Love Metal, Hate Fascism Kirjakahvilassa 19.8.2022

 Olen tainnut aikaisemmat Love Metal, Hate Fascism-tapahtumat otsikoida bändien nimillä koko tapahtuman nimen sijaan, missä ei oikeastaan ole järkeä kun kyseessä on kuitenkin toistuva tapahtuma. Vaikka sitten olisinkin jonain vuonna käynyt katsomassa vain jonkun bändin koko kattauksesta. Tehdäänpä siis tässä suhteessa korjausliike, ja fiksataan myös vanhempien postausten tägit kuntoon...

Ja taas kerran on syytä myös kehaista Kirjakahvilan kaakkuja ja paakelseja, teetä ja smoothieita, jotka tarjoavat ihanaa lisäiloa keikkojen seuraamiseen.

Iltaman avasi pirun painavasti ja aaltoillen Slowenya, joka sekin kuulosti leväiseltä mereltä, johon laulu uurtaa fluoresoivaa vanavettä. Pinnan alla piili hirmuisia syvänköjä ja rosoisia vuoristoja. Ensimmäistä kertaa Slowenyaa kuullut seuralaiseni vertasi sitä ensivaikutelmanaan Bölzeriin. Vaikka vertaus ensiksi yllätti, kieltämättä jotain samaa sittenkin löytyy, joskin hitaampana ja kulmikkaampana.

Slowenya 19.8.2022

Mansion kuulosti tapansa mukaan painavalta ja uhkaavalta - ja ihan tavattoman hyvältä. Hämärtyvässä illassa lavan punainen hehku korosti Mansionin maailman palavaisuutta. Saarnaajanaisten harmoniat täydensivät toisiaan vielä paremmiksi aina kun meinasin ihailla jo yksittäistäkin ilmaisua. Voi johtua myös koskettimien äänimaisemista, että livenä Mansionissa tuntuu tuomion palon lisäksi myös jonkunlaista jazzahtavuutta.

Mansion 19.8.2022

Hexhammer aloitti hiukan punkahtavalla vaihteella, mutta sitten lähtivätkin jo blastbeatit vyörymään. Niiden lisäksi rummuissa oli varsin riemukasta peltiriehaa kuunneltavaksi. Laulajakin kirmaili yleisön seassa - ja jonkun lasin särkyminen lavan eteen veti jostain syystä tietyn yleisönosan pittiin hyppimään sandaaleissa ja kaatuilemaan niiden lasinsirpaleiden päälle. Meno taisi olla siis jopa viiltävän riehakasta.

Hexhammer 19.8.2022

Lopuksi lanaava Dome Runner kuulosti varsinaiselta äänikaaokselta, joskin selkeni loppua kohti, joten osa kaoottisuudesta saattoi liittyä myös teknisiin ongelmiin, jotka välillä katkoivat settiä. Osa taas oli varmasti tarkoituksellista. Koneellinen tikitys komppasi raastavaa kyntämistä liverumpalin lisäksi, ja lopputulos kuulosti jossain määrin Conanin ja Godfleshin yhteiseltä äpärältä. 

Dome Runner 19.8.2022

Toinen koronakevät ja toukokuun striimit.

 Toukokuun korkkasi ihanasti Slowenya ja Sunniva. Toki vellovien äänimassojen tunnelmamaalailut sopivat parhaiten ihan paikan päällä koettaviksi, koska pelkkä kuunteleminen ja katsominen leikkaa aina osan pois siitä elämyksestä, johon sekoittuvat muutkin aistit.  (Huh huh, edelleen sitä viimekesäistä Sunnivan keikkaa muistellen...) Siksi näitä striimejä tulee pakostakin mietittyä lähinnä jonkinlaisina ohkaisiksi viipaloituina maistiaispaloina siitä, mitä on luvassa sitten joskus kun pääsee taas kuuntelemaan livenä samaan tilaan, missä soitetaan. On kyllä pelkässä kuuntelemisessakin oma viehätyksensä, heittäytyä Slowenyan aaltojen vietäväksi ja päätyä sitten Sunnivan kuljettamana johonkin rosoisempaan ja synkempään paikkaan. En kestä kun on niin kaunista ja niin musertavaa samaan aikaan. En kestä kun pitää vieläkin livekeikkoja odottaa.

Myrkur oli ilmeisesti striimannut useammankin (maksullisen) keikan toukokuun aikana, mutta osuin katsastamaan niistä  kuun päättäneen Nature Reclaims-keikan. Ainakin tällä keikalla hyödynnettiin taas striimien mahdollisuutta näyttää yleisölle jotain, mihin ei kovin moni bändin mukaan pääsisi livenä paikan päälle - keikka oli kuvattu vedestä tyhjennetyn uima-altaan pohjalla. Tyhjähän uima-allas ei sinänsä ollut, vaan bändin lisäksi se oli täynnä kasveja, jotka lähikuvissa erottuvasta muovisuudesta päätellen oli aseteltu sinne keikkarekvisiitaksi eivätkä kasvaneet itsellään. Jos muistan lukemani speksit oikein, uima-allas sijaitsi (entisessä?) sotilastukikohdassa. Kun tässä ympäristössä esitettiin kansanmusiikista koostuva setti pääasiassa akustisin soittimin, jo pelkkään konseptiin liittyvä merkitysten ja viittausten verkosto oli tiheä ja kommentoi esimerkiksi aitouden ja keinotekoisuuden teemoja monin mahdollisin tulkinnoin. Dramaattisuutta ei taas puutu esityksestäkään. Ehkä vähän kaivelee, että missasin tätä edeltäneet striimit.