Kimi Kärki ja Hexvessel Turun linnan kirkossa 16.2.2019

No nyt oli kieltämättä komeat ja tavallisesta poikkeavat puitteet keikalla.

Linnan pihalta vei soihduin valaistu tie sellaisille portaille, joita asiakkaana tulee harvemmin käytettyä, vaikka varmaankin linnan kirkkoa esimerkiksi häihinsä käyttävät tyypit varmaankin juoksevat niitä jatkuvasti, henkilökunnasta puhumattakaan. Keikkapaikan tavallisesta poikkeavaa sisustusta, kuten aidattuja penkkirivejä ja katosta roikkuvaa kirkkolaivaa sai myös ihastella kirkkaassa valaistuksessa, kuten koko keikkaakin. Harmillisesti kameran mielestä valaistus ei ollut yhtä kirkas kuin ihmissilmään, ja muutenkin sieltä omalta aidatulta penkkiriviltä sai vähän huonosti kuvia esiintyjistä alttarin edessä.


Lämmittelijän osassa tänä iltana oli Kimi Kärki, jota en vielä soolona ollutkaan todistanut, koska aika-avaruusjatkumossa on ollut semmoisia kummallisia reikiä, ettei ole tullut tilaisuutta.

Kimi Kärki, 16. 2. 2019

Soolomateriaalin lisäksi setissä kuultiin myös Lord Vicarin ja Ornen biisejä - Lord Vicarin rytmiryhmän myhäillessä yleisössä.  Ornen Return of the Sorcerer kajahti kieltämättä komeasti alttarilta, ja pääsi vähän yllättämään tässä keikkaympäristössä. Lord Vicarilta kuultiin jotain ihan tuoretta tulevan levyn sessioista sekä iki-ihana Endless November.

Koska olen vanhemmiten kehittynyt karmeaksi keikkavetistelijäksi, suunnilleen kaikki kuultu itketti enemmän tai vähemmän. Kirkon penkit myös resonoivat soitetun suoraan selkärankaan, mikä oli vähintään erikoinen efekti.


...enkä kieltämättä olisi odottanut kuulevani Black Widow'n Come To The Sabbathia kirkossa, levyltä soitettuna ennen kuin Hexvessel aloitti settinsä...

Hexvessel, 16.2.2019

Hexvessel soitti sähköisemmin ja suuremmalla volyymillä, mutta kuulosti komealta sekin.

Hexvessel, 16.2.2019

 

Eipä ole tullut aikaisemmin mieleen (eikä välttämättä aiemmin ole ollut aihettakaan), mutta jokin tuoreen Hexvesselin ja tuoreen Swallow the Sunin tunnelmissa muistuttaa toisiaan. Hexvesselillä tietty valoisuus on toki aina kuulunut asiaan.

Valoisassa samoillaan ilon ja ihmetyksen poluilla, ja vaikka välillä matka veisi kohti tummuvaa horisonttia, sen jälkeen odottaa aina uusi päivä ja uteliaisuus kurkistaa seuraavan nurkan taakse.

Hexvessel, 16.2.2019

 

Hexvessel, 16.2.2019

 

Joistain kappaleista tuli esiin taas uusia puolia - tiettyihin rautalankapiirteisiin en ollutkaan kiinnittänyt aiemmin huomiota.

Jossain määrin masentavaa oli huomata, ettei tällaisellakaan erikoiskeikalla osa yleisöstä osannut olla hiljaa ja keskittyä musiikkiin, kun omien ruumiintoimintojen raportoiminen kaverille äänekkäästi kiinnosti enemmän. Ei tosin kiinnostanut ketään muuta kuin raportoijaa itseään. Mistä näitä jaarittelijoita aina oikein riittää?