keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Bonehunter ja Acid Witch Turun Klubilla 2. 4. 2015

Bonehunterpa oli varsin pirtsakkaa menoa. Tosin helpoimmin lähestyttäväksi koin ehkä hitaammat välisoitot, joiden juonesta ehdin saada paremmin kiinni - mutta minähän en olekaan pirtsakka.  Erityisesti huomiota kiinnitti erikoisen sähköinen rumpusoundi, jonka todennäköiseksi lähteeksi paljastui joka rummun mikitys erikseen.

Bonehunter 2.4. 2015
Bonehunter 2.4. 2015
Bonehunter 2.4. 2015

Samaa rumpusoundia hyödynsi myös Acid Witch. Ennakkoon tallenteilta kuunneltuna Acid Witchin vokalisointi olisi ollut viemärisempää kurlutusta, kun taas livenä panostettiin enemmän raakkumiseen ja epämääräiseen noitakäkätykseen. Jouduin poistumaan keikalta harmillisen kesken ehtiäkseni illan viimeiseen bussiin, ja samaan aikaan poistui soundipolitiikkaan kovasti pettynyt diggari, jonka mielestä Acid Witch raiskasi livenä levyillä hienot biisit. No mutta, siinähän sitten kävi melkein niin kuin Bal-Sagothilla aikanaan, kun kaikki levytetty, mitä ei livenä pystytty toteuttamaan oli korvattu epämääräisellä hohotuksella! Soundipolitiikka ei kyllä itseäni jurppinut ihan siihen tyyliin, vaan meno kuulosti hyvinkin terveeltä ja hyvinkin sitä olisi voinut loppuun asti seurata.
Acid Witch 2.4.2015
Acid Witch 2.4.2015

Acid Witch 2.4.2015

Acid Witch 2.4.2015

Acid Witch 2.4.2015

Asiaton ja ulkomusiikillinen havainto keikalta: Jossain vaiheessa skeneen on ilmestynyt kovasti paljon söpöjä pieniä tyttöjä. Tosin tarkemmin katsottuna ainakin yhdellä söpöllä pienellä tytöllä olikin parta, joten ehkä ihan kaikki niistä pienistä ja söpöistä ei olleetkaan tyttöjä. Tai sitten Conchita Wurstin vaikutus ulottuu oletettua laajemmalle. Tai ehkä vaikuttava tekijä onkin se, mitä kukin on nuorena lukenut, sillä vanhempi skeneväki näyttää usein siltä, että voisi olla peräisin Asterixin sivuilta, kun taas nuoremmat muistuttavat huomattavasti enemmän jotain mangahahmoja!

Swallow The Sun 10 vuotta 2013

Swallow The Sun 10. 1. 2009


Hauen laulu

Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauli kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen


lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman


kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan


niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.


Aaro Hellaakoski, Jääpeili 1928



Silloin, kun on kirjoittamassa jonkun merkkipäiväjuhlavuodesta, kannattaa esimerkiksi pantata sitä merkkipäiväjuhlavuosi-aiheista kirjoitusta yli vuosi, ehkä jopa kaksi. Todellinen syy panttaamiselle oli mielitekoni esitellä myös kuvia vuosien varrelta, joiden löytäminen osoittautui odotettua haasteellisemmaksi.

Swallow The Sun Music Bar Shadowssa 2003

Swallow The Sun Music Bar Shadowssa 2003
12. 12. 2003 keikasta Music Bar Shadowssa Haista!-lehti kirjoitti:"Seuraavana lavalle noussut Swallow The Sun osoittautui kokolailla ennakkohehkutuksen arvoiseksi. Joka kerran kun tuntui, että nytpä soittivat hittipiisin, seuraavassa pistettiin vielä paremmaksi. Alussa orkesterilla oli teknisiä ongelmia, jotka aiheuttivat suunnattoman botnejyrinän joka hautasi jotain muuta alleen, mutta kieroa kyllä sekin kuulosti lähinnä hyvältä... Eri elementtien selkiytyminen äänipuolen korjaantuessa ei kuitenkaan verottanut raskautta tippaakaan. Kohtuullisen hitaana, raskaana ja täynnä yksityiskohtia tämänkään ei luultavasti pitäisi olla sitä helpointa livemusiikkia, mutta lopputulos oli kyllä vangitseva. Yksittäiset elementit eivät nousseet liikaa esille, koska niiden ympärille ei syntynyt tyhjiötä ja koko ajan oli muutakin kiinnostavaa kuultavaa ja elementit täydensivät toisiaan. Esimerkiksi mielenkiinnolla kuuntelin rumpujen ruoskintaa kunnes äkkiä havaitsin että tässähän on kitarasoolokin menossa samaan aikaan. Ankaraa äänivallia värittivät yhtäältä tunnelmakoskettimet, toisaalta murheriffien pisarointi. Laulajan rähinäanti toi hetkittäin mieleen Deinonychuksen, mutta myös hauras kliini onnistui. Kuin vetten paino ois vyörynyt yli ja yksinäisyyden kylmä syli.  Kyllä minä ainakin suuntaan levyostoksille..."
Vasta paljon jälkikäteen sain kuulla, että kyseinen keikka oli yksi Swallow the Sunin ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäinen. Bändi oli kuitenkin niin kypsän ja kiteytyneen kuuloinen, ettei se yleisöstä käsin tullut heti mieleen. Ja tokihan kyse oli kokeneista muusikoista, joilla oli kannuksia jo aikaisemmista yhtyeistään. Ensimmäistä keikkaa seurasi monia muita. Swallow the Sunin takia kannatti esimerkiksi unohtaa klassinen periaate "teen mitä vaan vuoksi rokkitähden, sitä katsomaan mä vaikka Turkuun lähden" ja lähteä festareille.
Swallow The Sun Karmarockissa 2004
Swallow The Sun Karmarockissa 2004
Swallow the Sun Sauna Open Airissa 2007



