Anniina Aufin omasta materiaalista olen kuullut aikaisemmin vain Bad Rootsin, vaikka äänitaitelijan laulua muissa yhteyksissä olenkin kuullut. Odotuksia siitä mitä on luvassa, ei siis oikeastaan ole - ja elektronisen musiikin kanssa olen muutenkin helposti sen verran vieraalla maaperällä, etten osaa sijoittaa kuulemaani kartalle osaksi mitään jatkumoa, vaikka yksittäiset elementit tuovatkin mieleen kaikuja jostain aikaisemmin kuullusta. Tällä kertaa kaikujen joukosta vilahtaa esiin niin the Knife, Enigma kuin Fern Orchestrakin, jokainen jokseenkin äkkiarvaamatta ja sulautuen johonkin muuhun ennen tarkempaa kiinnisaamista. Eikä mikään näistä kuitenkaan kuulosta lopputulokselta.
 |
| Anniina Auf, 10.5.2019 |
|
Kontekstualisoinnin vaikeuden lisäksi myös omaa suhtautumista on vaikeaa ennakoida - Anniina Aufin musiikki paljastuu monessakin mielessä liikuttavaksi, koska monet kappaleet tuntuvat sekä tanssittavan että itkettävän. Joko yhtä aikaa tai erikseen. (On tämä elämä kauheaksi mennyt kun vähän väliä saa keikoilla niiskuttaa.) Mitä nyt jälkikäteen vertailee, livenä laulu ja äänimaiseman osaset erottuivat toisistaan selkeämmin kuin tallenteen mystisessä kudelmassa.
 |
| Anniina Auf, 10.5.2019 | |
Esityksen ylöspanoon kuuluu näyttävän esiintymiskampauksen ja asun lisäksi myös taustavideo ja valopuu.
 |
| Anniina Auf, 10.5.2019 | |
Vierailevana tähtenä nähdään ja kuullaan myös Carlotta Moorea reippaassa ja tanssittavassa menopalassa.
 |
| Anniina Auf, 10.5.2019 | |
Tähtiportti aloittaa hengästyttävästi uuden Abiristeily-levynsä nimibiisikaksikolla. Sanoisin jopa, että niissä tiivistyy jotain hirveän olennaista - ja samaan aikaan niin banaalia, ettei sitä pysty kuvaamaan kuin fiktion tai taiteen kautta.
 |
| Tähtiportti, 10.5.2019 |
|
Siitä jatketaan muulla tuoreella materiaalilla. Jalan alle käyvä tamppaus tuottaa jo sinänsä kaikessa fyysisyydessään muuntuneen tietoisuudentilan. Albertin äänellä tuntuu olevan voima käskeä todellisuutta muuttamaan muotoaan, siinä missä muu äänimaailma kuvittaa muutoksen tapahtumista - mutta se jää avoimeksi, onko muutos millään tavalla kenenkään hallittavissa, koska esiin tuntuu tulevan jotain kuvitelmien ja arjen havaintokyvyn tuolta puolen, tajunnan tahmeista katveista. Ja vaikka fyysisyys vie mennessään, onko kyse omasta valinnasta kreisibailata, vai räpiköinnistä kurimuksen reunoilla?
 |
| Tähtiportti, 10.5.2019 | |
Uudemman materiaalin päälle kesähitti spurgusta näyttää toisen todellisuuden tahmeassa pysähtyneisyydessään, josta ei voi olla varma onko sekin jokin muuntunut tietoisuudentila vai jotain, mikä on tietoisuuden takana.
 |
| Tähtiportti, 10.5.2019 | |
Vauhti päällä on toisaalta keikkahittimäisen odotettu, ja toisaalta vieraannuttaa sekin tasapainoillessaan sen varsinaisen vauhdin ja tahmean välitilan välillä.
 |
| Tähtiportti, 10.5.2019 | |
Viimeiseksi soitettu Viimeinen Tähtiportti on levyllä kohonnut ajoittain niin ahdistaviin sfääreihin, etten ole kyennyt kuuntelemaan sitä kuulokkeilla, eikä keikkakokemus jää siitä jälkeen. Levyllä kappaleen päättää syvyys, livenä tämä jatkuu ihmisääni instrumenttina ääniksi syvyydestä - lavan edestä, yleisön keskeltä. Musiikikeikan kontekstissa loppu on mahdollisesti improvisoitu lisä kokonaisuuteen. Tai sitten... Ääni, joka käskee todellisuutta muuttamaan muotoaan, pakottaa sen vielä kerran muutokseen, takaisin luhistumisen tilasta ja lähelle sitä arkitodellisuutta, josta verhoja toiselle puolen lähdettiin raottamaan.
Todella vaikuttava livekokemus. Mitä oikein tapahtui?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti