sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Sairaalloisen Pahat Festarit 2, toinen päivä 26.9. 2015

Niin. Tokihan Sairaalloisen Pahat Festarit oli kaksipäiväinen tapahtuma, mutta könysin paikalle vain jälkimmäisenä päivänä. Samalla Sairaalloisen Pahat Festarit jäivät Turun Klubin joutsenlauluksi.

Illan avasi (monessakin mielessä) ensimmäiseksi vanhan Ilta-puolen lavalla näkemäni Loath, joka rytmitti hitaampaa lahoamista ajoittaisilla paiskontapätkillä.

Loath, 26.9. 2015
Ja jo seuraavana soittikin sitten odottamani Mansion vanhan Live-puolen lavalla. Mansionhan on keikkaillut sitten viime näkemän vaikka kuinka, mutta jostain syystä olen aina ollut eri paikassa sopivaan aikaan ja näkemättä on jäänyt. Tällein vinyylirajoitteiselle kaikki biisitkin olivat uusia, vaikka ehkä keskeisimmän julkaisuformaatin ystäville jo kuinkakin tuttuja.

 Mansion, 26.9.2015



Musiikki kuuluu jalostuneen sitten viime näkemän raskaampaan suuntaan, ja urutkin pauhaavat kuin tuomiopäivän pasuunat. Protoheavyn rakennuspalikoista on kasattu apokalyptinen nykypäivän soundtrack.

Mansion, 26.9.2015
Mansion, 26.9.2015

Mansion, 26.9.2015
Ihmisääni katvealueineen kauniista ja hallitusta risaiseen ja rosoiseen on yllättävän kiehtova instrumentti.

Mansion, 26.9.2015
Mansion, 26.9.2015





Koreografiakin noudatti konseptia: Raamatulla vaan päähän kitaristia!

Mansion, 26.9.2015

Näin viimeisen kerran Klubin tiloissa vanhan narikan viereinen merkkaripistekin oli valjastettu lavakäyttöön, ja seuraavaksi siellä meuhkasi botnevoittoinen grindiduo Cause For Effect. Näkyvyys minilavalle oli kyllä portailta hyvä, mutta kamera ei ollut samaa mieltä.

Cause For Effect, 26.9.2015
Ilta-puolen lavalla musisoi samaan aikaan olennaisesti Cause For Effectiä hitaampi Ravage Ritual, joiden kitarasoundiin kuului jännittävä hiekkavyöryefekti. Nopeampi materiaalinsa kuulosti melko tempoilevalta, mutta kunhan hidastettiin, hiekkamyrskyt pyyhkivät tuntemattoman planeetan punahehkuisia horisontteja.

Ravage Ritual, 26.9.2015

Ratface isolla lavalla kuulosti melko rokkaavalta räyhältä - ja juuri sillä lavalla varsin timmiltä ja massiiviselta sekin. Joku pittikin näkyi jossain pyörivän.


Ratface, 26. 9. 2015

Seuraavana oli pienemmälllä, siis Ilta-puolen lavalla Coughdust, joka sekin kuulosti toisaalta hitaalta ja polveilevalta mutta silti svengaavalta, kuin taas olisi ruohoaavikot vaeltelemassa täynnä mastodontteja. Tosin jokin sellainen elementti puuttui, josta olisin inspiroitunut seuraamaan koko keikan.
Coughdust, 26.9. 2015

Coughdust, 26. 9. 2015


Ensin harhailin kurkistamaan merkkarilavalla räyhäävää, jäsenistöltään lavan edellistä esiintyjää runsaslukuisempaa Romutusta, jonka totesin jokseenkin vitulliseksi rääkynäksi ja jatkoin matkaa kuuntelemaan seuraavaa ison lavan soundcheckiä.

Romutus, 26.9.2015

Jo soundcheckillään houkutellut Dark Buddha Rising oli vaikuttava, massiivinen ja hypnoottinen. Lähes äänikollaasimaisena eteenpäin valunut materiaali oli samaan aikaan äärettömän ilmavaa JA fyysistä. Äänenpaine sai lahkeet lepattamaan jalassa, mutta tunnelma oli samaan aikaan jostain tajunnan tuolta puolen.





Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015

Jokin kosminen yksinäisyys siinä soi. Välinpitämättömät auringot pyyhkimässä syvyyksissä kelluvia planeettoja näkemättömällä katseellaan.

Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 



Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 


Kameralla oli taas omia näkemyksiään, jotka erosivat kameran takana veuhkuilijan näkemyksistä, sillä jostain syystä laulajaa oli vaikea saada tallentumaan kameralle (etenkään lattiatasosta). Ehkä se johtui savun aiheuttamista heijastuksista. No, säästän teidät enimmiltä "täs on kitaristin sääret ja niitten takana laulaja, joka ei nyt sit kuvassa näykään"-räpsyiltä.
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
etsi kuvasta laulaja

 

Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 


Dark Buddha Risingin jälkeen tuntui siltä, että kotiin voisi lähteä eikä yrittää haria tarpeeksi keskittymiskykyä tajunnan tälle puolelle loppuja bändejä varten - mutta myöhästyin täpärästi bussista.


Ilta-puolen lavalla Demonic Death Judge tuntui jatkavan ruohoaavikoiden mastodonteilla siitä, mihin saman lavan edellinen esiintyjä jäi, joskin haikeammilla kitaroilla. Ja sai katsomaan keikan loppuun asti.
Demonic Death Judge, 26. 9. 2015
Demonic Death Judge, 26.9.2015

Seuraavana isolla lavalla keuhkosi pikakiitotrio Massgrav från Sverige.

Massgrav, 26. 9. 2015
Kinkerit jatkuivat vielä, mutta oma turnauskunto ei, joten koti ja punkka kutsui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti