torstai 2. marraskuuta 2017

Nebulae Come Sweet, Woe Unto Me, Frailty ja Psilocybe Larvae TVO:lla 28.10. 2017

Mainio nihkeänsateinen lokakuinen lauantai ja TVO:lla joukko entuudestaan tuntemattomampia, mutta ennakkomainonnassa doomahtavaksi lupailtuja bändejä livenä katsastettavaksi. Houkuttelevaa. Tyrmistys oli suuri, kun paikalle ehtiessäni ovessa paistoi lappu, jotta keikka loppuunmyyty ja sisään vain ennakkolipulla. Missään ei kyllä mainittu mitään lippujen ennakkomyynnistä! Ihmiset pihalla vakuuttelivat, että keikka ei ole loppuunmyyty, joten mainitsin harhaanjohtavasta kyltistä lipunmyyjälle - ilmeisesti kyltti oli jäänyt jostain aikaisemmasta tapahtumasta, ja se poistetaan asianmukaisesti. Vasta asettauduttuani mukavasti huomasin katsoa kelloa, että minähän olin ryysimässä raamit kaulassa sisään jo ennen ovien virallista avautumista... Valitettavasti muu paikallinen skene ei ole selvästikään ollut yhtä innoissaan tutustumassa tarjontaan, koska lopultakin yleisöä on vain kourallinen, vaikka illan bändit olisivat selvästi ansainneet isomman yleisön.


Avausbändi Nebulae Come Sweet on panostanut ulkoiseen näyttävyyteen vähän yllättävässäkin määrin. Perinteisempien corpsepainttien sijaan basisti on maalattu luurangoksi, orjantappurakruunulla koristettu laulaja-rumpali näyttää kummitukselta jonka kasvojen alaosa puuttuu, ja demonikitaristin mustanpuhuvasta olemuksesta erottuvat lähinnä sarvet ja hampaat - lavalle saapuessaan tämä näyttää jopa kävelevän sorkin, vaikka tennareiksihan ne sittenkin paljastuvat. Kitaran kaulastakin roikkuu mikä lie päänahka tai muu outo trofee. Nukkemaisen suloinen sellisti on ainoa, jolla näyttää olevan vähän normaalimpi meikki, mutta synkkä ja intensiivinen katse on lopulta koko joukon pelottavin.
Nebulae Come Sweet, 28.10.2017 
Nebulae Come Sweet, 28.10.2017 
Nebulae Come Sweet, 28.10.2017 
Musiikillisesti bändi kutoo kaihoisan äänivallin, joka kuulostaa eteenpäin virtaavalta joelta. Hetkin joki soljuu pehmeästi suvannoissa, ajoittain meno yltyy paljon kaoottisemmaksi ja painostavan raskaaksi: Joen pohjassa on teräviä karikoita ja ruostuneita pyöränraatoja (ehkä jopa kokonainen rotkoon syöksynyt ja kauan pohjalla ruostunut teollisuudenala) valmiina takertumaan kiinni sen aalloilla kellujaan, jonka mielen kuohunta vetää vertoja joen pyörteille. Kaunista.
Nebulae Come Sweet, 28.10.2017 
Nebulae Come Sweet, 28.10.2017 
Nebulae Come Sweet, 28.10.2017 
Seuraavana lavan valtaa hautajaistunnelmaisempi Woe Unto Me, jossa on väkeä kuin pienessä kylässä, ja kaksi mieslaulajaa käyttävät ääniään lukuisin eri tavoin. Alun Shape of Despair-mielleyhtymien jälkeen mielessä käy välillä niin My Dying Bride kuin Swallow the Sunkin - jälkimmäinen osittain erityisesti siksikin, että erästä biisiä värittänyt saksofoni vei tunnelmat silkkaan Twin Peaksiin.

Woe Unto Me, 28.10.2017
Woe Unto Me, 28.10.2017 
Woe Unto Me, 28.10.2017 
Woe Unto Me, 28.10.2017  
Ja silti - musiikki herättää toistuvasti voimakkaan mielikuvan lumisateesta, mustasta metsästä ja voimakkaasta veren mausta suussa. Kuinka veri sulattaa reikiä lumeen... Taustavideolla pyörivät animoidut maalaustaiteen kuvaukset erinäisistä aisti-iloista näyttävät kuuluvan johonkin toiseen hetkeen ja tunnelmaan.
Woe Unto Me, 28.10.2017 
Woe Unto Me, 28.10.2017 
Woe Unto Me, 28.10.2017 
Woe Unto Me, 28.10.2017  

Seuraavana vuorossa ollut Frailty onkin sitten silkkaa death metallia korviini, erittäin äänekästä sellaista. Kerrassaan hauskaa. Jos paikalla olisi enemmän yleisöä, voisi olla melkoinen meininki käynnissä...

