistelua, että mieleen tuli suorastaan klassikko Tuolla puolen viimeisen näkyvissä olevan koiran!
 |
| Loputon Suo, 14.9.2018 |
|
Toisaalta paahdon ja paukutuksen vastapainoksi meno oli ajoittain hyvinkin tunnelmallista ja liidikitara vaikersi mitä kauneimmin.
 |
| Loputon Suo, 14.9.2018 | |
Ajoittain taas mieleen tuli suorastaan Spectral Voice, vaikkakin Loputon Suo kuulosti vähemmän häröltä. Laitetaan listalle "tämän voisi tsekata uudestaankin."
 |
| Loputon Suo, 14.9.2018 | |
Mormânt de Snagov ei ollut Pilgrims From Tarterus. Hienosti onnistuin mielessäni sotkemaan pari bändiä, koska olihan nimissä sentään muutama sama kirjain. Siihen ne yhtäläisyydet taisivat jäädäkin.
 |
| Mormânt de Snagov, 14.9.2018 |
|
Enemmän äänessä oleva laulajakitaristi vei kyllä haara-asennon jo nextille levelille (ei tarttunut kameraan). Vai mahtoikohan se twerkata. Jumaliste!
 |
| Mormânt de Snagov, 14.9.2018 | |
Tunnelma oli jokseenkin hilpeää ja Mormânt de Snagovn oma materiaali pirteää sahausta, josta loppucoveriksi vedetty Moonspellin Full Moon Madnessin pätkä erottui aika tavalla. Komea cover-valinta kyllä, ei siinä mitään.
 |
| Mormânt de Snagov, 14.9.2018 | |
Illan pääbändistä
Paarasta olin kuullut aiemmin lähinnä kaverin suosituksen, ja varsin pian keikan päästyä alkuun tuli selväksi, ettei kaveri ollut höpöjä puhunut.
 |
| Paara, 14.9.2018 |
|
Tosin ennen kuin keikka pääsi alkuun, joku innokas fanipoika yritti houkutella yleisöä huutamaan Paaraa jo vartti ennen ilmoitettua soittoaikaa, ja harjoitteli kaverinsa avulla valmiiksi stagedaivauksiakin. (Kuivaharjoitteluun se sitten jäikin, koska lavalle tuskin olisi bändin sekaan edes mahtunut ylimääräisiä.) Fanipoikaa kiukutti kovasti intonsa saama laimea huomio, ja vielä enemmän se, että hänen huudellessaan tunnelmallisen intron päälle, muusta yleisöstä alkoikin kuulua "oo nyt hiljaa!" ja "pää kiinni, saatana!" Innokas fanittaminen on tietysti iloinen asia. Toisaalta tämä fanipoika oli tainnut missata sen muistion, että Turussa tullaan yleensä kuuntelemaan bändiä eikä yleisöä. Paaraa kyllä kelpasi kuunnella, sillä sehän kuulosti hyvältä. Eikä olisi varsinaisesti tarvinnut moista esitanssijaa.
 |
| Paara, 14.9.2018 | |
Hitaammat, maalailevat ja suorastaan elokuvalliset osuudet repesivät välillä rähinään ja sahaukseen, josta aaltoliikkeen lailla rauhoituttiin takaisin tunnelmointiin ennen seuraavaa väkevää purskahdusta. Kalevalamitta ja fennomelodiat muodostivat osansa keitoksesta, joka pysyi monipuolisena ja mielenkiintoisena kaikissa muodoissaan.
 |
| Paara, 14.9.2018 | |
 |
| Paara, 14.9.2018 | |
Osansa tunnelmasta oli myös kolmella laulajalla, joista varsinkin puhdas miesääni kuulosti aivan törkeän hyvältä. Osansa tähän lieni myös yllätyksellisyydellä, sillä moista äänenkäyttöä ei aivan ensimmäiseksi osaa odottaa kuulevansa paintit naamassa, niitein, kettingein ja luin koristautuneina soittavalta kokoonpanolta. (Lähimmät vertailukohdatkin tuli mieleen joistain ihan muista genreistä - Falconer? Eikä sekään silti kuitenkaan. Painostavan tunnelman eteenpäin vyöryminen ja sen yllä leijuva laulu - Mourning Beloveth? Eikä sekään silti kuitenkaan.) Tähän genreen odotuksenmukaisempi rääkyjä yllätti paljon vähemmän, vaikkei tämänkään suorituksessa mitään vikaa ollut. Miellyttävää myös se, että eteerisen hempeilyn sijaan nainen loitsusi huomattavasti käskevämpään sävyyn.
 |
| Paara, 14.9.2018 | |
 |
| Paara, 14.9.2018 | |
Pa(a)ran synnytysloitsu toimi suorastaan hypnoottisesti. Pitissä puolestaan jotkut riehaantuivat tanssimaan ripaskaa. Kun keikka loppui, kotimatka alkoi merkkaripöydän kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti