maanantai 28. maaliskuuta 2016

Atretic Intestine, Cannibal Accident, Solothus ja Purtenance TVO:lla 19.3.2016

Atretic Intestine näytti jotenkin karvaisemmalta kuin viimeksi nähdessä. Kuulosti mukavan rytmikkäältä mylläykseltä, kuten myös viimeksi nähdessä.

Atretic Intestine 19.3. 2016
Atretic Intestine 19.3. 2016
Kokoonpanossa oli tapahtunut muutoksia, sillä joka välispiikissä turinoitiin siitä, mitä uusi basisti osaa. Tämä ei ollut yhtä karvainen näkymä kuin muut.
Atretic Intestine 19.3. 2016

Cannibal Accident kaikkine showelementteineen oli aivan hillittömän hauska kaaos. Aina ei tosin ollut ihan selvää kuka on lavalla ja kuka ei, koska jossain välissä lavalta irtosi jokin jäsen, ja toisaalta eturivin fanikatras osallistui / sai osansa niin innokkaasti. Jotkut vain näyttivät normaalimmalta kuin toiset - sekä lavalla että sen ulkopuolella.

Cannibal Accident 19.3. 2016
Cannibal Accident 19.3. 2016

Cannibal Accident 19.3. 2016

Ämpärinkin heittivät! Mutta kumma kyllä ihmiset eivät alkaneet jonottaa sen ympärillä.

Cannibal Accident 19.3. 2016
Cannibal Accident 19.3. 2016
Lopussa raastettiin riepuja päältä myös sellaisin show-elkein, että esityksen henki taisi olla se kuuluisa ei-burlesque-vaan-brutalesque.
Cannibal Accident 19.3. 2016
Cannibal Accident 19.3. 2016


 Jos kohta illan kahdella aikaisemmalla aktilla oli vauhdikkaampaa menoa, Solothus hidasti tahtia huomattavasti ja lisäsi kiemuroita. Ja jos Atretic Intestine näytti karvaiselta, Solothus taisi voittaa vielä hiuskarvan mitalla.


Solothus 19. 3. 2016
Solothus 19.3. 2016
Solothus 19. 3. 2016

Burleskivaikutteet tosin kuuluivat ilmeisesti Solothuksenkin showhun, sillä paljasta pintaa esitellyt osa jäsenistöä strippasi lavalla, eikä esimerkiksi ilmestynyt sinne jo valmiiksi vähennetyissä vaatteissa. TVO:lla perinteisesti lavanäkymää jakavan tolpan toisella puolen oli siis näytillä lihatiski, toisella puolen karvapäägalleria.

Solothus 19. 3. 2016
Solothus 19. 3. 2016
Bassointro on kyllä hieno tapa aloittaa biisi. Tai useampia.

Solothus 19.3. 2016


Aluksi teknisten ongelmien vaivaama Purtenance kuulosti taas perinteisemmältä - tai hetkinen, on jo ilmeisesti silkkaa perinnettä, sillä jokin kappaleista esiteltiin jo 1990-luvun alkupuolelta tutuksi. Tyylillisesti linja oli kuitenkin yhtenäinen myös sitä seuranneen tuoreemman tuotoksen kanssa. Purtenancen setin seuraaminen jäi valitettavasti aivan alkupuoleen, koska yöbussit ja niin pois päin.

Purtenance 19. 3. 2016
Purtenance 19. 3. 2016

Hexvessel Dynamossa 17.3. 2016

Hexvessel - hetkittäin herkullisen happoista, hetkittäin fyysistä ja sitten taas ilmavaa, hetkittäin ja herkimmillään silkkaa magiaa.


Hexvessel 17. 3. 2016
Hexvessel 17. 3. 2016 

Hetkittäin ja hetkittäin - nimittäin hetkittäin tulee mieleen myös muistikuvia sellaisesta viattomuuden ajasta, jolloin rokki ylipäätään oli aika jännittävää. Tai ehkä viattomuuden aika puskeekin mielikuviin  edelleen voimakasäänisen ja vakuuttavan laulajan asuvalinnoista. Värikkäästä liivistä ja lyhyestä viitasta kun tulee oitis mieleen hobitit...

