Paikalla edusti myös lämppäribändi
Pressure Points, josta osuin näkemään vasta loppuhehkutukset ja lavalta poistumisen, joten eipä jäänyt oikein minkäänlaista käryä kummoinen bändi se oli. Paitsi että niillä oli paljon tukkaa.
Swallow the Sun nyt on tänä vuonna jo nähty kerran jos neljännenkin, ja silti aina yhtä odotettu. Ajoittain, mutta mielihyvällä. Uudestaan, uudestaan, huusivat teletapit ja taputtivat suuria karvaisia käsiään. Mitä näitä asiaintilaa kuvailevia fraaseja nyt on...
 |
| Swallow the Sun 7. 10. 2016 |
|
Keikka alkoi akustisen materiaalin puitteissa, kokoonpanokin laajennettuna kuin Tuskassa. Ihan Tuskan vedon veroista tunnelman hartautta ja maagisuutta ei silti tällä kertaa saavutettu. Ei ollut huono. Oli vaan erilainen. Oli... no, jollain tavalla tunnelmasta tuli hetkittäin mieleen Far From Sunin aikainen Amorphis.
 |
| Swallow the Sun 7. 10. 2016 | |
Ehkä vertailukohta tuli mieleen siksi, että tietyllä tavalla keikkakokemuksen reunaehdot tuntuivat muuttuneen, ja mielessä käy onko aitauksessa seisoskelu niska kenossa lavalle killittäen sittenkään oikea tapa kuluttaa tälläistä musiikkia - akustisemman osuuden lopussa iskelmäkitarat ja jatsisempi rytmiryhmä tuovat mieleen jopa tanssilavameiningin, tai jonkunlaisen idealisoidun mielikuvan siitä.
 |
| Swallow the Sun 7. 10. 2016 | |
Tunnelma oli toisaalta taas kerran jotenkin hyvin vedenalainen. Annan veden läpi siilautuvan sinisen auringon sokaista itseni ja maailman pinnan yllä virrata omia menojaan jonnekin kauas.
 |
| Swallow the Sun 7. 10. 2016 | |
Metallisemman materiaalin pariin päästyä epäilyti jopa pääsikö se maailma virtaamaan jonnekin liian kauas, sillä hetkeen tarttuminen tuntui jotenkin vaikealta ja puraisevammasta materiaalista huolimatta etäiseltä.
 |
| Swallow the Sun 7. 10. 2016 | |
Saattoi johtua toisaalta soundeistakin, joissa oli jotain pielessä tavalla, joka sai vähän väliä haromaan korvatulppia josko ovat pudonneet tai muuten huonosti mokomat, mutta vika tuntui tulppien sijaan olevan oikeasti soundeissa, koska sama vika jatkui läpi Insomniumin ja kuului yhtä häiritsevänä myös lähemmäs ovea, eli en pelkästään seissyt jonkun omille taajuuksilleni väärän vahvistimen edessä. Aiemmin on tuntunut Logomossa olleen soundit kohdillaan, joten harmillista tämmöinen.
 |
| Swallow the Sun 7. 10. 2016 | |
Silti tuntui keikka loppuvan ihan liian pian. (Uudestaan, uudestaan, huusivat teletapit jne.)
Illan pääesiintyjä
Insomniumin olen viimeksi nähnyt keikalla Music Bar Shadowssa - eli varmaan lähemmäs 12 kuin 10 vuotta sitten, veikkaisin. Lienee siis korkea aika päivittää käsitystä bändistä tähän päivään? Päivitys ei tosin ehkä ollut kaikkein onnistunein, kiitos sen edellä kuvaillun soundiongelman.
 |
| Insomnium 7. 10. 2016 |
 |
| Insomnium 7. 10. 2016 | |
Tiedä häntää, onko tuoreimman, yhdestä biisistä koostuvan julkaisun esittelevä keikka myöskään se ihan otollisin vaihtoehto lähteä tutustumaan bändin tuotantoon. Ehkä. Ainakin ajoittain tulee mieleen, että siihenhän voisi tutustua ihan levylläkin! Tai ainakin päivittää käsityksen bändistä seuraavan kerran vähän lyhyemmän ajan kuluttua.
 |
| Insomnium 7. 10. 2016 | |
 |
| Insomnium 7. 10. 2016 | |
Taiteellisen kokonaisuuden perään seurasi sitten normisettiä. Yleisö ympärillä oli aivan pähkinöinä ja ilmeisesti oli kovia hittejä. Itse aloin kuitenkin tuntea olevani jotenkin väärässä paikassa tai väärällä aaltopituudella.
 |
| Insomnium 7. 10. 2016 | |
|
|
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti