Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lord Vicar. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lord Vicar. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Lord Vicar TVO:lla 1.12.2017

 Sattuneesta syystä tuli lämppärit missattua, ja ajoitus oli jokseenkin täydellinen Lord Vicarin saapuessa lavalle samaan aikaan kun puuskutimme ovesta sisään ja jokseenkin suoraan eturiviin, pois alta risut ja männynkävyt. Hetki tosin kesti vielä, ennen kuin keikka pääsi kunnolla alkamaan mikrofonien toimivuusongelman takia, joten kävihän se mielessä, olisiko Gongissa ehtinyt sittenkin katsoa viimeisen biisin loppuun asti. Tosin hiukankin myöhemmin saapuessa ei olisi voinut tietää, onko jo ehtinyt menettää jotain vai ei. Siispä täydellinen ajoitus.

Lord Vicar 1.12.2017
Lord Vicar 1.12.2017
Lord Vicarin setti oli melkoista murhaa, ja aivan hillitön hittiparaati. Kyllä voi olla doom metal energistä. Swallow the Sunin sopivasti vetristämällä selkärangalla sopi riehua mukana niin että seuraavina päivinä sai miettiä, oliko pakko. Oli!

Lord Vicar 1.12.2017 
Lord Vicar 1.12.2017 
Uusi basistikin kuulosti varsin kelpoiselta - ja bassosoundinsa kiemurtavalta käärmeeltä. (Tolpan taakse basso kuuluu aina hyvin, mutta kuvakulmia se hivenen rajaa.)
Lord Vicar 1.12.2017 
Lord Vicar 1.12.2017 
Leper, Leper sai nieleskelemään palaa kurkusta siihen malliin, että ehdin jo miettiä itkenkö taas räkä roiskuen vähintään puoli keikkaa niin kuin viimeksi, kun tolkuttoman fyysisen lisäksi kaikki on myös niin KAUNISTA ja murheellista. Ei sentään, sillä heti perään soitettiin the Green Man, jota kuunnellessaan ei voi vaeltaa murheen laaksossa! Seuraava liikutusansa oli tietenkin Funeral Pyre, johon perinteisesti keikat loppuvat, mutta tällä kertaa sitäkin seurasi vielä yksi.

Lord Vicar 1.12.2017 
Lord Vicar 1.12.2017 
Lord Vicar 1.12.2017 

Mikä mahtava keikkailta kaikkinensa. Mikä ilo ja onni soittoajat, jotka eivät menneet päällekkäin.

torstai 27. lokakuuta 2016

Blow Up That Gramophone (vol 2) Korjaamolla 15. 10. 2016

Teinpä taas lyhykäiseksi jääneen täsmäiskun pidemmälle festarille, jonka anti olisi varmaankin ollut kokonaisuudessaankin nautittavaa.

Illan avasi Morbid Evils ja Albinö Rhino-yhteistyö. Jotenkin odottelin, että lavalla nähtäisiin kollaboraatiomeiningillä molemmat bändit yhtä aikaa, mutta sielläpä kävikin niin, että ensin soitti yksi kokoonpano, sitten toinen, ja äijelit soittimineen vaihdettiin kesken kaiken. Ihastelin erityisesti sitä, että rumpusettiä ruuvailtiin kovalla kiireellä biisien välissä. Vasta loppuvaiheessa lavalla taisi olla enemmän porukkaa kerralla.
Morbid Evils + Albinö Rhino 15.10. 2016
 Kun en ole kumpaakaan bändiä aikaisemmin nähnyt, teen oletuksen että ensimmäinen kokoonpano olisi ollut Albinö Rhino, joka svengasi kuin Arrakisin hiekkamato - tosin vaikutelmaa saattoi osaltaan tehostaa taustavisualisaatio pyramideineen, joiden yllä väreili kaikennielevä musta aukko.

Morbid Evils + Albinö Rhino 15.10. 2016

Toinen kokoonpano oli sitten varmaankin Morbid Evils, taustavisualisaation pommisavuineen, jotka näyttivät pyörivän räjähtämisen sijaan luhistumisen suuntaan. Ja tosiaan lopuksi pommi ja pyramidit ilmestyivät valkokankaalle kaksoisvalotuksena.
Morbid Evils + Albinö Rhino 15.10. 2016

Viimeksi Skepticismiä levynnauhoituskeikalla kristallin kirkkailla soundeilla kuulleena, tällä kertaa ääntä särkevällä ja kalloa halkaisevalla volyymillä seinistä kimpoillut ja kaikista pinnoista resonoinut urkudrone kuulosti äkkiseltään melko pöyristyttävältä.

Skepticism 15. 10. 2016

Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016

Onneksi se ei kokonaan piilottanut esimerkiksi kitarapuolen haikeita hienouksia. No, olen ehkä joskus jossain nähnyt ja kuullut Skepticismiä paskemmillakin soundeilla, ja ollut silti innoissani. Osa viehätystä on kieltämättä painostavan pauhun kaiken alleen lanaava murskaavuus, mutta nyt kun siihen sisältyvistä sävyistä on paremmin perillä, niiltäkin jotenkin odottaa enemmän.

Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016
Tunnelman mustuus vaati taas sitä, että kuvatessa ei todellakaan käytetä salamaa. Lavalle ihan silmin katsellessa näytti siltä, että imagoon haettiin yllättävänkin romantillisia sävyjä laulajan jaellessa valkoisia ruusuja yleisöön. Kamera näyttää kuitenkin olleen sitä mieltä, että kyseessä oli melkoinen deep dream-episodi tai vähintään houreinen unijakso jossain uncanny valleyssa.

Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016

 Lord Vicar, tuo arvaamattoman pitkäänkin odotettu. Ja samalla tuo mainostettu viimeinen tilaisuus nähdä bändi Hynninen bassonvarressa. Jos viimeksi tämän kokoonpanon nähdessäni mies piileskeli kainosti jossain nurkassa, nyt lavapresenssi oli vapautuneempi tavalla, joka muistutti Reverend Bizarren päivistä.

Lord Vicar 15.10.2016
Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 
Ja voi että rakastin Reverend Bizarrea. Kun kaikki kymmenen vuoden aikana kapseloitunut kaipuu takaisin bändin keikoille purskahtaa kerralla pintaan, lopputulos ei ainakaan helpota keikkarapsan kirjoittamista. Reverend Bizarre oli varsin usein kokemuksena jostain sanojen ja käsitteellistämisen tuolta puolen, ja taas huomaan olevani saman mykkyyden äärellä.


Lord Vicar 15.10.2016 
Takaisin nykypäivässä ja Korjaamolla, vola oli edelleen turhan lähellä kipurajaa, mutta Lord Vicar kuulosti silti puuroisen sijaan dynaamiselta. Aika lailla niin kuin Reverend Bizarre onnistui aina kuulostamaan massiiviselta tiloissa, jotka söivät pahasti muiden bändien sointia. ( Ja nyt olen jo maininnut Reverend Bizarren niin monta kertaa, että taidanpa tästä mennä pimeään huoneeseen peilin ääreen hokemaan Reverend Bizarre Reverend Bizarre Reverend Bizarre ja katsomaan millainen mörkö sieltä peilistä tulee ulos!)

Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 
Ja Lord Vicar on kuitenkin Lord Vicar. Herkkyys herkempää ja rokkaavuus rokkaavampaa kuin Reverend Bizarrella. Ilmeisesti sama sanallistamisen vaikeus koskee molempia bändejä, koska harvoin jos koskaan huomaan kirjoittaneeni Lord Vicarista mitään järkevää - joskaan sen tuntemuksen nimeäminen ei sekään ole onnistunut. Rokkaavuuden olen maininnut aiemminkin, ja aina se silti yllättää puskista. Tämän kertaisessa yhteydessä, äärimmäisempien äänikudosten välissä se kuulostaa hyvin perinteiseltä. Perinne, josta piiskautuu kuitenkin illan pakahduttavinta antia. Tietyllä tavalla perinteisyyttä korostaa sekin, että taustavisualisaationa pyörii livekuvaa lavalta sen kummempien taidepläjäysten sijaan.
Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 
En aina muista sanoa sitä, mutta arvostan Kimi Kärkeä biisinkirjoittajana ja tunnelmanluojana aika kovasti. Ja ajan kuluessa arvostus on vain kasvanut.

Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 

Enkä saata olla hekumoimatta hiukan myös Hynnisen soiton saatanallista groovea.

Lord Vicar 15.10.2016 
Conan kuulosti jostain syystä rivakammalta kuin olin odottanut. Päävokalisoinnin hoitanut kitaristi rääkkyi varsin piinallisesti, mutta basistin tuottamista äänistä irtosi paljon enemmän viihdykettä.
Conan 15. 10. 2016
Conan 15. 10. 2016 
Conan 15. 10. 2016 
Conan 15. 10. 2016 
Käsitys jäi silti tälläkin kertaa varsin pintapuoliseksi, sillä Tuhkimon lailla jouduin karauttamaan tieheni kesken keikan ehtiäkseni bussiin. Onneksi sentään kengät pysyivät jalassa.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Harvest Bell, Lord Vicar ja Shape of Despair Klubilla 19. 12. 2015

Harvest Bell on nimenä tuttu jo jostain vuosien takaa, mutta väistänyt varsin tehokkaasti kuuloelimet. Niin oli vähällä käydä nytkin, kun seurueen pikaiseksi aiottu etkoilu pakkasi venymään, mutta tulihan sitä sitten setin pari viimeistä biisiä todistettua. Olin ollut siinä luulossa, että Harvest Bell soittaa jotain hippirockia (joskus silloin vuosia sitten joku puhui myös jotain progesta), mutta en ole oikeastaan ihan varma mitä kuulin. En ainakaan goottirokkia, vaikka joidenkin jäsenten esiintymisasut viittasivatkin siihen suuntaan. Jollain tapaa toiseksi viimeisen biisin aaltoilu edestakaisin muistutti eräistä kokeilevista porilaisista orkestereista, ja laulajattaren livertely yhdistettynä toisen kitaristin kimakkaan mieslauluun kuulosti sangen persoonalliselta. Viimeinen biisi olikin sitten enemmän boogieta ja perusrokkia, ja laulajattarenkin matalampi rekisteri perinteisemmän kuuloinen. Vaikutelma ei ollut lainkaan hassumpi, joten liitin Harvest Bellin nimen listaan "näiltä vois joskus koittaa nähdä kokonaisen keikan ja muodostaa mielipiteen sitten".

Harvest Bell 19.12.2015
Harvest Bell 19. 12. 2015
Niin. Olin ymmärtänyt ennen keikkaa, että laulajatar olisi lähtöisin jostain muusta kuin metallitaustasta, mutta kuulosti kuitenkin osaavalta. Ulkoinen habitus ihokkaineen ja vinyylihaalareineen näytti vähän erilaiselta kuin metallikeikoilla yleensä, ja varsinkin sitä säestävä pirtsakka tanssahtelu vaikutti kuuluvan jonkun muun tyylilajin keikalle - mutta mitäs siitä, jos äänellä kuitenkin töitä tehdään ja se toimii yhteydessään. Sitten illan kuluessa kuulin muilta, että se "muu tausta" olisi  Seiskapäivää-julkkis - ihan mukavaa, että ehdin kuunnella sen, mitä keikasta ehdin kuulla ilman ennakkoluuloja. (Kieltämättä ensimmäinen mielikuva termistä "seiska-julkkis" on se, että alttius lyödä lihaa tiskiin korvaisi puuttuvan osaamisen alalla kuin alalla, ja se voi hieman vääristää suhtautumista - vaikka mistäs sitä tietää, millaisia taustoja ja osaamista ihmisillä on ennen seiska-julkkiksen leimaa.)

Harvest Bell 19.12.2015


Jos tuntuukin jotenkin hassulta että naislaulajien äänen persoonallisuutta tai erottuvuutta valitussa tyylilajissa arvioidaan tiukalla seulalla ja mieslaulajien yleensä ei, on sanottava, että seuraavana lavan vallanneen perinnedoomin superkokoonpano Lord Vicarin laulajana toimii mies, jonka ääni on todella persoonallinen ja erottuva kaikenkarvaisista muista mieslaulajista. Chritus on myös ihan huomattavan fyysinen esiintyjä, joka laulamisen ohessa esittää kappaleista melkoiset kuvaelmat - jo katsominen melkein hengästyttää. Ilmanko mies on kuin pajunvitsa!

Lord Vicar 19.12. 2015
Lord Vicar 19.12. 2015
Lord Vicar 19.12. 2015
Fyysistä on kyllä musiikkikin.


Lord Vicar 19.12. 2015
Taustakangas Shape of Despairin, lavakoriste Harvest Bellin.


Lord Vicar on käyttänyt ennenkin estyneille jäsenilleen tuuraajia Reverend Bizarresta - tällä kertaa basson varressa. Ja tällä kertaa myös karismaattisena keulakuvana ja niin ikään voimallisena äänenä tunnettu mies tosiaan vain tuurasi basson varressa.
Lord Vicar 19.12. 2015
Lord Vicar 19.12. 2015
Toki yleisössä tuntui taas viriävän sähköinen tunnelma - "oih, nyt varmaan tapahtuu jotain jännittävää" - vaikka  ihmiset alkavat vähitellen oppia, ettei Reverend Bizarre palaa. Jotkut toiveikkaimmat (tai toiveissaan äänekkäämmät) taisivat toivoa Lord Vicarilta Reverend Bizarre-coveria. Sellaista ei toki kuultu (joskin nyt kun tuli puheeksi - vaikkapa Council of Ten tällä kokoonpanolla voisi kuulostaa mielenkiintoiselta...)

Lord Vicar 19.12. 2015

Eipä sillä, Lord Vicarilla riittää omaakin makoisaa materiaalia ihan kylliksi. Keikka tuntui painottuvan ensimmäisen levyn antiin, vaikka maistiaisia kuultiin myös tulevasta.


Lord Vicar 19.12. 2015

 Lord Vicar 19.12. 2015


Siinä missä Lord Vicarin perinnedoom oli vielä selkeästi rokkipohjaista, illan pääesiintyjä Shape of Despairin funeral doom oli taas jotain muuta, lähes ambientia maalauksellisine tunnelmointeineen.Niinhän se kuulosti kuin olisi ollut luonnon rapautuvasta kivestä muovaamassa katedraalissa, jonka käytävillä ulvoo tuuli ja korpit kaartelevat yllä, vasten lyijynharmaata taivasta.

Shape of Despair 19. 12. 2015
Shape of Despair 19. 12. 2015
Shape of Despair 19. 12. 2015
Myös esiintyminen oli vähäeleistä, musiikkia ja tunnelmaa esiintyjien sijaan korostavaa, ja kahdesta edellisestä bändistä selvästi poikkeava tunnelmavalaistus tuki tätä konseptia.  (Säälihän sitä oli kameran kanssa särkeä, mutta jokunen kuva tuli räpsittyä muistoksi silti. Tai siis sori, aika monta näköjään.)
Shape of Despair 19. 12. 2015

Shape of Despair 19. 12. 2015
Shape of Despair 19. 12. 2015
Kun nyt tässä tuli kaiken maailman asuvalintoja ruodittua muutenkin, todettakoon että juuri tässä tapauksessa visuaalinen puoli tuntui istuvan varsin saumattomasti musiikilliseen. (Paitsi tuo pipo. Eikä sekään keikalla pistänyt niin pahasti silmään kuin jotenkin näistä kuvista.)
Shape of Despair 19. 12. 2015
Shape of Despair 19. 12. 2015








Shape of Despair 19. 12. 2015
Shape of Despair 19. 12. 2015