Iskulintu edusti jotain erikoisempaa. Rumpalin ja kanteletaiteilijan muodostama kahden miehen metalliyhtye kuulosti vielä toisaalta melko raakilemaiselta, mutta toisaalta jo selkeästi omaleimaiselta - eikä vain siksi, että harvemmin kanteleen särövallia pääsee kuulemaan. Parhaimmillaan mielikuvissa käväisi vertailukohtana Summoning. Pahimmillaan erityisesti laulusta tuli mieleen Stormheit - ja se nyt lähtökohtaisesti ei ole mikään hyvä asia, jos kyse on juuri laulusta... Se, että rumpu ei ollut mikään omatekoinen shamaanirumpu vaan nähtävästi tomi, toi myös tiettyä industrial-sävyä äänikudelmaan. Voi johtua myös siitä, että olen osunut usein sellaisille industrial-keikoille, joissa liverummuiksi on valikoitunut nimenomaan tomeja.
 |
| Iskulintu 5.9. 2014 |
 |
| Iskulintu 5.9.2014 Loppuhehkutukset. |
Gladenfoldin kerroksellinen ja tekninen taiturointi puolestaan edusti sitten melkeinpä toista äärilaitaa musiikillisesti. Yleisöllä oli myös huomattavasti enemmän tukkaa kuin bändillä keskimäärin.
 | |
| Gladenfold 5.9.2014 |
 | |
| Gladenfold 5.9.2014 |
Kuten taustalakanasta näkyy, samalla keikalla olisi soittanut myös Korpikuusen kyynel, joka myöhäisen aloitusajankohtansa takia jäi nyt kokonaan näkemättä, kun ei vanha enää jaksanut. Nyyh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti