perjantai 1. maaliskuuta 2019

The Man-Eating Tree ja Swallow The Sun Apollossa 8.2. 2019

Lämppärin setti oli täydessä käynnissä kun saavuin keikkapaikalle. The Man-Eating Tree oli uusi tuttavuus, entuudestaan lähinnä nimenä tuttu. Ja lämppärin rumpujen kasaaminen lavan etuosaan näyttää olevan joku Apollon juttu.
The Man-Eating Tree 8.2.2019
The Man-Eating Tree 8.2.2019 

  Musiikillisesti lämppäri vaikutti olevan haikeilua Greyswan kohtaa Death the Levellerin hengessä. Kaveri vertasi Katatoniaan, enkä käy kiistämään, vaikka omalla kohdalla Katatonia onkin jäänyt etäisemmäksi. Osa Man-Eating Treen materiaalista soljui myös rivakammin, mutta tunnelman puolesta vertailukohdat pysyivät silti samoina.


The Man-Eating Tree 8.2.2019 
The Man-Eating Tree 8.2.2019 
Erittäin hilpeällä basistilla oli t-paidassaan erittäin antelias kaula-aukko. (Kun illan pääbändinkin basistin t-paita oli siltä osalta anteliaampi kuin t-paidat yleensä, täytyy jopa pohdiskella ääneen miesten muodin mahdollista muutosta tässä suhteessa.)
The Man-Eating Tree 8.2.2019 
The Man-Eating Tree 8.2.2019 

Swallow the Sun
on nähtynä monesti, ja aina silti yhtä odotettu.
Introna soi Lumina Aurea-single kokonaisuudessaan ennen bändin saapumista lavalle, ja sen perään aloitetaan uuden When A Shadow Is Forced Into Light-levyn avaus- ja nimikappaleella. Yleisölle on selvästi ajateltu tarjota jo haastatteluissakin esiin tuotu konsepti siitä, että Lumina Aurea toimisi siltana uuteen. Yleisö puolestaan tarjosi intron päälle osin jo ilmeisen humalaista puheripulia, joten ehkä tunnelmaan paneutuminen jäi siltä osin keikkaoloissa vajaaksi. Malttoivat sentään hiljentyä bändin soittaessa.
Swallow the Sun, 8.2.2019
Swallow the Sun, 8.2.2019
Ja When A Shadow Is Forced Into Light kuulostaa valoisuudessaan niiltä Konnun satoisilta vuosilta, jotka mainitaan ohimennen Sormusten herran lopussa. Eik'ä niihinkään olisi päästy ilman sitä kaikkea, mikä niitä ennen tapahtui.

Swallow the Sun, 8.2.2019
Swallow the Sun, 8.2.2019
Muutenkin uutta materiaalia leimaa määrittelemätön valoisuus, ja nykyisellä kokoonpanolla vanhassakin materiaalissa on arvaamatonta heleyttä ja kuulautta. Olkoonkin, että sitä esittävä huppuhemmojen rivi näyttää synkältä mysteerikultilta.
Swallow the Sun, 8.2.2019
Swallow the Sun, 8.2.2019
Toisaalta vanha materiaali muistuttaa myös siitä, miten pitkä matka tämänkin bändin kanssa on tullut kuljettua. Humalistonkadulta Humalistonkadulle, keikkapaikkojen välillä vaihtuessa...
Swallow the Sun, 8.2.2019
Swallow the Sun, 8.2.2019
Kotamäen ja Peuhun äänet soivat edelleen erittäin kauniisti yhteen - ja toisaalta Kotamäen korkeamman rekisterin kliineissä kuuluu jo sellaista syvyyttä, mikä muutama vuosi sitten jäi vielä vajaaksi.
Swallow the Sun, 8.2.2019
Swallow the Sun, 8.2.2019
Keikan jälkeen on oudolla tavalla puhdistunut ja seesteinen olo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti