tiistai 9. toukokuuta 2017

Under the Thunder, Viron Maiden ja Kill With Cover TVO:lla 28. 4. 2017

 Cover-keikkailtamaa tarjolla. Tuttuja biisejä, iloinen ja faninen tunnelma ja varmaankin ihan mahtava meininki? Ainakin jos on tarpeeksi hereillä!

Under the Thunder soitteli setin kasariheviä, jossa tuntuivat hiukkasen painottuvan Dio ja AC/DC. 80-luvulla perustetuista bändeistä oli välispiikkien perusteella haettu vaikutteita myös Spiritus Mortikselta - enää puuttui onnenpyörä.

Under the Thunder 28.4. 2017
Erityisen jännittävää tosin oli se, kun oma univelka pisti aivot ylikierroksille keksimään niihin tuttuihinkin biiseihin yllättäviä käänteitä ja vaihtoehtoisia lopetuksia. ("Ei, tässä ei ole oikeasti munkkikuoroa. Tuskin sellaista siihen tempaistaan livenäkään.")

Under the Thunder 28.4. 2017 

Under the Thunder lämmitteli myös seuraavan aktin päättämällä settinsä Maiden-coveriin DiAnnon ajalta.

Under the Thunder 28.4. 2017 

Viron Maiden, joka soitti Iron Maiden-covereita, tosin koostui noin puoliksi (eli rytmiryhmän osalta) samoista soittajista kuin edellinekin orkesteri, joten liukumo oli sikäli luonnollinen. Osittain taisi esiintymisvaatteetkin kiertää esiintyjien kesken - tai sitten noita hattuja on muuten vaan joka toisella.
Viron Maiden 28.4.2017
Setti käsitti niin Dickinsonin kuin Bayleynkin aikaista materiaalia, joten Maidenia kuultiin tänä iltana kerrakseen.

Viron Maiden 28.4.2017 
Joku myös haikeili ennakkoon, että jos bändi soittaa Maidenin parhaan biisin ja rusikoikin sen ihan pilalle - mutta voi olla, että suurin rusikointi biiseihin kohdistui hartaasti mukana laulaneen yleisön taholta. Hyvin onnistuneesti nimittäin innokas yleisö hoilotti sentään ilmeisesti samaa biisiä, mutta aivan eri kohdista keskenään ja eri tahtiin kuin bändi. Efekti sekin.

Viron Maiden 28.4.2017 
Manowar-covereita soittava Kill With Cover oli panostanut showssaan myös ulkoiseen näyttävyyteen viimeisen päälle ja vähän yli - kuten myös ennakkomarkkinoinnissaan. Facebookhan oli jo ehtinyt tuomita rumpalin stringipyllyn siveettömäksi ja bannata mainokset, mikä tietysti oli omiaan nostamaan ennakko-odotuksia. Jotenkin huomiota kiinnitti myös se, että tällä kertaa yleisö oli selvästi humalaisempaa kuin vaikkapa Dark Avengerin keikoilla. Mitähän posereita ne semmoiset on, jotka eivät usko kestävänsä stringipyllyilyä selvin päin...

Kill With Cover 28.4. 2017
Kill With Cover 28.4. 2017 
Kill With Cover 28.4. 2017 
Erikoismaininta myös laulajan juomatölkkinipsuista askarrellulle kalukukkarolle. Siinä sitä oli luovaa materiaalinkäyttöä. Seuralaiseni harmitteli laulajan äänialan eroavan Eric Adamsista, mutta hei - äänialan mukainen äänenkäyttö oli hyvinkin korvanmukaista. Mitäpä sitä turhaan repimään, jos homma toimii muuten.

Kill With Cover 28.4. 2017 
Kill With Cover 28.4. 2017 
Manowarin showsta oli myös apinoitu basistin monologi kesken keikan - olisin vallan mainiosti voinut elää ilmankin, mutta ehkä se on jotain sellaista, mitä fanit arvostavat niin että eivät voi. Onneksi keikkaa ei sentään pätkitty mainoskatkoilla - pelkät sponsorilogot taustalakanoissa riittivät.

Kill With Cover 28.4. 2017 

Kill With Cover 28.4. 2017 
Illan bändeistä Kill With Coverin viihdearvo oli ehdottomasti suurin. Toki taas kerran leikkasi bussiaikataulu (ja hohhoijaa, taas kerran seuraavan päivän työaikataulu) keikan kesken, niin että olenpa autuaan tietämätön siitä kummoiseksi spektaakkeliksi meno mahtoi vielä loppua kohden yltyä. 

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Sepulchral Curse, Refusal ja Revulsion TVO:lla 1. 4. 2017

(Tilaisuudessa soitti myös Cumbeast, joka tällä kertaa jäi näkemättä.)

Kyllä se on death metal keväistä musiikkia. Ehkä siksi, että sulava maa haisee mädältä. Tai ehkä siksi, että tyylisuunta kalmaisesta nimestään huolimatta sykkii elämää ktoonisella vimmalla, kuin huhtikuun alun marras maa.

Illan avasi jo tutuksi käynyt Sepulchral Curse. Jos se kuulosti jo viimeksi hyvältä, niin se kuulosti nytkin.
Sepulchral Curse 1. 4. 2017
Taisin edelleen käydä vähän hitaalla joidenkin lähiaikoina todistettujen keikkojen jäljiltä, sillä mieltäylentävin "nyt on kunnollista!"-vaikutelma tuli vähän doomahtavammalla otteella jyränneesta biisistä, joka kuulosti siltä kuin valtava peto, jolla on eksoluuranko ja raajoissaan järjen ulottumattomissa oleva määrä niveliä, olisi kääntymässä ahtaaksi käyneessä vankilassa, josta se pian murtautuu ulos.
Sepulchral Curse 1. 4. 2017
Muut biisit eivät herättäneet yhtä voimakkaita visuaalisia mielikuvia, mutta viihdyttivät silti. Ja olen edelleen sitä mieltä, että rumpalia kelpaa kuunnella.

Sepulchral Curse 1. 4. 2017 
Seuraavana lavan ja sen edustan valtasi Refusal, joka aloitti hidastuksilla ja kierroilla, mutta pääsi pian suorastaan levottomuutta herättävään vauhtiin ja purskahteli kaaosta. Näiden esiintyminen oli myös hyvin fyysistä.

Refusal 1. 4. 2017

Refusal 1. 4. 2017 
Totesin käyväni edelleen hitaalla, sillä kappaleiden hitaammat osiot jälleen ylensivät mieltä. Tosin niin myös tuotti iloa viimeisen biisin erittäin häiriintyneen kuuloinen kitarasoolokin!
Refusal 1. 4. 2017 

Seuraavaksi soittovuorossa oli Revulsion, ja taas sai jännittää kauanko kestää roudaukset ja paljonko ehtii nähdä bändin setistä, kun (taas kerran) oli vähän kiire ehtiä bussiin.
Revulsion 1. 4. 2017

Revulsion 1. 4. 2017
Fyysisyydessä yllettiin edellisen bändin tasolle, mutta jotenkin vaikeasti määriteltävällä tavalla rauhallisemmin ja ennakoitavammin (ei esim laulajaa singonnut äkillisesti silmille yllättävästä suunnasta). Ja päinvastoin kuin edellisillä, tällä materiaali herätti herätti miellyttävän "nyt on kunnollista!"-olon nimen omaan nopeutuessaan.
Revulsion 1. 4. 2017

Hyvä meno. Kunnollista oli, kerrassaan!

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Greenrose Faire Hunter's Innissä 17. 3. 2017

Vaihteeksi jotain muuta - niin kuin vaikka tälläistä Blackmore's Night-henkistä tunnelmointia.

Samaan väliin osui myös joku Pyhän Patrikin päivä, jonka oheisohjelmana bändi soitti tuskaisen täyteen nuijitussa pubissa. Yleisön älämölö oli sen mukainen ja pösilöitä samettisia silinterihattuja riitti kuin 1990-luvun festareilla, niin ettei eteensä meinannut nähdä. Kun on omat juuret sellaisessa osakulttuurissa, jossa keikoille todellakin mennään kuuntelemaan bändiä, pubikeikat joilla joka nurkka pursuu kännikailottajia jotka yrittävät huutaa esiintyjän yli (ja yleensä onnistuvat sitä paremmin mitä tylsempää ja tyhmempää juttua kertovat), aiheuttavat melkoisen kulttuurishokin. Tälleenkö ne ihmiset oikeasti käyttäytyy, jos musiikki ei jo lähtökohtaisesti lanaa ja jyrää?

Neal O'Cirola And Friends 17.3.2017
Lämmittelyaktina edusti kuulemma jokin Neal O'Cirola and Friends, joka paljastui pääbändin kielisoittajaksi, joka soitteli irkkufolkkia ja kertoili vitsejä. Myös useampi Greenrose Fairen jäsen kävi lavalla feattaamassa kappaleessa tai parissa.
Neal O'Cirola And Friends 17.3.2017 
Taas tuli vastaan kappale, josta itselle tunnetuin oli Cruachanin versio - vaikka joo, varmaan useammalle tunnetumpi oli se toinen, josta on Metallicakin tehnyt version.
Neal O'Cirola And Friends 17.3.2017 
Greenrose Fairessa oli porukkaa vielä puolet lisää siitä, mitä lavalla oli jo nähty. Saattoi olla pienelle lavalle mahduttautuminen melkoista ihmis- ja soitintetristä.
Greenrose Faire 17. 3. 2017

Greenrose Faire 17. 3. 2017

Bändin esiintyminen oli suorastaan riehakasta ja pirteää. Se osa yleisöstä jota ylipäätään kiinnosti että siellä nurkassa soittaa joku, oli kyllä täysillä mukana menossa, taputtaen ja riekkuen.

Greenrose Faire 17. 3. 2017
Settikin kyllä painottui kepeään ja iloiseen materiaaliin, mikä oli ihan ymmärrettävää. Olin hiukan toivonut kuulevani eräitä haikeampiakin melodioita, mutta ne olisivat menneet tässä ympäristössä ihan hukkaan, kun siitä reippaastakin menosta herkemmät sävyt hautautuivat yleisön yleiseen mölyyn.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Whatever Motherfuckers, Initiated ja Spiritus Mortis TVO:lla 10.3.2017

 Negura Bungetin jälkeen tilan valtasi toinen tapahtuma: Vielä lisää bändejä nähtäväksi! Tämän kattauksen varsinainen vetonaulahan oli tietenkin Spiritus Mortis, mistä hyvästä ehdin toivoa muunkin tarjonnan olevan tuomion suuntaan kallellaan - enemmän kuin se lopulta oli.


Whatever Motherfuckersille keikka oli kuulemma ensimmäinen. Melkoisen kannattajajoukon olivat silti TVO:lle haalineet! Innokkaimmat kannattajat huusivat niin kurkku suorana Motherfuckersia koko keikan, että ehkä tämän bändin kannattaisi lanseerata se wifebeater-paitaa vastaava motherfucker-paita (miltä ikinä moinen sitten näyttäisikään) faniensa kehoja lämmittämään.



Whatever Motherfuckers 10.3.2017

Whatever Motherfuckers 10.3.2017

Musiikillisesti Whatever Motherfuckers oli hyvin suoraviivaista ja punkahtavaa kaahausta. Kappaleet muistuttivat sen verran toisiaan, että tuntui kuin keikka olisi jatkunut ylettömän kauan, vaikka se kuulemma kellotti vain puolisen tuntia. Tänään ei pirteä paahto puhutellut, olinhan tullut kuuntelemaan hidasta musiikkia! (Tiedä sitten jos toisen kerran olisi hauskempaa.)

Whatever Motherfuckers 10.3.2017

Ilmeisesti mikkien kuuluvuudessa oli jotain häikkää, josta eturivi aina välillä huuteli lavalle ja esiintyjät miksaajalle. Sama ongelma tuntui kuitenkin vaivaavan muitakin bändejä - se mitä lavan lähellä kuului lavalta, ei välttämättä oikein välittynyt sähköisesti vahvistettuna kaikessa voimakkuudessaan.
Whatever Motherfuckers 10.3.2017

Melko punkahtavalta kuulosti seuraavana soittanut Initiatedkin, joskin kappaleissa oli enemmän vaihtelua ja variaatiota. Jopa niitä hitaita osuuksia.

Initiated 10.3.2017
Joku kuului lähistöllä iloitsevan ääneen, kuinka bändi muistutti häntä Danzigista. Hmm, ehkä lavalta loistaneista Misfits-tatuoinnista ja Samhain-paidasta voi päätellä, että jostain sieltä suunnasta on sitten vaikutteita otettu!
Initiated 10.3.2017 

Initiated 10.3.2017 
Initiatedin laulajan kiemurtelu ja muu liikkuminen oli varsin viihteellistä seurattavaa - ja olipa tällä viihdyttävien muuvien ja pinnanmyötäisten pöksyjen lisäksi myös vähintään kohtuulliset palkeet.
Initiated 10.3.2017 
Initiated 10.3.2017 

Nuoriso muuten riehui tätäkin ihan hulluna, mutta hävisi sen jälkeen jonnekin. Sukupolvikysymys?


Spiritus Mortis valtasi lavan illan huipentumana - ja sittenpä saatiin kuulla hitaampaa ja raskaampaa soitantoa, mitä pitkin iltaa oli odoteltukin.


Spiritus Mortis 10.3.2017
Spiritus Mortis 10.3.2017
Spiritus Mortis 10.3.2017 
Tai no, ensiksi lavalta oli osa bändiä hukassa ja huonot vitsit raikasivat. Ensimmäisen kerran näin Spiritus Mortiksen aikanaan vuonna 2001 Friends of Hell-keikalla, josta mieleen jäi erityisesti useiden nuorten turkulaissynkimöiden pöyristys, että mitäs pelleilyä se tämmöinen on. Enää en muista, mutta mahtoiko silloinkin olla väliaikanumerona Onnenpyörä käynnissä lavalla...


Spiritus Mortis 10.3.2017 
Spiritus Mortis 10.3.2017 
Takaisin nykyhetkeen - tämänkertainen keikka oli myös yksi viimeisistä keikoista kuulla Albertia Spiritus Mortiksen laulajana. Ja kelpaahan miestä kuunnella. Oman tuonpuoleisen tatsinsa tuo materiaaliin. No, kelpasi myös kuunnella bändiä, joka antoi vanhemmallekin materiaalille sangen painavan käsittelyn.
Spiritus Mortis 10.3.2017 

Spiritus Mortis 10.3.2017 
Spiritus Mortis 10.3.2017 
Uusinta Year Is One-levyäkin kelpaa kuunnella! Keikalla siltä kuitenkin kuultiin yllättävänkin harva raita - Holiday In Cemetary, Jesus Christ Son of Satan ja - oijoi!- encorena suorastaan odottamani Babalon Working.

Spiritus Mortis 10.3.2017 
Spiritus Mortis 10.3.2017 
Toisena encorena lokalisoitiinkin sitten Terveitä käsiä vain basistin äänijänteiden voimin.
Spiritus Mortis 10.3.2017 

Yhdistikö punkki kaikkia illan yhtyeitä? Ehkä. Yhdistikö basson soittaminen plektralla kaikkia illan yhtyeitä? Nähtävästi!

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Negura Bunget TVO:lla 10.3. 2017

Negura Bunget oli jostain syystä mennyt aiemmin tutkani ohi, kunnes jonkun kaverin "voisit pitää tästä"-suositus, lähistölle tuleva keikka ja YouTubesta tsekkaillut miellyttävän tunnelmallisiksi ja happoisiksi osoittautuneet näytteet muodostivat sellaisen yhdistelmän, että sitä keikkaa oli lähdettävä katsomaan ja kuulemaan. Kaveri osui suosituksessaan oikeaan.
Negura Bunget 10.3. 2017
Keikka toimi etkoisena erillistapahtumana illan toiselle tapahtumalle samassa tilassa. Roudaus oli vielä kesken ja siipale soundcheckiä päälle keikan ilmoitettuna alkamisajankohtana, joten varmasti settiä jouduttiin lyhentämään jonkun verran, kun ajoissa kuitenkin lopetettiin.
Negura Bunget 10.3.2017
Musiikin maalaileva tunnelmallisuus pääsi silti esille. Etukäteen vilkuilemieni maistiaisvideoiden taivaisiin tuijottelu osoittautui  varsin onnistuneeksi kuvitukseksi musiikille, joka livenäkin soljui hetkestä toiseen kuin unen ja valveen rajamailta. Oli hetkiä, jotka toivat mieleen Tenhin ja toisia jotka toivat mieleen Sólstafirin - eikä silti kumpaakaan niistä.
Negura Bunget 10.3.2017

Kappalerakenteet pääsivät yllättämään useamman kerran, kun kesken rauhaisan virtauksen äkkiä ryöpsähtää, ja kielivalinta tuo kokonaisuuteen rytmisesti jotain omintakeista.

Negura Bunget 10.3.2017

Negura Bunget 10.3.2017


Toisaalta myös yhden kappaleen rytmikäs hakkaus veistettyyn puuhun tulee esille tunnelmoinnin joukosta yllättävän väkevänä ja fyysisenä.

Negura Bunget 10.3.2017

Levyä hankintaan ja nimi korvan taakse.