Frailty, 28.10. 2017
Frailty, 28.10. 2017 
Frailty, 28.10. 2017 
Kappaleiden sanoitukset tuntuvat liikkuvan varsin antaumuksella Lovecraftin teemoissa. Ja kyllähän siellä reippaamman materiaalin seassa on myös hidas, aivan tolkuttoman painava biisi, jonka volyymi saa lähestulkoon hampaat resonoimaan irti ikenistä. Raskaat olennot kääntyvät hitaasti. Iä! Iä! Cthulhu fhtagn!
Frailty, 28.10. 2017 
Frailty, 28.10. 2017 
Frailty, 28.10. 2017 

Illan päättää Psilocybe Larvae, joka kuulostaa edellisten päälle merkillisen kohottavalla tavalla jopa gootahtavalta, ja sitten taas heti perään joltain aivan muulta. Huomattavasti enemmän se lienee progea kuin psykedeliaa, jota nimi sai epäilemään.
Psilocybe Larvae, 28.10. 2017
Biisit syheröivät todella moneen suuntaan, mutta jotenkin kummasti kokonaisuus pysyy silti kasassa. Välillä kuulostaa siltä, kuin Omnium Gatherum ja joukko ihan muita bändejä olisi isketty oksasilppurin läpi, ja sitten rakenneltu sirpaleista abstrakti mosaiikki. Välillä kuulostaa muuten vaan kuulaalta ja hempeältä ja välillä muun muassa melko häkellyttävältä bassopornolta.

Psilocybe Larvae, 28.10. 2017 
Psilocybe Larvae, 28.10. 2017
(Erinäisten mutkien kautta juonnun jotenkin miettimään, miltä mahtaisi näyttää burleskiesitys näin monitahoisesti tempoilevan musiikin tahtiin tehtynä, ja kenen artistin tekemänä se olisi ihan erityisen hieno. Ehkä ennemmin mietin sitä kuin parsakaaleja keikalla, mutta tajutessani nauravani ääneen alan myös epäillä olevani illan loppua kohti hivenen väsynyt.)
Psilocybe Larvae, 28.10. 2017 
Psilocybe Larvae, 28.10. 2017 

Levyjä ostettu keikan perusteella 3/4 artistilta, eli varsin vaikuttava ilta.

perjantai 27. lokakuuta 2017

Blowup vol 3, 14. 10. 2017

 Kaikista päinvastaisista puheista ja suurista suunnitelmista huolimatta päädyin tänäkin vuonna Blowuppiin vain yhdeksi päiväksi. Koska olen pönttö, mitä tulee esimerkiksi lipunostoasioihin. Parempi silti se toinen päivä kuin ei mitään.

PH oli jo lavalla soittamassa saapuessani sisään. Kuulosti avaruusoopperalta, jossa alus syöksyy läpi madonreikien jatkumon, sen tekoäly evolvoituu omia aikojaan ja omaan suuntaansa, ihmiskunnan rippeitten uinuessa kennoissaan hamaan aikajatkumoon.

PH, 14. 10. 2017
Ei kun...siis... Erittäin painava mutta avaruudelliseen suuntaan tehostettu äänivalli, jossa harvoin kuultu kaksiääninen laulukin oli vain yksi instrumentti muiden joukossa.
PH, 14. 10. 2017
Jos PH:ssa olikin  väkeä kuin pienessä kylässä, seuraavaksi lavan vallannut Domkraft luotti voimatrion voimaan. Lupaavimmillaan mieleen tuli hetkittäin Mantarin ja Hawkwindin äpärät ja ruohoaavikoiden mastodontit, mutta jotenkin ei sitten kuitenkaan lähtenyt. Tunnelman intensiteetti katkeili ja huomio karkaili taustavisualisaation puuhun, joka näytti riemukkaasti rumpalin päästä kasvavalta parsakaalilta.

Domkraft, 14. 10. 2017
Aina ajoittain kappaleissa oli hyviä kohtia (ja lavakameran taustakankaalle heijastamat yleisön päät näyttivät hautakiviltä), sitten taas tunnelma venyi ja vanui ja mieleen karkasi parsakaalit.

Domkraft, 14. 10. 2017 
Domkraft, 14. 10. 2017 
Setin päättävä rivakampi instrumentaali kuitenkin säilytti intensiteetin koko matkan ja paremmin kuin edeltäjänsä.
Domkraft, 14. 10. 2017 


Noothgrushin aloittaessa ehti jo käväistä mielessä, että kylläpä tänään maalataan suppealla paletilla, eikä isompi dynaaminen vaihtelu bändien välillä olisi pahitteeksi. Alun yhtenevistä askelmerkeistä Noothgrush sai kuitenkin lanattua uran sittenkin omankuuloiselleen möyrinnälle.

Noothgrush, 14.10.2017 

Noothgrush, 14.10.2017
Noothgrush, 14.10.2017 
Vokalisti etenkin riekkui ja rääkkyi kuin heikkopäinen (ja hihitteli biisien väleissä), ja yleisö toki ennen kaikkea oli ilmeisen pähkinöinä (ja sai puhallettavasta delfiinistä päähänsä.)
Noothgrush, 14.10.2017
Noothgrush, 14.10.2017 
Noothgrush, 14.10.2017 


Loukkaantumisen takia alkuperäisestä aikataulusta aikaistettu Saint Vitus pääsi ääneen seuraavaksi, ja johan alkoi vaihtelevampaa dynamiikkaakin löytyä jo kappalerakenteista kuin yleisestä tunnelmastakin. Aina raskauden tuntu ei tule siitä, että kaikki väännetään tasaisesti täysille, vaan vaihtelusta ja osien välisistä suhteista.

Saint Vitus, 14.10. 2017

Saint Vitus, 14.10. 2017 
Saint Vitus, 14.10. 2017 
Dark Worldilla alkanut ja Born Too Lateen päättynyt keikka oli kerrassaan hauska ja hikinen. Pitti tosin äityi välillä suorastaan pelottavaksi, eritoten jonkun omilla jaloillaan paikalle tulleen mutta ilmeisesti sittemmin itsensä jalattomaksi juoneen sankarin toimesta, joka kovasti yritti päästä kaatumaan eturivin pyörätuolissa istujan päälle, ja kun häntä siitä estettiin, kaatuili sitten korvaukseksi kameramiesten ja kaikkien muittenkin päälle.

Saint Vitus, 14.10. 2017 
Saint Vitus, 14.10. 2017 
Saint Vitus, 14.10. 2017 
Ikämiessarjalaisiksi bändillä oli varsin tuuheat kutrit. Ehdin hetken jopa ihmetellä rumpalin erityisen ilmavaa kampausta, kunnes silmiin osui sitä selvästi edistänyt tuulikone.
Saint Vitus, 14.10. 2017 
Saint Vitus, 14.10. 2017 
Saint Vitus, 14.10. 2017 

Spiritus Mortis päätti sitten illan Hynninen viimeistä kertaa keulillaan. Bändi kuulosti musertavan painavalta ja laulu uljaalta. Käväisipä mielessä, että nämä peräkkäin soittaneet ja pitkän uran tehneet bändit eivät kuulostaneet yhtään toisiltaan, saati illan muilta orkestereilta.
Spiritus Mortis, 14.10.2017
Spiritus Mortis, 14.10.2017
Vähän enemmänkin materiaalia olisin kaivannut Year Is Onelta kuin nyt ainoaksi jääneen Holiday In Cemetaryn. Vaikka tulihan noita kuultua viimeksi nähdessä muitakin. Uudestaan, uudestaan, huusivat teletapit ja taputtivat suuria karvaisia käsiään...
Spiritus Mortis, 14.10.2017 
Spiritus Mortis, 14.10.2017
Spiritus Mortis, 14.10.2017

Olen myös näköjään erikseen maininnut muistiinpanoissani, että Spiritus Mortiksessa kaikilla näyttivät pysyvän vaatteet päällä. Ilmeisesti myös yleisössä. Tämä pikku tiedon kultajyvä täytyy teidän kanssanne ehdottomasti jakaa.

Spiritus Mortis, 14.10.2017
Spiritus Mortis, 14.10.2017
Spiritus Mortis, 14.10.2017

Yleisökin pääsi soittamaan osansa yhdestä kitarasoolosta, vaikka kuvasta sitä ei välttämättä voisikaan päätellä.

Spiritus Mortis, 14.10.2017
Spiritus Mortis, 14.10.2017
Spiritus Mortis, 14.10.2017

(Salamattomuuden dogma ei tänä vuonna ollut yhtä tiukka kuin viime vuonna, koska jotkut kuvailivat tyynesti kännykkäkameroillaan salamalla - mutta eri asia, saiko salamalla kuvaa muusta kuin yleisön päistä.)