Hexvessel 17. 3. 2016 
Hexvessel 17. 3. 2016 
Joltain aiemmalta keikalta oli jäänyt sellainen mielikuva, että Hexvessel olisi bändi, jolla yllättävistä instrumenteista lähtee yllättäviä ääniä.  Yllätysmomentit liittyivät muistaakseni lähinnä kielisoittimien efektointiin, ja tällä kertaa puolestaan kaikki näytti suurin  piirtein siltä miltä kuulostikin, mutta jonkun verran virisi keikan jälkeen virisi keskustelua siitä, pitäisikö trumpetti laskea yllättäväksi instrumentiksi.

Hexvessel 17. 3. 2016 
Takaani sopivassa kohdassa settiä kajahtanut kuoroulvonta saattoi viitata siihen, että jonkun muunkin (ilmeisesti aika monen) mielestä When I'm Dead on mainio biisi!

Hexvessel 17. 3. 2016 

perjantai 5. helmikuuta 2016

Mansion ja Jess And The Ancient Ones Dynamossa 24.1.2016

Mansion ja Jess And The Ancient Ones samalla keikalla - kieltämättä herkullista yhdistää kulttia ja okkulttia! Dynamo ei myöskään ole ehkä niitä kaikkein useimmin koluttuja keikkapaikkoja, vaikka kyllähän sielläkin on tullut livenä todistettua yhtä sun toista. Somasti Twin Peaksista tunnelmaa tanssilavan punaiset verhot kyllä tuovat. Ja mitä tulee tunnelman luontiin, intronauhana toiminut Black Widow'n Come To The Sabbat, joka hidastuu murtumiseen saakka kun Mansionin saarnaajat saapuvat, karmaisee oivasti selkäpiitä.

Mansion 24.1. 2016

Mansion 24.1. 2016 


Kosketinsoundi on kuin jotain painavaa putoaisi portaita matkalla sirpaleiksi särkyen, ja kielisoittimetkin suorastaan räjähtävät ämyreistä.


Mansion 24.1. 2016 
Mansion 24.1. 2016 
Kireä tunnelma on antanut tietä svengille, jopa jonkunlaiselle hapokkuudelle, mutta ei sitä sentään vielä leppoisiksi ole ryhdytty. Toki myös fyysiset mittasuhteet saava hurmoksellisuus kuuluu asiaan.

Mansion 24.1. 2016 
Mansion 24.1. 2016
Mansion 24.1. 2016

Karismaattinen todistuskokous päättyy vielä yleisöäkin mukaan lietsovaan kielillä puhumiseen varsinaisen saarnaajan jo poistuttua.
Mansion 24.1. 2016 


Jess And The Ancient Ones on aina tarjoillut svengiä ja maailmallista menoa tuomiopäivän sijaan, vaikka juuret (lonkerot?) lienevät tässäkin tapauksessa vankasti tuonpuoleisessa.
Jess And The Ancient Ones, 24.1.2016

Jess And The Ancient Ones, 24.1.2016

Ensivaikutelma on toki asiallinen: Sitten viime kuuleman laulajan ääni on kehittynyt kovasti, ja raaempikin rekisteri on selvästi tahdonalainen tehokeino, ei rajojen tuleminen vastaan. Kokonaisvaikutelma on myös aiempaa jazzahtavampi.

Jess And The Ancient Ones, 24.1.2016 
Jess And The Ancient Ones, 24.1.2016 

Ja kuten jo aiemminkin olen todennut, Jess and the Ancient Ones toimii parhaiten kuulostaessaan hiukan nyrjähtäneeltä tanssilava-/rautalankabändiltä dopingilla. Kun pimeys laskeutuu tanssilavan ylle, huokosista puskeekin feromonien sijaan psykedeeliä. Kellohame heilahtaa, mutta sitten tajuatkin, että nämähän laulavat nuoren lemmen sijaan Luciferista. Saatille tai saatettavaksi luulit pääseväsi, mutta jouduitkin kirottujen tivoliin, jossa tanssimaraton jatkuu ja jatkuu eikä päivä koskaan nouse! (Eikä muuten kannata katsoa turhan tarkkaan vieressä tanssaavaa paria. Ties kuinka monivuotinen kalmo siinä laahustaa.)

Jess And The Ancient Ones, 24.1.2016 
Oheishavainto: Onpa muuten JATAOnkin basistilla antelias kaula-aukko. Tämä on nyt kyllä selvästi Joku Juttu.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Hanging Garden ja Swallow the Sun Logi 3:ssa 7. 1. 2016

Logomon Logi3-sali olikin keikkapaikkana uusi tuttavuus (joskin epäilen olleeni samassa tilassa tai ainakin kovasti samanoloisessa tilassa katsastamassa Finlandin Tompan taideteoksia muutamia vuosia aikaisemmin). Lava oli iso, soundit kirkkaat, ja jostain syystä ihmiset lymysivät seinustoilla niin että halli näytti joko puolityhjältä tai tyhjemmältä riippumatta siitä, mitä lavalla tapahtui. No, olipa toki kameran kanssa juoksentelijoille hyvää tilaa juoksennella kameran kanssa, jos vaikka lavalta paistaisi esimerkiksi anteliaita kaula-aukkoja. (Hyi minua! :D)

Tutustuminen Hanging Gardeniin oli jäänyt etukäteen varsin pintapuoliseksi, ja ehdin keikkapaikallekin setin ollessa jo täydessä käynnissä.

Hanging Garden 7.1.2016

Hanging Garden 7.1.2016

Jos kohta YouTubesta vähän sattumanvaraisesti valittu ennakkotutustuminen kuulosti vähän liikaa pääbändiltä (sillä tunnelmallisessa synkkyyden suossakin on jo  niin monta tarpojaa, että sieltä on vaikea erottautua), livenä ensivaikutelma oli kuulaampi ja omankuuloisempi.
Hanging Garden 7.1.2016

Erityisesti kirkkaana kuuluvat koskettimet, jotka väliin huokuivat ympärilleen myrkyllistä huurua, väliin kuulostivat aivan Depeche Modelta, kiinnittivät huomion.  Laitetaanpa tämäkin bändi listalle "näiltä vois joskus tsekata kokonaisen keikan"...

Hanging Garden 7.1.2016
Hanging Garden 7.1.2016

Joudun nyt ehkä myöntämään myös, että ennakkotutustuminen Swallow the Suninkin uusimpaan julkaisuun oli ennen keikkaa jäänyt melko pintapuoliseksi ehätettyäni levyostoksille vasta tämän vuoden puolella. Toisaalta bändi on vanha tuttu ja vertailupohjaa aiempaan on kertynyt.

Keikan alku oli varsin aggressiivinen ja lähes, muttei ihan synkronoitu hiukseton tukanheilutus muodosti erikoisen, hyvin kulmikkaan koreografian.
 Swallow the Sun 7.1.2016

Swallow the Sun 7.1.2016
Finski galju, det måste vara presidenttet!

Swallow the Sun 7.1.2016

Swallow the Sun 7.1.2016
Meno rauhoittui vasta neljäntenä soitetun Cathedral Wallsin kohdalla. Jossain vaiheessa käväisi mielessä, onko valaistus jopa suunniteltu levyteemoittain, Cathedral Wallsin uidessa smaragdinvihreässä ja Hopen joiltain aiemmilta keikoilta tutussa pinkkivihreän yhdistelmässä - mutta lopulta niin monen muun kappaleen valaistuksen sinivoittoisuus sai arvelemaan, ettei kyse sittenkään tainnut olla levykohtaisesta valaisusta.
Swallow the Sun 7.1.2016

Swallow the Sun 7.1.2016

Swallow the Sun 7.1.2016
Uuden julkaisun kaikilta levyiltä taidettiin kuulla jotain - funeral doom osuudesta jo ennakkovideoilta tuttu Abandoned By The Light. Jotenkin erottuvalta kuulosti tässä yhteydessä bändille sinänsä hyvinkin luonteenomainen lämmin kitarasoundi, jota tunnelmaa visualisoidessa oli kuitenkin vaikea paikantaa. Sielläkö ne osuu viimeiset auringonsäteet videoltakin tuttuihin hukuttaviin vesimassoihin, vai eikö mullan alle puraise pakkanen?

Swallow the Sun 7.1.2016

Akustisen levyn kappaleet kuulostivat kaiken turboahdetun metallin perään ilmavammilta, ja kahteen jäänyt annostelumääräkin oli juuri sopiva.
Swallow the Sun 7.1.2016
Swallow the Sun 7.1.2016
Swallow the Sun 7.1.2016

Illan päättivät vielä Descending Winters ja Swallow.