Ja tapahtui niinä päivinä, että todellisuus oli hehkutuksia latteampi ja Manowarin Magic Circle kunnon festarien sijaan neljä bändiä yhtenä päivänä. Ja niistäkin tuli jokseenkin vapaaehtoisesti missattua kaksi ensimmäistä paikalle vaivautumisen ja valmistautumisen merkeissä.
Tällä kertaa kamerat eivät olleet kiellettyjä - mutta mukana on tietenkin kännykkä jolla ei saa asiallista kuvaa. ARGH! Perkeletto!
Historian siivet tietenkin havisevat Teräsbetonin, tuon joskus myös "Suomen Manowariksi" luonnehditun bändin soittaessa samalla lavalla esikuvansa kanssa - ja onpa muutenkin mukava katsastaa Teräsbetonin keikkakunto näin vuosien jälkeen. Soundit ovat kerrassaan muhkeat ja oivat, ja Ahola yllättävänkin herkkä tulkitsija sopivan tilaisuuden tullen. Vaalealta kitaristilta irtoavat myös näyttävät Wyld Stallyns-otteet!
 |
| Teräsbetoni 26. 7. 2014 |
|
Hyvältä kuulostaneen Teräsbetonin ja jylhän elokuvamusiikkimaisen intron jälkeen on soundillisesti hirveä pettymys, kun Manowar on tietenkin vain kääntänyt kaikki nupit kaakkoon ja hukannut dynamiikan täysin. Ei näin! Jotain dynamiikasta saadaan pikkuhiljaa korjattua, ja Sign of the Hammer kuulostaa jo hyvältä, mutta onhan tuo "jee, soitamme kovempaa kuin kaikki muut ja siksi soundaamme paskemmalta kuin lämppärimme heti kättelyssä" melkoista omaan jalkaan ampumista.
 |
| Manowar 26.7.2014 |
|
Keikka sinänsä on kyllä ihan oikeasti parempi kuin se Tampereen keikka oli, vaikkakin mainoskatkot screenillä katkovat sitä harmillisesti. Toki ymmärrän, että tajuttoman kuumassa säässä bändikin tarvitsee juomataukonsa, mutta ehkä mieluummin katsoisin bändiä hörppäämässä pikaisesti biisien välissä lavalla ja jatkamassa sitten soittoa, kuin pitkiltä tuntuvia making of- videoita, jotka katkovat aina juuri kohoamaan päässeeltä tunnelmalta siivet. Videolla luettu satu oli sen sijaan jopa jännittävä, joskin sekaan jostain Gloves of Metal-videosta saksitut pätkät esittelemässä Manowaria neljän ilmansuunnan sotureina rikkoivat tyylin melko hilpeyttä herättävällä tavalla. Sitä seuraava iloinen taistelulaulu jatkaa camp-tunnelmaa, kun eri maita luetellaan melkein kuin Euroviisuissa konsanaan!
 |
| Manowar 26.7. 2014 |
|
Screeniltä tulvivia kaupallisia keskeytyksiä lukuunottamatta keikka etenee reippaissa ja reteissä merkeissä - ja toisaalta taas Heart of Steeliin on onnistuttu puristamaan suorastaan koskettavaksi äityvää tunnelmaa. Eric Adamsilla ja rumpalilla on taas hauskaa lavalla, kitaristi ei enää näytä olevan kuolemaisillaan ja soolonsa aikana jopa DeMaio näyttää hetken siltä, ettei koko ajan vituta eikä tarvitse miettiä oliko mysli tarjouksessa. Ja mitä tulee bassosooloon - flamencon soittaminen oli oikeasti aika hauska ja toimiva idea, ja varmasti viihdyttävämpää kuin jokin geneerisempi liruliru.
Ehdin jo iloita talk shown puuttumisesta, mutta se olikin "säästetty" encoreksi. Olisin kuitenkin ehkä mieluummin kuunnellut parikymmentä minuuttia lisää musiikkia kuin sitä jaarittelua...
...ja kotimatkalla bussissa päässä soivat Teräsbetonin biisit, ei niinkään Manowarin. No, tietyllä tavalla pastissina Teräsbetoni on tullut valmiiseen pöytään, päässyt poimimaan iskevimmät osat Manowarin tarjonnasta ja jalostamaan niistä omiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti