Atretic Intestine, Cannibal Accident, Solothus ja Purtenance TVO:lla 19.3.2016

Atretic Intestine näytti jotenkin karvaisemmalta kuin viimeksi nähdessä. Kuulosti mukavan rytmikkäältä mylläykseltä, kuten myös viimeksi nähdessä.

Atretic Intestine 19.3. 2016

Atretic Intestine 19.3. 2016

Kokoonpanossa oli tapahtunut muutoksia, sillä joka välispiikissä turinoitiin siitä, mitä uusi basisti osaa. Tämä ei ollut yhtä karvainen näkymä kuin muut.

Atretic Intestine 19.3. 2016

Cannibal Accident kaikkine showelementteineen oli aivan hillittömän hauska kaaos. Aina ei tosin ollut ihan selvää kuka on lavalla ja kuka ei, koska jossain välissä lavalta irtosi jokin jäsen, ja toisaalta eturivin fanikatras osallistui / sai osansa niin innokkaasti. Jotkut vain näyttivät normaalimmalta kuin toiset - sekä lavalla että sen ulkopuolella.

Cannibal Accident 19.3. 2016

Cannibal Accident 19.3. 2016

Cannibal Accident 19.3. 2016

Ämpärinkin heittivät! Mutta kumma kyllä ihmiset eivät alkaneet jonottaa sen ympärillä.

Cannibal Accident 19.3. 2016

Cannibal Accident 19.3. 2016

Lopussa raastettiin riepuja päältä myös sellaisin show-elkein, että esityksen henki taisi olla se kuuluisa ei-burlesque-vaan-brutalesque.

Cannibal Accident 19.3. 2016

Cannibal Accident 19.3. 2016

 Jos kohta illan kahdella aikaisemmalla aktilla oli vauhdikkaampaa menoa, Solothus hidasti tahtia huomattavasti ja lisäsi kiemuroita. Ja jos Atretic Intestine näytti karvaiselta, Solothus taisi voittaa vielä hiuskarvan mitalla.

Solothus 19. 3. 2016

Solothus 19.3. 2016

Solothus 19. 3. 2016

Burleskivaikutteet tosin kuuluivat ilmeisesti Solothuksenkin showhun, sillä paljasta pintaa esitellyt osa jäsenistöä strippasi lavalla, eikä esimerkiksi ilmestynyt sinne jo valmiiksi vähennetyissä vaatteissa. TVO:lla perinteisesti lavanäkymää jakavan tolpan toisella puolen oli siis näytillä lihatiski, toisella puolen karvapäägalleria.

Solothus 19. 3. 2016

Solothus 19. 3. 2016

Bassointro on kyllä hieno tapa aloittaa biisi. Tai useampia.

Solothus 19.3. 2016

Aluksi teknisten ongelmien vaivaama Purtenance kuulosti taas perinteisemmältä - tai hetkinen, on jo ilmeisesti silkkaa perinnettä, sillä jokin kappaleista esiteltiin jo 1990-luvun alkupuolelta tutuksi. Tyylillisesti linja oli kuitenkin yhtenäinen myös sitä seuranneen tuoreemman tuotoksen kanssa. Purtenancen setin seuraaminen jäi valitettavasti aivan alkupuoleen, koska yöbussit ja niin pois päin.

Purtenance 19. 3. 2016

Purtenance 19. 3. 2016

Concrete Icon, Cataleptic ja Solothus Turun Klubilla 3. 1. 2014

Etukäteen näytebiisejä netistä kuunnellessa kaikista illan bändeistä tuli jollain tavalla mieleen 90-luvun paremmat puolet, kylmyys ja murskaavuus. Sellainen rouhinta ja raskaus, joita on ollut suorastaan ikävä. Kyllä siis kelpasi keikalle mennä. Soundit Klubin Ilta-puolella olivat myös tällä kertaa huomattavasti paremmat kuin edellisen kerran siellä ihmetellessäni (mikä oli siis Mansionin ja Lord Vicarin keikalla lokakuussa).

Concrete Icon suorastaan svengasi. Välispiikkihohottelut olivat vähän kummia, mutta muu jyrinä pelasti tunnelman. Viimeinen biisi louhi sen verran hyvin, että melkein aloin suunnitella levynkin hankkimista. Levyä kuulemma sai bändiltä myyntitiskin sijaan, ja niinpä taas mahtava kykyni olla muistamatta enää hetkeä myöhemmin minkä näköisiä hyypiöitä olen juuri katsellut lavalla esti ostokset. Nyt ei kyllä ollut kamerastakaan apua. Seuraavat esitykset puolestaan pyyhkivät mennessään ne kuulokuvat, joiden perässä hankinta-aikeet alunperin syntyivät. Ei siis mennyt niin kuin Strömsössä.

Concrete Icon, 3.1.2014

Cataleptic on tsekattu aikaisemminkin eri yhteyksissä. Muistikuvat bändistä ovat liittyneet aina hitauteen ja raskauteen, mutta nytpä se jyrääkin alkuun niin vauhdikkaasti, ettei meinaa kameralle tarttua. Tempo kuitenkin hidastuu pikkuhiljaa, ja setin päättävä Secluded Path hidastuu hidastumistaan ääriraskaaseen ja huumaavaan crescendoon. Levyltä kuunnellessa juuri se kappale ei ole niin paljoa puraissut, mutta livenä se on melkoista herkuttelua, ja aukenee jatkossa kotikuuntelussakin uudella tavalla. Ja mitä tulee niihin 90-luvun parhaisiin puoliin - Gothicin aikainen ja sitä vanhempi Paradise Lost on tuntuvasti läsnä koko ajan (eikä vähiten kitarasoundin ansiosta), ja kaikuina hetkittäin kuuluu myös varhaisen My Dying Briden vaikutus - ja hetkinen, ikään kuin johonkin kitaravalliin olisi lainattu jotain myös the Gatheringilta? On tietysti mukavaa, kun uutta musiikkia kuunnellessa tulee nostalginen olo, eikä mitään kuitenkaan ripata suoraan, vaan nostalgian kohteet kuuluvat enemmän tosiaan kaikuina.

Cataleptic, 3.1.2014

Cataleptic, 3.1.2014

Cataleptic, 3.1.2014

Cataleptic, 3.1.2014

Solothus on kahta aikaisempaa bändiä selvästi äkkiväärempää tavaraa ja vaikeammin hahmotettavissa. Monenkin biisin rakenteista jää sellainen vaikutelma, kuin niihin rakennettaisiin perustuksia kliimaksille, jota ei kuitenkaan tulekaan. Päällimmäiseksi muistikuvaksi jää silti riemastuttavat viemärinpohjamurinat, joita lisäksi komppaa kahden kielisoittajan huutokuoro - ja se, että yht'äkkiä jossain biisissä siteerattiin perverssisti Born To Be Wildia kesken kaiken.

Solothus, 3.1.2014

Solothus, 3. 1. 2014

Alakerrassa oli ollut ilmeisesti samaan aikaan jotkut burleskishowt käynnissä, ja Solothuksessa oli heti otettu vaikutteita, kun joku kielisoittajista kekkaloi ilman paitaa.

Solothus, 3. 1. 2014