Ehdin paikalle Plague Gospel-klubin lopettajaisiin sopivasti
Cynabare Urneksi. Tämähän kuulostaa vallan lupaavalta jo introsta lähtien. Kuten yleensä, raskassoutuisemmat ja hitaasti kääntyvät osiot puhuttelevat enemmän kuin vauhdikkaampi ryöpytys. (Paitsi jos sahauksesta löytyy yllättävä rokkänrollivaihde, niin kuin ajoittain käy.)
 |
| Cynabare Urne, 11.5.2019 |
|
Basso on parasta letkeimmillään, vaikka samalla äänenpaine irrottaa paikat hampaista. Myös ärisijä käskyttää varsin mukavasti - tosin vakioidumman rähinän lisäksi väläytellään myös yllättävän hyvin toimivaa doom-kliiniä.
 |
| Cynabare Urne, 11.5.2019 | |
Aivan koko keikan mitan intensiteetti ei pysy samalla tasolla, koska huomaan oman tarkkaavaisuuteni herpaantuvan ajoittain. (Kiitti aivot, kun visualisoitte Hunt Emersonin piirtämiä kirosanoja kesken keikan. Keskittykää!)
 |
| Cynabare Urne, 11.5.2019 | |
Seuraava akti
Shadow's Mortuary kuulosti jokseenkin siltä kuin näyttikin, eli maalia oli naamoissa ja pitkin kehoja, kallo koristeena ja äänimaisema kireä. Tajuttoman kova volyymi ja kireys kuulostavat minusta usein varsin huonolta yhdistelmältä, vaikka edeltäjän matalampi möyrintä puhuttelikin. Makuasioitahan ne tietysti.
 |
| Shadow's Mortuary, 11.5. 2019 |
|
Bändi osoittautui kyllä ensivaikutelmaa paremmaksi kunhan keikka pääsi kunnolla vauhtiin, löytyi omintakeista svengiä ja joistain paikoista yllättäviä sävelkulkuja.Lyyrinen anti taisi tulla suomeksi englanninkielisestä nimestä huolimatta.
 |
| Shadow's Mortuary, 11.5. 2019 | |
Lisäksi laulajan ehostus, joka näytti silmäkuopista valuvalta mönjältä, oli varsin onnistunut ja tunnelmaan sopiva ehostusratkaisu.
 |
| Shadow's Mortuary, 11.5. 2019 | |
Tappovolyymeillä jatkettiin, ja
Sepulchral Cursella oli nyt kyllä ihan liikaa diskanttia. Harmittava takaisku: yleensä miellyttävä keikkakokemus tekeekin kirjaimellisesti kipeää. Ja samasta syystä siitä uudesta materiaalistakaan ei oikein saa kunnolla selvää.
 |
| Sepulchral Curse, 11.5. 2019 |
 |
| Sepulchral Curse, 11.5. 2019 | |
Kovasti kaulaillaan ja vitsaillaan lavalla, ja yleisössä kierrätetään pullollista ties mitä kotipolttoista tai -panoista. Oi yhteisöllisyyttä. Välillä vehtaavat kielisoittajat rivissä kuin Accept konsanaan, joskin lavamuuvien synkka ei ole ihan samalla tasolla.
 |
| Sepulchral Curse, 11.5. 2019 | |
 |
| Sepulchral Curse, 11.5. 2019 | |
Pittikin repesi jossain välissä liikkeelle. Onneksi siinä sinkoilleet kaverit olivat suhteellisen pieniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti