Lämppärikokoonpano
The Nightingale, joka esitti akustisesti Aleahin soolo- ja bändimateriaalia, oli ehtinyt jo aloittaa Gongiin saapuessani. Oli kuitenkin mukavaa ehtiä nähdä suurin osa tämänkin keikasta, vaikkei ennakko-odotuksia ollutkaan. Ajatuksessa siitä, että musiikki jatkaa elämäänsä vielä tekijän kuoltua, oli jotain tavattoman kaunista ja lohdullista.
 |
| The Nightingale 23.2.2018 |
|
Kappaleiden haikeudesta huolimatta the Nightingalen tulkinnoissa soi myös toiveikkuus ja valo, eikä musta murhe.
Mustan murheen vuoro oli pääesiintyjä
Hallattaren noustessa lavalle sitä ruumiillistamaan.
 |
| Hallatar 23.2.2018 |
|
 |
| Hallatar 23.2.2018 |
|
Musiikki kuulosti musertavan painavalta, joskin Severed Eyes oli sekin varsinainen kylmien väreitten välikevennys. Niin kaunista, vaikka kurkkua kuristi.
 |
| Hallatar 23.2.2018 |
|
 |
| Hallatar 23.2.2018 |
|
Kaikki se musertavuus oli myös hyvin miellyttävällä tavalla puhdistavaa - Hallatar kuulosti pitkälti sellaiselta bändiltä, joka vie kuulijansa ajan ja tilan tuolle puolen, ja palauttaa sieltä jotenkin uudistuneena. Encoreksi soitettu Trees of Eternityn materiaali oli kuitenkin jo sen verran erilaista, että sulki ovet tajunnantilojen välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti