Kesäloma hyötykäyttöön keikkakäyttöön!
Perjantaina kuudennet Unta.Kauan-festarit starttasi rivakalla räyhällä
The Girlfriends, joka kuulosti jossain määrin vauhdikkaissa merkeissä raiteiltaan nyrjähtäneeltä surfilta, joskin setin loppupäässä ajoittain myös tuomio kolkutteli porteilla. Kolmen kitaran melodioissa oli varsin viehättäviä piirteitä, kun niitä tarkemmin alkoi kuulostella, ja rumpalointi oli erityisen kiehtovaa.
 |
| The Girlfriends, 20.9.2019 |
|
Seuranneen
Snuff Riderin soundcheckin loppuun saattaminen kesti siinä määrin, että yleisö ehti jo olettaa seuraavansa keikkaa, ja pettyi pahemman kerran kun bändi lähtikin äkkiä lavalta pois. Eikä edes käynyt vaihtamassa lateksireleitä päälle ennen paluutaan. Mutta lopulta keikan alettua varsin tyydyttävältä kuulosti se. Kitarat piehtaroivat hälyäänien aallokossa, ja basso toistaa, toistaa ja toistaa kuvioita, joiden varassa kappaleet kelluvat eteenpäin. Laulu kuulosti yhtälössä hiukan irralliselta ja jopa tarpeettomalta, mutta voi olla että kyse oli jostain teknisestä ongelmasta, sillä ainakin laulaja näytti tulkitsevan eläytyen.
 |
| Snuff Rider, 20.9.2019 |
|
 |
| Snuff Rider, 20.9.2019 |
|
Toki yleisöä houkuttaa ja uteloittaa myös superkokoonpano
Pussiesin ensimmäinen keikka. Sielläpä on eturivissä innokasta fania tarjoamassa tölkkiviiniään bändille samalla intensiteetillä kuin muudan M/S Romanticin henkilöhahmoista tarjoaa lämmintä kättä tielleen osuville ihmisille. Osa biiseistä on varsin suoraviivaista paahtoa, osa kuulostaa kummista kulmista lähtevältä hassuttelulta, ja kyllä siellä ajoittain tuomiokin kolkuttelee ("ihanhan on Doomsowerin riffi tässä! Eikun ei se sittenkään ollut se"), vaikka rumpupallit rikkoutuu alta, basson hihnat irtoilee, mikki toimii jos on toimiakseen (ja tölkkiviiniä tyrkytetään tyrkyttämästä päästyäkin). Se tosin on mainittava, että visuaalisessa ulosannissa oli odotettua vähemmän torpedoa.
 |
| Pussies, 20.9.2019 |
|
 |
| Pussies, 20.9.2019 | |
 |
| Pussies, 20.9.2019 | |
 |
| Pussies, 20.9.2019 | |
Möyhy-veikot viritteli lavan ylöspanoa uusiksi niin kauan, että se herätti jopa hämmästystä ja kummastusta. Telkkari ei meinannut millään asettua nätisti paikoilleen liinojen varassa tai ilman. Telkkari oli kuitenkin olennainen osa esitystä niin kuin videot biisejä. Olkoonkin, että videoiden välkkyvä ja värisevä estetiikka oli strobon kanssa ajoin melko hirveä yhdistelmä. Saatoin silti hymyillä ääneen erinäisillekin yllättäville käänteille tässä audiovisuaalisessa tulituksessa. Möyhy-veikot se vasta raiteiltaan nyrjähtäneeltä surfilta kuulostikin. Haltioituneella yleisöllä oli erittäin kova meno. Siellä meinasi viaton bloggari saada tahattoman sylitanssin eräältäkin solistilta, kaikkea sitä!
 |
| Möyhy-veikot 20.9.2019 |
|
 |
| Möyhy-veikot 20.9.2019 | |
 |
| Möyhy-veikot 20.9.2019 | |
Välillä on nukuttava, että jaksaa taas temmeltää.
