Samalle viikonlopulle osui lähikaupungeissa lukuisia festareita. Lukuisista vaihtoehdoista vaaka kallistui tällä kertaa perinteisemmän rokkikattauksen ulkoilmatapahtumaan. Onhan se Amorphis nähtävä ainakin kerran kesässä, myös näinä kummallisina aikoina.
Sää suosi perjantaista yhden päivän täsmäiskun tekijää poutaisena muttei liian kuumana. Alueelle mennessä jonot vetivät nopeasti, vaikka ihan aluksi niitä pääsikin syntymään. Myös yhden päivän lipulla sai rannekkeen, jolla pääsi liikkumaan festarialueelta välillä kaupungille ja takaisin - ja luultavasti festarikansan lisäksi moista joustavuutta kiittivät myös lietolaiset yrittäjät, joilta festaroinnin ohessa haettiin evästä.
Illan korkkasi Suomen tämän vuoden euroviisuedustaja Blind Channel. (Olenkin nyt sitten nähnyt livenä kolme Suomen euroviisuedustajaa - Blind Channelin lisäksi Lordin ja Teräsbetonin. Pitääkös se laatia bingo näistäkin?) Bändin materiaali ei ole entuudestaan sen tutumpaa, mutta lähes joka kappale kuulostaa siltä kuin olisin kuullut sen useampia kertoja ennenkin - esimerkiksi joskus vuosituhannen taitteessa elokuvissa tai baareissa tai jossain, mutten ihan saa kiinni siitä, koska ja missä ja millä nimellä. Tietyllä tavalla tämmöinen anakronistinen hittipotpuri tuo mieleen myöhemmin illalla esiintyvän Beast In Blackin, vaikka bändit ammentavatkin innoituksensa eri aikakausilta. Toisaalta siinä vaiheessa kun tunnistan Blind Channelin soittavan Anastacian Left Outside Alonea, alan miettiä onko tuttuuden illuusio sittenkin johtunut siitä, että bändi on rytyyttänyt enemmänkin joskus kaikkialla, kuten busseissa ja kaupoissa, soineita vanhoja discohittejä oman sabluunansa läpi. Vaikka kappaleet eivät olisi tuttuja tai niiden tyylilaji varsinaisesti omin kuppi teetä, Blind Channelista välittyvä riemu ja esiintymisen ilo ovat hyvin tarttuvaa laatua. Euroviisuhitti on säästetty setin viimeiseksi, koreografia kulkee edelleen kuin viisulavalla (taitaa lähteä sellaisenaan ihan selkäytimestä vielä pitkään) ja festarialueella kuin myös aidan takana heiluu varsinainen keskarien meri. Festarialue on K-18, mutta Blind Channelilla on joukko myös alaikäisiä faneja, jotka ovat kerääntyneet aidan taakse toisen lavan paikkeille ja ihanan innoissaan. Monikohan siitä porukasta perustaa ennen pitkää oman bändin, ellei jo soitakin jossain?
 |
Blind Channel 6.8.2021
|
 |
Blind Channel 6.8.2021
|
Pikkulavalla esiintyy illan aikana useampia Turku Rock Academyn bändejä, ja näistä ensimmäisenä on vuorossa Atomic Annie, joka kuulostaa vanhempien äijien bändiltä kuin näyttää. Kuulostaisivat olevan kotonaan vaikka jossain proto-heavyn paikkeilla. Festarialueen toiselle laidalle sointi on jotenkin laiskahko, lähempänä lavaa groovaa paremmin mutta matalammat taajuudet eivät kauemmas oikein erotu. (Basistilla on kyllä todella makean näköinen soittopeli.)
 |
| Atomic Annie 6.8.2021 |
 |
Atomic Annie 6.8.2021
|
 |
Atomic Annie 6.8.2021
|
Päälavalla soittaakin seuraavaksi Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Sitten viime näkemän ei ole hirveästi tainnut muuttua - setti painottuu edelleen uudempaan materiaaliin, joka ei olekaan pusertunut samaan jynkytysmuottiin minkä läpi vanhoina aikoina tuntui menevän kaikki ennen pitkää. Uusi setti on siis edelleen vaihteleva. Ja taas näyttää olevan kaljulla kitaristilla sitä hauskempaa, mitä ankeammin kappaleiden sanoituksissa käy. Vanhimmat biisit Rautiainen spiikkaa kertoen niiden ilmestyneen kun Blind Channelin poikien isät olivat vielä teini-ikäisiä. Niin se aika vierii! Kovin profeetallisilta kuulostavat nyt yli 20 vuotta vanhojen kappaleiden sanoitukset, jotka aikanaan pystyi vielä kuvittelemaan tulevaisuuteen. Toisaalta Niskis todistaa, että kun on selkeä näkemys siitä, mitä taiteellaan pyrkii ilmaisemaan, ahdistus ja ahdistavuus välittyy ihan ilman ulkoisia kommervenkkejä. Musiikista ja sanoista.
 |
| Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus 6.8.2021 |
Pikkulavan valtaa seuraavaksi Underclass, ja kun senkin sointi kuulostaa jotenkin laiskalta vaikka tempo on reippaampi ja esiintyjät poukkoilevat iloisesti ympäriinsä, alan epäillä että pikkulavan äänisäädöissä on jotain pielessä, ja "laiskalle" olisi joku oikeampikin termi. Underclass on muuta illan aikana näkemääni tarjontaa popahtavampaa rockia - mieleen tulee ehkä Garbage ja 90-luvulta biisejä, joiden esittäjien nimet ovat jääneet mysteereiksi. Lavan edessä tanssivia fanejakin riittää - Blondie-cover vetää niitä paikalle joukoittain, siinä missä sinkkubiisi Mr Instagramin tahtiin joku joraa soolona vaaleanpunaiset reinot ja eripariset pitsisukat säihkyen. Ehkäpä hän sitten on Mr Instagram...
 |
| Underclass 6.8.2021 |
Liedon antimien tarkistuksen jälkeen ehdinkin takaisin festarialueelle sopivasti Beast In Blackiksi. Yleisössä tuntui humalatilat syventyneen huomattavasti, samalla kun turvavälit alkoivat jo monelta unohtua. Jos siihen mennessä turvavälin pitäminen tuntemattomiin oli onnistunut mainiosti, Beast In Blackin aikaan ihmisillä oli hyvä halu tungeksia, ja pyrkiä levittämään sitä tungosta muillekin. Rauhallisempaa paikkaa, jossa joku potentiaalinen viruslinko ei tunge iholle eikä suuhun, joutui hakemaan keikan aikana muutaman kerran uudestaan, ja paras optio niiden löytämiseen oli valitettavasti sen verran sivussa, että näkyvyys kärsi. Tosin komeat pyrot pimenevässä illassa erottuivat kauemmaskin. Samoin kuin tarttuva iloisuus esiintyjistä. Kuten todettua, myös Beast In Black kuulostaa villiintyneeltä anakronistiselta jukeboksilta - joka kappale kuulostaa tutulta jostain ajallisesti kaukaisemmasta ympäristöstä, mutta juuri ennen kuin saat kappaleen päästä kiinni että mikäs se muistiisi tullut ralli olikaan nimeltään, viitataankin jo seuraavaan ja sitä seuraavaan hämärästi tuttuun kappaleeseen, joiden muistikuvista yhdessä muodostuukin taas jo ihan omanlaisensa kokonaisuus.
 |
Beast In Black 6.8.2021
|
 |
| Beast In Black 6.8.2021 |
 |
| Beast In Black 6.8.2021 |
Awake Again soittaa seuraavaksi pikkulavalla. Pikkulavan soundipolitiikassa on jotain pielessä edelleen, mutta nyt eri tavalla - kuulostaa siltä, että kaikki säädöt on väännetty kaakkoon ja volyymit täysille, eikä sekään tosiaankaan imartele sitä, miltä niiden säätöjen läpi soittava kuulostaa. Awake Againista tuli taas mieleen 90-luku, tällä kertaa Rage Against The Machine ja muut sen tyyppiset
nytkytykset. Esiintyminen oli pirteää ja bändillä näytti olevan innokkaita faneja.
 |
| Awake Again 6.8.2021 |
Päälavalla päivän viimeisenä esiintyjänä soitti Amorphis. Niinhän se on kuin vanhaa ystävää tapaisi, kun Amorphista kuulee livenä! Beast In Blackin tungeksijoista viisastuneena päätän pysytellä joka tapauksessa kauempana lavasta, mutta fanikulttuuri näillä orkestereilla tuntuu olevan sen verran erilainen, että kaikki pysyvät rauhallisesti paikoillaan kuuntelemassa soittoa. Ja hyvältähän se kuulostaa. Jotenkin ilahduttaa erityisesti, miten voimakkaasti basso nousee esiin esimerkiksi Silent Watersissa, ja toisaalta Bad Bloodissa jään kuuntelemaan erityisesti rumpuja, Joutsenen murean murinan lisäksi. Settilistasta ei yllätyksiä löydy, hyvin perus- greatest hits-kattaushan se on - ja mieluusti kuulisin pitkän uran varrelta välillä myös jotain harvemmin soitettua. House of Sleepiä käytetään yleisönhuudatukseen, ja oma osallistuminen tulee kuitattua Eläkeläisten sanoilla, jotka istuvat niin mainiosti tähän merkilliseen puoleentoista vuoteen - "humpata ei täällä edes saa, kylmä kangistaa, leegot jäätyy laseihin!" Silti setin päättävän ja niin monesti ennenkin kuullun My Kanteleen kohdalla tulee itku - soitto on suruista tehty.
 |
| Amorphis 6.8.2021 |
 |
| Amorphis 6.8.2021 |
 |
| Amorphis 6.8.2021 |
