Amorphis ehti ennen koronaa julkistaa kolme juhlakeikkaa, joista jokainen keskittyisi yhden vuosikymmenen tuotantoon. Koronan takia niitä siirrettiin ensin useampaan otteeseen, ja lopulta koronan takia kolme keikkaa piti halkoa kuudeksi, joista kullakin parilla olisi sama setti ja yleisö mahtuisi turvavälien puitteissa keikalle. Ensin keikoille oli tulossa lempibändin taivalta juhlimaan faneja myös ulkomailta, ja lopulta matkustusrajoitukset torppasivat näistä monen suunnitellut osallistumiset. Muiden aika-avaruusjatkumollisten syiden takia itseltäni jäi väliin viimeisimmän vuosikymmenen kalaasit. Voin toki lohduttautua sillä, että onhan niitä biisejä tullut kuultua lähivuosina livenäkin muutamaan otteeseen, mutta jäihän se jälkikäteen mietityttämään, että olisi sittenkin pitänyt. Nolkytluvun keikoista ensimmäiselle ehdin. Eli hypätäänpä ajassa muistelemaan kolmekymppisiään viettävän bändin toista vuosikymmentä nykyajan puitteissa!
 |
| Amorphis, 15.10.2020 |
|
Kaksituhattaluvun ensimmäinen vuosikymmen jakautui aikanaan aika tarkkaan kahtia laulajan mukaan, koska nykyinen laulaja Tomi Joutsen liittyi bändiin vuosikymmenen puolivälissä. Laulajanvaihdoksen myötä uralla kääntyi uusi lehti, radiosoittoa alkoi herua kotimaassakin, klubikeikat myydä loppuun myös arkena ja kotimaan festareilla alkoi hivuttautuminen iltapäivän ihmeestä kohti illan pääesiintyjän paikkaa.
 |
| Amorphis, 15.10.2020 | |
 |
| Amorphis, 15.10.2020 | |
Eipä ihme, että juhlakeikan setti painottui erityisesti Joutsenen ajan hitteihin, joita on kuultu keikkaseteissä tiuhaan tähänkin asti (kuten Sampo, Silver Bride, House of Sleep). Toisaalta hyvinkin odotettavaa, toisaalta olisin odottanut, että juhlakeikalle olisi kaiveltu naftaliinista enemmänkin yllätyksiä. Noh, mitäs sitä enempiä kiertelemään - olisin toivonut, että Eclipseltä olisi pitkästä aikaa soitettu Perkele (God of Fire), joka oli aikanaan hypnoottinen keikkahitti mutta jota en olekaan aikoihin kuullut livenä, enkä siis kuullut nytkään. Samoin mietin, onko esimerkiksi Silent Watersin Enigmaa soitettu livenä juuri muulloin kuin akustisella konserttisalikiertueella, vaikka ajoittain keikoilla kuuleekin "soittakaa Enigma"-huuteluita. Tällä kertaa Tavastialla ei kyllä kukaan huudellut. Setlist.fm:n mukaan kylläkin Majestic Beast on kaivettu naftaliinista useamman vuoden tauon jälkeen.
 |
| Amorphis, 15.10.2020 | |
 |
| Amorphis, 15.10.2020 | |
Setin erikoisuuksia edustivat siis ehkä yksi kappale kummaltakin Koskisen kauden nolkytluvun levyltä: Alone Am Universumilta ja Far From Sunin nimikappale akustisena. Biisivalintana Alone ei juuri yllättänyt, koska se oli kuitenkin sen levyn hitti, joka on kuulunut settilistaan vielä Joutsenkin kaudella. (Sanotaanko vaikka, että se olisi todella yllättänyt, jos siltä levyltä olisikin soitettu Grieve Stricken Heart! Vaikka soitettiinhan se sentään syksyllä 2001 Turun Feeniksissä, ja silloin taisi olla puhetta, ettei ihan heti tarvitse toivoa juuri sitä uudestaan). Genelec Artist Room-taltiointi akustisesta Far From Sunista nykykokoonpanolla puolestaan nautti jonkunlaista uusioherännäistä hittisuosiota esimerkiksi Facebookin faniryhmässä, joten sen levyn nostona sekin oli, jos nyt ei suorastaan odotettu niin perusteltu, ehkä tuoreemmalle osalle nykypäivän faneista jopa tutumpi kuin vaikka sen levyn sinkkulohkaisut. Juhlakeikalla Joutsenen tulkinta molemmista tuo kylmien väreiden saattelemana uuden tason vanhoihin biiseihin.
 |
| Amorphis, 15.10.2020 | |
 |
| Amorphis, 15.10.2020 | |
Koronajärjestelyjen takia Tavastian yleisötila on jaettu nauhoilla riveihin, jotka ovat turvavälien päässä toisistaan, ja yhteen riviin mahtuu kerralla 12 henkilöä. Sen verran aikaisin oltiin liikkeellä kaverin kanssa, että eturiviin mahtui vielä mukavasti. Mikäs on juhlakeikkaa eturivistä seuraillessa! (Näin muutamaa vuotta myöhemmin, kun aikanaan ensimmäinen kertani Tavastialla oli niin ikään Amorphis ja paikkani eturivissä, syksyllä 1996). Vuosikymmenen teeman mukaiset taustakankaat ovat upeat - Eclipsen kansikuvien aurinko ja kuivat lehdet on päivitetty lähemmäs tuoreimpien levyjen kansikuvien graafista tyyliä.
 |
| Amorphis, 15.10.2020 | |
 |
| Amorphis, 15.10.2020 | |
Taas kerran ihailen myös Olli-Pekka Laineen soittoa, joka kuulostaa itseltään, vaikka juuri tämän keikan materiaali sijoittuukin aikaan, jolloin hän ei edes ollut bändissä. Olen joskus jälkeenpäin miettinyt, etten ehkä aikanaan antanut Niclas Etelävuorelle sitä krediittiä, mikä hänelle olisi kuulunut, koska omissa mielikuvissani perusidea siitä, miltä Amorphis kuulostaa, kallistuu niin vahvasti Laineen soittotyylin puoleen. Kaikista välissä kuluneista vuosista huolimatta.
 |
| Amorphis, 15.10.2020 | |
Ja taas kerran tuntuu, että keikka on vasta alkanut, kun se on jo ohi. Kaiketi kaksi keikkaa samana iltana lyhentää settiä, mutta voi olla, että keikka olisi tuntunut lyhyeltä myös kahden setin verran.