Swallow the Sun Sauna Open Airissa 2007
















Filmikamera-aikojen filmin säästely ja kovasti mikrofonin varteen ja kitaraan rajoittuneet kuva-aiheet saattoivat johtaa myös siihen hilpeään sananvaihtoon, kun kyselin kovasti tutun näköisiltä kavereilta Finnish Metal Expossa, että mistä me muuten tunnetaan kun näytätte niin tutuilta, ja tyypit vastasivat vähän vaivautuneina että soittavat Swallow the Sunissa ja keikoilla ollaan nähty. Auts!




Swallow The Sun Klubilla 2005

 Swallow the Sunin keikoista seurasi myös muuta mielenkiintoista - erityisesti mieleen on jäänyt se valmiiksi pimeä kuuton yö, joka tuntui Swallow the Sunin jälkeen vielä pimeämmältä, koska keikan jälkeen alkoi sataa.

Toinen hyvin mieleen jäänyt oli se kerta Turun Klubilla Calliston ja muutaman muun bändin kanssa, kun kaikkien muiden bändien kaikilla jäsenillä oli keskenään samanlainen kampaus (lyhyet hiukset pitkällä sivuotsatukalla), tiukka t-paita ja avainketju samalla puolen kehoa roikkumassa - ja niin oli myös suurimmalla osalla yleisöstä. Sieltäpä ensisijaisesti Swallow the Sunia katsomaan tulleet muutama pitkätukkahippi erottuivat yleisön joukosta kuin huutomerkki, miettien että minkä ihmeen kultin keskelle tässä on jouduttu, mutta ulkonäöllistä yhteenkuuluvuutta sai sitten tuntea edes sen lempibändin kanssa.
Swallow The Sun Klubilla 2005
Swallow The Sun Klubilla 2005

Mitä tulee keskeisiin kuva-aiheisiin, digikamera-aika toi jostain syystä esille erityisesti basistin anteliaan kaula-aukon.


Swallow the Sun, WCH 10 v 2009
Swallow the Sun, WCH 10 v 2009






















Swallow the Sun Klubilla 21.9.2013
Vaan mitäpä on sanottavaa sitten itse 10-vuotisjuhlakeikasta, jolla soitettiin debyyttilevy The Morning Never Came läpi kokonaisuudessaan?

Oli tietenkin mukava kuulla vuosien varrella hyvinkin läheiseksi muodostuneen levyn kaikki kappaleet livenä, varsinkin kun niistä monesti on myöhempinä vuosina soitettu vain Swallow ja nimibiisi. Huolimatta aiemmin vetten painoa maalailevista tunnelmistaan, bändin mukaan kappaletta nimeltään Under the Waves soitettiin livenä ensimmäisen kerran vasta kymmenvuotisjuhlakiertueella. Encorena kuultiin sitten muutamia hittejä myöhemmiltäkin levyiltä - The Giant, Don't Fall Asleep, Falling World ja Lakrisal Labyrinth of London.


Swallow the Sun Klubilla 21.9.2013
Swallow the Sun Klubilla 21.9.2013
Swallow the Sun Klubilla 21.9.2013

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Raskas Vaihtoehto -vaalitilaisuus, Sisare 26. 3. 2015

Raskaan musiikin yhteyksistä tunnetut Vihreiden ja Piraattien ehdokkaat järjestivät itsensä näköisen vaalitilaisuuden, jossa soitti useampia bändejä. Itse ehdin todistaa näistä progeksi mainitun haikean Sisaren, kunnes lepo kutsui sillä työt olivat rampauttaneet ja vanha oli väsy. Edellämainituista syistä järkikin toimi vähän hitaasti, enkä saanut dokumentoitua ehdokkaita yhteisposeeraamassa ja esittelemässä illan orkestereita.


Sisare on ilmeisesti vaikuttanut paikallisessa skenessä jo jonkin aikaa - muistan nähneeni nimeä mainoksissa ja paitojakin näkyi yleisössä. Osuin kuitenkin vasta nyt kuulemaan bändiä ensimmäistä kertaa. Nimen perusteella olin odottanut jotain suomikalmaa tai vastaavaa. Sen sijaan bändi soittikin tunnelmallista herkistelyä, josta ensimmäiseksi tuli mieleen Greyswan, ja jälkeenpäin muistilokeroita viritellessä muistikuvia pukkaa sekoittamaan Mother Depth. Väsyneenä nautitun ensimaistiaisen suhteen ei kuitenkaan uskalla vetää kovin suuria johtopäätöksiä siitä, kuinka lähelle tai kauas moiset vertailukohdat osuvat!



Grungelta Sisare ei kuulostanut, vaikka visuaalinen ilme veikin ajatukset 90-luvulle ja grungen kultavuosiin!