Harvest Bell on nimenä tuttu jo jostain vuosien takaa, mutta väistänyt varsin tehokkaasti kuuloelimet. Niin oli vähällä käydä nytkin, kun seurueen pikaiseksi aiottu etkoilu pakkasi venymään, mutta tulihan sitä sitten setin pari viimeistä biisiä todistettua. Olin ollut siinä luulossa, että Harvest Bell soittaa jotain hippirockia (joskus silloin vuosia sitten joku puhui myös jotain progesta), mutta en ole oikeastaan ihan varma mitä kuulin. En ainakaan goottirokkia, vaikka joidenkin jäsenten esiintymisasut viittasivatkin siihen suuntaan. Jollain tapaa toiseksi viimeisen biisin aaltoilu edestakaisin muistutti eräistä kokeilevista porilaisista orkestereista, ja laulajattaren livertely yhdistettynä toisen kitaristin kimakkaan mieslauluun kuulosti sangen persoonalliselta. Viimeinen biisi olikin sitten enemmän boogieta ja perusrokkia, ja laulajattarenkin matalampi rekisteri perinteisemmän kuuloinen. Vaikutelma ei ollut lainkaan hassumpi, joten liitin Harvest Bellin nimen listaan "näiltä vois joskus koittaa nähdä kokonaisen keikan ja muodostaa mielipiteen sitten".
 |
| Harvest Bell 19.12.2015 |
|
 |
| Harvest Bell 19. 12. 2015 |
|
Niin. Olin ymmärtänyt ennen keikkaa, että laulajatar olisi lähtöisin jostain muusta kuin metallitaustasta, mutta kuulosti kuitenkin osaavalta. Ulkoinen habitus ihokkaineen ja vinyylihaalareineen näytti vähän erilaiselta kuin metallikeikoilla yleensä, ja varsinkin sitä säestävä pirtsakka tanssahtelu vaikutti kuuluvan jonkun muun tyylilajin keikalle - mutta mitäs siitä, jos äänellä kuitenkin töitä tehdään ja se toimii yhteydessään. Sitten illan kuluessa kuulin muilta, että se "muu tausta" olisi Seiskapäivää-julkkis - ihan mukavaa, että ehdin kuunnella sen, mitä keikasta ehdin kuulla ilman ennakkoluuloja. (Kieltämättä ensimmäinen mielikuva termistä "seiska-julkkis" on se, että alttius lyödä lihaa tiskiin korvaisi puuttuvan osaamisen alalla kuin alalla, ja se voi hieman vääristää suhtautumista - vaikka mistäs sitä tietää, millaisia taustoja ja osaamista ihmisillä on ennen seiska-julkkiksen leimaa.)
 |
| Harvest Bell 19.12.2015 |
|
Jos tuntuukin jotenkin hassulta että naislaulajien äänen persoonallisuutta tai erottuvuutta valitussa tyylilajissa arvioidaan tiukalla seulalla ja mieslaulajien yleensä ei, on sanottava, että seuraavana lavan vallanneen perinnedoomin superkokoonpano
Lord Vicarin laulajana toimii mies, jonka ääni on todella persoonallinen ja erottuva kaikenkarvaisista muista mieslaulajista. Chritus on myös ihan huomattavan fyysinen esiintyjä, joka laulamisen ohessa esittää kappaleista melkoiset kuvaelmat - jo katsominen melkein hengästyttää. Ilmanko mies on kuin pajunvitsa!
 |
| Lord Vicar 19.12. 2015 |
|
 |
| Lord Vicar 19.12. 2015 |
|
 |
| Lord Vicar 19.12. 2015 |
|
Fyysistä on kyllä musiikkikin.
 |
Lord Vicar 19.12. 2015
Taustakangas Shape of Despairin, lavakoriste Harvest Bellin. |
|
Lord Vicar on käyttänyt ennenkin estyneille jäsenilleen tuuraajia Reverend Bizarresta - tällä kertaa basson varressa. Ja tällä kertaa myös karismaattisena keulakuvana ja niin ikään voimallisena äänenä tunnettu mies tosiaan vain tuurasi basson varressa.
 |
| Lord Vicar 19.12. 2015 |
|
 |
| Lord Vicar 19.12. 2015 |
|
Toki yleisössä tuntui taas viriävän sähköinen tunnelma - "oih, nyt varmaan tapahtuu jotain jännittävää" - vaikka ihmiset alkavat vähitellen oppia, ettei Reverend Bizarre palaa. Jotkut toiveikkaimmat (tai toiveissaan äänekkäämmät) taisivat toivoa Lord Vicarilta Reverend Bizarre-coveria. Sellaista ei toki kuultu (joskin nyt kun tuli puheeksi - vaikkapa Council of Ten tällä kokoonpanolla voisi kuulostaa mielenkiintoiselta...)
 |
| Lord Vicar 19.12. 2015 |
|
Eipä sillä, Lord Vicarilla riittää omaakin makoisaa materiaalia ihan kylliksi. Keikka tuntui painottuvan ensimmäisen levyn antiin, vaikka maistiaisia kuultiin myös tulevasta.
 |
| Lord Vicar 19.12. 2015 |
|
 |
| Lord Vicar 19.12. 2015 |
| |
Siinä missä Lord Vicarin perinnedoom oli vielä selkeästi rokkipohjaista, illan pääesiintyjä
Shape of Despairin funeral doom oli taas jotain muuta, lähes ambientia maalauksellisine tunnelmointeineen.Niinhän se kuulosti kuin olisi ollut luonnon rapautuvasta kivestä muovaamassa katedraalissa, jonka käytävillä ulvoo tuuli ja korpit kaartelevat yllä, vasten lyijynharmaata taivasta.
 |
| Shape of Despair 19. 12. 2015 | |
 |
| Shape of Despair 19. 12. 2015 | |
 |
| Shape of Despair 19. 12. 2015 | |
Myös esiintyminen oli vähäeleistä, musiikkia ja tunnelmaa esiintyjien sijaan korostavaa, ja kahdesta edellisestä bändistä selvästi poikkeava tunnelmavalaistus tuki tätä konseptia. (Säälihän sitä oli kameran kanssa särkeä, mutta jokunen kuva tuli räpsittyä muistoksi silti. Tai siis sori, aika monta näköjään.)
 |
| Shape of Despair 19. 12. 2015 | |
 |
| Shape of Despair 19. 12. 2015 | |
 |
| Shape of Despair 19. 12. 2015 | |
Kun nyt tässä tuli kaiken maailman asuvalintoja ruodittua muutenkin, todettakoon että juuri tässä tapauksessa visuaalinen puoli tuntui istuvan varsin saumattomasti musiikilliseen. (Paitsi tuo pipo. Eikä sekään keikalla pistänyt niin pahasti silmään kuin jotenkin näistä kuvista.)
 |
| Shape of Despair 19. 12. 2015 | |
 |
| Shape of Despair 19. 12. 2015 |
 |
| Shape of Despair 19. 12. 2015 |
 |
| Shape of Despair 19. 12. 2015 | |
