tiistai 20. lokakuuta 2015

Amorphis Logomossa 16. 10. 2015

 Kesäisen nostalgiaherkuttelun päälle Amorphis julkaisi uuden levyn, joka paljastui melkoiseksi täysosumaksi, ja alkoi herättää mielitekoja käydä tarkistamassa miltä uudet biisit kuulostavat livenä. Turun keikka osui tietysti päällekkäin Sólstafirin keikan kanssa, mikä olisi ollut niin ikään mukava katsastaa. Aikatauluvertailuja sen varalta, josko ehtisi vaikka juosta keikkapaikasta toiseen ja nähdä molemmat, mutkisti olennaisesti Klubin konkurssi ja varsin niukat infot siitä, onko Sólstafirin keikka peruttu vai siirretty ja minne - ja se, että kun jossain mainittiin lopulta uutena keikkapaikkana Vimma, Vimman sivuilla mainostettiin edelleen pelkkää yökahvilaa eikä mitään keikkaa eikä ainakaan mainittu soittoaikoja. Vaikka tiedon puutteesta pitäisikin varmaan syyttää itseä väärien ihmisten tuntemisesta ja väärien medioiden seuraamisesta, lippu Amorphiksen keikalle tuntui varmemmalta sijoitukselta, koska oli huomattavasti helpompaa saada selville, koska ja missä bändi soittaa ja että bändi ylipäätään soittaa.

Ja hei, ainahan Amorphiksen keikoilta tulee hyvä mieli! Sinne siis.
 
Amorphis 16.10. 2015
Amorphis 16.10. 2015

Uuden levyn kansitaiteen pohjalta laaditut taustalakanat näyttivät isossa koossa varsin vaikuttavilta. Toki kansitaide on laadittu puolestaan kansallisromantiikan ajan taidetta mukaillen, mutta vasta taustalakanakoossa visuaalinen puoli herätteli samankaltaisia tuntemuksia kuin vaikkapa viime kesänä Ateneumissa esillä ollut "Tarujen kansat"-näyttely (ja jos sen missasit, niin olepa kaikessa rauhassa katkera!)
Tosin nyt valokuvasta katsottuna sinertävässä valossa korkeuksiin kurottelevalla triadilla onkin yllättävää yhtäläisyyttä Black Winter Day-kotkaan - punertavassa valossa se näytti vallan erilaiselta!

Amorphis 16.10. 2015
Joskus olen iloinnut siitä, miten keikalla löytyy tutuistakin kappaleista löytyy uusia piirteitä tai joskus jopa kokonaan uusia puolia. Tuoreella levyllä lähinnä kummallisia kaikuja 90-luvun alternative rockista  muistin pohjukoilta herätellyt  Enemy At The Gates toikin livenä mieleen useampaan otteeseen Gates of Babylonin! Voi olla, että seuraavalla keikalla siitä tulee mieleen taas jotain ihan muuta.

Amorphis 16.10. 2015
Talesin juhlakiertueelta takataskuun oli jäänyt Drowned Maid, joka toteutettiin tällä kertaa Tomien vuoroörinänä. Joitain uudempia faneja moinen käänne tuntui huvittavan kovasti, hupsista taas miten vanhemmalla fanilla alitajunnan perukoilta kuiskaava ääni menneisyydestä sai hetkeksi vallan ihokarvat pystyyn...

Amorphis 16.10. 2015
Joutsenen monipuolista ääntelyskaalaa pontevasta jyrinästä hyvinkin herkkään ilmaisuun olen tainnut ihastella aikaisemminkin. Jotenkin tuntuu, että kautensa varhaisemmat hitit Sky Is Mine ja Silent Waters vedettiin tällä kertaa vielä jotenkin erityisen hempeästi. Lisäksi mies toimi vielä suurimmassa osassa välispiikkejään visailuisäntänä tenttaillen Esalta miltä levyltä on mikäkin biisi.

Amorphis 16.10. 2015
Under the Red Cloudin tarttuvin hittiraita Death Of A King oli säästetty encoreen, vaikka videohitti Sacrificella kosiskeltiinkin yleisöä jo heti setin toisena.

Amorphis 16.10. 2015
Silmät väärinpäin symbaaleja sihisyttänyt Snoopy oli varsin maaninen näky läpi koko keikan. Ja lopuksi kajahti vielä gongi kuin Queenilla konsanaan!


Amorphis 16.10. 2015

(settilista sikäli kuin joku kaipaa:)
  • - Under the Red Cloud
  • - Sacrifice
  • - Bad Blood
  • - Sky Is Mine
  • - Wanderer
  • - On Rich And Poor (=kannattaa muuten vahingossa kirjoittaa "on rich and Poirot" tai "on rich and odor"!)
  • - Drowned Maid
  • - Enemy At The Gates
  • - Four Wise Ones
  • - Silent Waters
  • - My Kantele
  • - Hopeless Days
  • - House Of Sleep
  • - - - - -
  • - Death Of A King
  • - Silver Bride
  • - The Smoke

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Räikkä Liedossa 3. 10. 2015 (yksityistilaisuus)

Enpäs muuten edes muista, olenko nähnyt Räikkää aikaisemmin livenä, huolimatta siitä, että tuttavapiirissä on lukuisia innokkaita faneja.  Jos olen, niin vuosia siitä on vierinyt ja muistikuvat hatarat. Jos en, niin nytpä tuli nähtyä.

Räikkä, 3.10. 2015

Esityksen nähtyään fanitusta on helppo ymmärtää, sillä kovin viihdyttävähän se esitys oli. Lauluja säestettiin paitsi soveliain periodisoittimin, myös jongleerauksella ja ihmispyramidein.  Heleät lauluäänet ja hiotut stemmat muodostavat myös hauskan kontrastin lyriikoille.

Räikkä 3.10. 2015
Tosin kuinkahan tavallista lienee se, että yleisöä osallistavassa huudatuspätkässä hurmioitunut yleisö vaatii päästäis-pääkallopiirakkaa?

Sairaalloisen Pahat Festarit 2, toinen päivä 26.9. 2015

Niin. Tokihan Sairaalloisen Pahat Festarit oli kaksipäiväinen tapahtuma, mutta könysin paikalle vain jälkimmäisenä päivänä. Samalla Sairaalloisen Pahat Festarit jäivät Turun Klubin joutsenlauluksi.

Illan avasi (monessakin mielessä) ensimmäiseksi vanhan Ilta-puolen lavalla näkemäni Loath, joka rytmitti hitaampaa lahoamista ajoittaisilla paiskontapätkillä.

Loath, 26.9. 2015
Ja jo seuraavana soittikin sitten odottamani Mansion vanhan Live-puolen lavalla. Mansionhan on keikkaillut sitten viime näkemän vaikka kuinka, mutta jostain syystä olen aina ollut eri paikassa sopivaan aikaan ja näkemättä on jäänyt. Tällein vinyylirajoitteiselle kaikki biisitkin olivat uusia, vaikka ehkä keskeisimmän julkaisuformaatin ystäville jo kuinkakin tuttuja.

 Mansion, 26.9.2015



Musiikki kuuluu jalostuneen sitten viime näkemän raskaampaan suuntaan, ja urutkin pauhaavat kuin tuomiopäivän pasuunat. Protoheavyn rakennuspalikoista on kasattu apokalyptinen nykypäivän soundtrack.

Mansion, 26.9.2015
Mansion, 26.9.2015

Mansion, 26.9.2015
Ihmisääni katvealueineen kauniista ja hallitusta risaiseen ja rosoiseen on yllättävän kiehtova instrumentti.

Mansion, 26.9.2015
Mansion, 26.9.2015





Koreografiakin noudatti konseptia: Raamatulla vaan päähän kitaristia!

Mansion, 26.9.2015

Näin viimeisen kerran Klubin tiloissa vanhan narikan viereinen merkkaripistekin oli valjastettu lavakäyttöön, ja seuraavaksi siellä meuhkasi botnevoittoinen grindiduo Cause For Effect. Näkyvyys minilavalle oli kyllä portailta hyvä, mutta kamera ei ollut samaa mieltä.

Cause For Effect, 26.9.2015
Ilta-puolen lavalla musisoi samaan aikaan olennaisesti Cause For Effectiä hitaampi Ravage Ritual, joiden kitarasoundiin kuului jännittävä hiekkavyöryefekti. Nopeampi materiaalinsa kuulosti melko tempoilevalta, mutta kunhan hidastettiin, hiekkamyrskyt pyyhkivät tuntemattoman planeetan punahehkuisia horisontteja.

Ravage Ritual, 26.9.2015

Ratface isolla lavalla kuulosti melko rokkaavalta räyhältä - ja juuri sillä lavalla varsin timmiltä ja massiiviselta sekin. Joku pittikin näkyi jossain pyörivän.


Ratface, 26. 9. 2015

Seuraavana oli pienemmälllä, siis Ilta-puolen lavalla Coughdust, joka sekin kuulosti toisaalta hitaalta ja polveilevalta mutta silti svengaavalta, kuin taas olisi ruohoaavikot vaeltelemassa täynnä mastodontteja. Tosin jokin sellainen elementti puuttui, josta olisin inspiroitunut seuraamaan koko keikan.
Coughdust, 26.9. 2015

Coughdust, 26. 9. 2015


Ensin harhailin kurkistamaan merkkarilavalla räyhäävää, jäsenistöltään lavan edellistä esiintyjää runsaslukuisempaa Romutusta, jonka totesin jokseenkin vitulliseksi rääkynäksi ja jatkoin matkaa kuuntelemaan seuraavaa ison lavan soundcheckiä.

Romutus, 26.9.2015

Jo soundcheckillään houkutellut Dark Buddha Rising oli vaikuttava, massiivinen ja hypnoottinen. Lähes äänikollaasimaisena eteenpäin valunut materiaali oli samaan aikaan äärettömän ilmavaa JA fyysistä. Äänenpaine sai lahkeet lepattamaan jalassa, mutta tunnelma oli samaan aikaan jostain tajunnan tuolta puolen.





Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015

Jokin kosminen yksinäisyys siinä soi. Välinpitämättömät auringot pyyhkimässä syvyyksissä kelluvia planeettoja näkemättömällä katseellaan.

Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 



Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 


Kameralla oli taas omia näkemyksiään, jotka erosivat kameran takana veuhkuilijan näkemyksistä, sillä jostain syystä laulajaa oli vaikea saada tallentumaan kameralle (etenkään lattiatasosta). Ehkä se johtui savun aiheuttamista heijastuksista. No, säästän teidät enimmiltä "täs on kitaristin sääret ja niitten takana laulaja, joka ei nyt sit kuvassa näykään"-räpsyiltä.
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
etsi kuvasta laulaja

 

Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 


Dark Buddha Risingin jälkeen tuntui siltä, että kotiin voisi lähteä eikä yrittää haria tarpeeksi keskittymiskykyä tajunnan tälle puolelle loppuja bändejä varten - mutta myöhästyin täpärästi bussista.


Ilta-puolen lavalla Demonic Death Judge tuntui jatkavan ruohoaavikoiden mastodonteilla siitä, mihin saman lavan edellinen esiintyjä jäi, joskin haikeammilla kitaroilla. Ja sai katsomaan keikan loppuun asti.
Demonic Death Judge, 26. 9. 2015
Demonic Death Judge, 26.9.2015

Seuraavana isolla lavalla keuhkosi pikakiitotrio Massgrav från Sverige.

Massgrav, 26. 9. 2015
Kinkerit jatkuivat vielä, mutta oma turnauskunto ei, joten koti ja punkka kutsui.