Aika korkata keikkavuosi 2018. Korkkaustarkoituksiin valikoitui Tyrmyn järkkäämä tapahtuma, jossa soitti joku kolmaskin bändi, jonka tosin ehdin autuaasti missata ennen kuin tulin tulokseen, että nyt keikalle perkele tai seuraa henkinen turvotus.
Kumpikin nähtäväksi jääneistä bändeistä oli tsekattuna ennestäänkin.
Northern Incarnation kuulosti ysäribläkiltä niin kuin viimeksikin. Ihan kivaa joo ja silleen kivasti on rytmisiä koukkuja siroteltu sinne tänne, mutta jotenkin ei nyt vaan herätä sen kummempia intohimoja suuntaan tai toiseen. Musiikista tulee lievä teininostalgia aikoihin, joita ei varsinaisesti välitä muistella, mutta joihin nykyisin kykenee suhtautumaan surumielisellä myötätunnolla niiden tullessa mieleen.
|
Northern Incarnation 26.1.2018 |
|
|
Northern Incarnation 26.1.2018 | |
Bändi oli myös ehostanut sievästi niin kuin viimeksikin. Tosin tällä kertaa näytettiin käyttäneen enemmän punasävyjä kuin mustaa. Laulaja näytti edelleen Gene Simmonsilta ja toinen kitaristi ansaitsi virtuaalisen "päivän parhaat hiukset"-palkinnon jopa mahdollisia kilpakumppaneita näkemättä. Bändin visuaalisen annin tärkein koriste-elementti oli siirtynyt bassonvarresta kitaraan sitten viime näkemän. Oli vissiin jonkun muunkin mielestä koristeellinen näkymä, sillä lavan edessä päivysti jossain välissä melkoinen beibekertymä. Tuoreempi basisti ei ollut niin koristeellinen näkymä, mutta jäi sentään enimmäkseen tolpan taakse piiloon.
|
Northern Incarnation 26.1.2018 | |
|
Northern Incarnation 26.1.2018 | |
Beibet häipyivät johonkin lavan edestä ennen kuin
Concrete Icon aloitti. Mitäs peliä se semmoinen on, kun ilo on vasta alkamassa! Vaikka kielisoittajien lumberjack-look olisi karkoittanut beibet, rumpalin soreissa säärissä olisi riittänyt ihasteltavaa. Olkoonkin, että muutama pitkä mies eturivissä yritti peittää näköalan useampaan otteeseen. (Ulkoisten elementtien vertaamista edelliseen kertaan ei nyt ole luvassa, koska tunnetusti en muista, miltä bändi silloin näytti.)
|
Concrete Icon 26.1.2018 |
|
Concrete Icon 26.1.2018 | |
Concrete Iconin jykevämpään jyrinään oli huomattavasti helpompi päästä sisään ja tarttua fiilikseen kuin Northern Iconin ysäripastisseihin. Ajoittain teki mieli suorastaan heiluttaa lettiä. Minua tällainen rauhallisemmassa tempossa jurnuttaminen ilahduttaa. Orinäsoundikin oli letkeän nariseva. Teininostalgia tosin tulee mieleen tästäkin, mutta tällä kertaa hyvällä tavalla - voi niitä kasettien vaihtelun ja löytöretkeilyn riemuja aikanaan!
|
Concrete Icon 26.1.2018 | |
|
Concrete Icon 26.1.2018 | |
Keikan loputtua teinimeininkisimulaation kruunasi se, että joku päätti päräyttää vielä White Zombiet soimaan.