Lauantaina illan avasi
Juha-Matti Rautiainen bassoambientillaan, jonka tunnelmallisuus maalaili mieleen taas kuvia painottomuudessa ja rannattomuudessa kellumisesta.
 |
| Juha-Matti Rautiainen, 21.9.2019 |
|
Seuraavana
Ciminero tallaili perinnetietoisesti rokkaavan tuomion ja protoilun polkuja, mutta svengaten ja helposti lähestyttävästi. Etenkin rumpalia oli ilo kuunnella, ja kitaramelodioissa oli mieltä kiinnittäviä niin ikään. Laulajan ääni tuntui aukeavan kunnolla vasta kolmannen kappaleen paikkeilla, sillä tyyli pysyi sinänsä samana, mutta äkkiä ääni läikähti täyteen sävyjä ja tunnelmaa.
 |
| Ciminero, 21.9.2019 |
|
 |
| Ciminero, 21.9.2019 | |
 |
| Ciminero, 21.9.2019 | |
Holy Life lanasi jo äänenpaineella sludge-stoneriaan kuuntelemaan tulleet. Tosin yllättävän reippaasti rokkaavaa lanausta oli tarjolla, ja keikka yllättävän nopeasti ohi. Lavalta esitetyt toiveet kaljasta täytettiin nopeasti jonkun eturivissä fiilistelleen toimesta. (Mistä tulikin mieleen, että edellispäivän tölkkiviinin tarjoaja oli tainnut tässä vaiheessa jo hyljätä tarjoiluharrastuksensa!)
 |
| Holy Life, 21.9.2019 | |
 |
| Holy Life, 21.9.2019 | |
|
 |
| Holy Life, 21.9.2019 | |
Ohjelmassa seurasi
Maan Tomu, joka viritteli tarjolle niin puhaltimia kuin perkussioita ja kitarassakin oli kaksi kaulaa ja ainakin 18 kieltä. Että ilmankos se soundcheck sitten kesti, ennen kuin keikkaa päästiin aloittamaan. Tosin muistelin nähneeni soundcheckissä vasta huilun ja trumpetin, ja yllätyin kerrassaan, kun toinen puhallin- ja perkussiosoittajista kiskaisi keikan kesken esiin vetopasuunan. Olikohan se semmoinen tuomion pasuuna? No, tuomion sijaan ensivaikutelma Maan Tomusta kuitenkin muistutti ensin Tenhiä, josta siirryttiin nopeasti useampi askel Kingston Wallin suuntaan ja yli. Taitavia soittajia, hypnoottinen pulssi. Hurmioitunut yleisö joraili mukana sen verran tiiviisti ja intensiivisesti, että poistuminen hetkeksi alussa vallatulta paikalta johti siihen, että loppushowta tuskin näki vellovan väkijoukon selkien takaa. (Että mitä siellä puuhailtiin niitten kellojen kanssa, häh.)
 |
| Maan Tomu, 21.9.2019 |
|
 |
| Maan Tomu, 21.9.2019 | |
 |
| Maan Tomu, 21.9.2019 | |
 |
| Maan Tomu, 21.9.2019 | |
Viimeisenä soittanut
Megahammer tarjoili synteettisiä kasariunelmia retrofuturistiseen tyyliin, ja kuulosti kerrassaan iloiselta. Iloiselta ja ilmeisen innokkaalta vaikutti yleisökin. Jossain vaiheessa kuitenkin totesin oman turnauskestävyyteni rajojen tulleen vastaan, ja jätin kohottavat sävelet ja niistä riemuinneen yleisön taakseni ennen loppuhuipennusta.
 |
| Megahammer, 21.9.2019 |
|
|
|
Käteen jäi kinkereistä kuitenkin koko tukku nimiä, joiden tuotantoon perehtyä paremmin, ja mieli on hyvä vielä pitkään festarin jälkeen. (Lieneekö Unta.Kauan saanut nimensä siitä, että tapahtuman jälkeen tarvitaan unta, kauan?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti