Sörnäinen ja the Coffinshakers Dynamossa 7. 4. 2016

Sörnäinen soitti rautalanka-iskelmä-vaikutteista tavaraa, vähän vanhaa rokkia joukossa. Rivakammassa materiaalissa oli groovekin kohdallaan, slovarit pakkasivat käymään vähän tylsiksi. Ilmehdintä ja elehdintä lavalta oli kyllä melkomoista.

Sörnäinen 7. 4. 2016

Sörnäinen 7. 4. 2016

Sörnäinen 7. 4. 2016

Sörnäinen 7. 4. 2016

Oliko tämä muuten joku nimimiesten sivuprojekti, jonka jäsenet olisi pitänyt osata tunnistaa ja yhdistää muihin yhteyksiinsä? Sori, jäi taas vähän "näyttää hämärästi tutulta muttei hajuakaan mistä"-tasolle.


Illan varsinainen huipentumahan oli tietenkin vampyyrikantrin, lämppäriä parikymmentä vuotta vanhemman iskelmän ja vähän rockabillynkin lähettiläät the Coffinshakers, joka näytti suorastaan  kaivautuvan lavalle maan alta. Tai siis rumpali ilmestyi lavan alta täydessä tällingissä asettelemaan peltejä jo ennen varsinaisen souvin alkua.

the Coffinshakers 7.4.2016

the Coffinshakers 7.4.2016

Vampyyrien charmi puraisi tälläkin kertaa, kun loputkin kaitaiset ja kalpeat miehet mustissaan ilmestyivät lavalle. Tai no, myönnetään että jäisintä viileyttä hohkasivat ympärilleen lähinnä vähäeleinen basisti, jolla ei ilmekään värähdä (hyvä jos sormet silloin tällöin), ja itse Rob Coffinshaker, tuo  Nosferatun ja Elviksen päivänvaloa kestämättömän rakkauden hedelmä.

the Coffinshakers 7.4.2016

 

the Coffinshakers 7.4.2016

 

Kitaristi näytti jotenkin verevämmältä, vilkkaammalta ja silmääkin vilkutti - lienikö tämän viimeisimmästä veriateriasta vähemmän aikaa, vai oliko jo seuraavan aika niin lähellä, että sen myös huomasi? (Tosin verevää olemusta saattoi selittää myös lähestyvä lämpöhalvaus, mutta sehän nyt olisi aivan liian tylsä selitys, eikö olisikin?)

the Coffinshakers 7.4.2016

Kuvista voisi kyllä myös päätellä, että joko Rob Coffinshaker käyttää laadukkaampia meikkituotteita kuin taustaorkesterinsa, tai sitten hänellä on ihan oikeasti noin kalpea ja silkoinen alabasteri-iho. Tai ties mitä haudan tomua ja hometta ovat muut vampyyrit päällensä keränneet.

the Coffinshakers 7.4.2016

 

the Coffinshakers 7.4.2016

 

the Coffinshakers 7.4.2016

 

Kaljan särpiminen kesken kaiken kyllä vähän särki huolellisen imagon luomaa illuusiota, ah ja voih!

Jäänviileä imago ja rennonletkeä musiikki (sekä sanoitusten tietty kieli poskessa-meininki) olivat jollain tavalla ristiriidassa keskenään, mutta toisaalta juuri siksi yhdistelmä on niin mainio ja toimii.

the Coffinshakers 7.4.2016

 

the Coffinshakers 7.4.2016

 

Encoreksi saatiin ensin Rob Coffinshakeria soolona No Rest For The Wickedin ja Dark And Rolling Skiesin muodossa, lopuksi koko bändi palasi vielä pariin menopalaan. Oi, Bad Dreams Baby!

Atretic Intestine, Cannibal Accident, Solothus ja Purtenance TVO:lla 19.3.2016

Atretic Intestine näytti jotenkin karvaisemmalta kuin viimeksi nähdessä. Kuulosti mukavan rytmikkäältä mylläykseltä, kuten myös viimeksi nähdessä.

Atretic Intestine 19.3. 2016

Atretic Intestine 19.3. 2016

Kokoonpanossa oli tapahtunut muutoksia, sillä joka välispiikissä turinoitiin siitä, mitä uusi basisti osaa. Tämä ei ollut yhtä karvainen näkymä kuin muut.

Atretic Intestine 19.3. 2016

Cannibal Accident kaikkine showelementteineen oli aivan hillittömän hauska kaaos. Aina ei tosin ollut ihan selvää kuka on lavalla ja kuka ei, koska jossain välissä lavalta irtosi jokin jäsen, ja toisaalta eturivin fanikatras osallistui / sai osansa niin innokkaasti. Jotkut vain näyttivät normaalimmalta kuin toiset - sekä lavalla että sen ulkopuolella.

Cannibal Accident 19.3. 2016

Cannibal Accident 19.3. 2016

Cannibal Accident 19.3. 2016

Ämpärinkin heittivät! Mutta kumma kyllä ihmiset eivät alkaneet jonottaa sen ympärillä.

Cannibal Accident 19.3. 2016

Cannibal Accident 19.3. 2016

Lopussa raastettiin riepuja päältä myös sellaisin show-elkein, että esityksen henki taisi olla se kuuluisa ei-burlesque-vaan-brutalesque.

Cannibal Accident 19.3. 2016

Cannibal Accident 19.3. 2016

 Jos kohta illan kahdella aikaisemmalla aktilla oli vauhdikkaampaa menoa, Solothus hidasti tahtia huomattavasti ja lisäsi kiemuroita. Ja jos Atretic Intestine näytti karvaiselta, Solothus taisi voittaa vielä hiuskarvan mitalla.

Solothus 19. 3. 2016

Solothus 19.3. 2016

Solothus 19. 3. 2016

Burleskivaikutteet tosin kuuluivat ilmeisesti Solothuksenkin showhun, sillä paljasta pintaa esitellyt osa jäsenistöä strippasi lavalla, eikä esimerkiksi ilmestynyt sinne jo valmiiksi vähennetyissä vaatteissa. TVO:lla perinteisesti lavanäkymää jakavan tolpan toisella puolen oli siis näytillä lihatiski, toisella puolen karvapäägalleria.

Solothus 19. 3. 2016

Solothus 19. 3. 2016

Bassointro on kyllä hieno tapa aloittaa biisi. Tai useampia.

Solothus 19.3. 2016

Aluksi teknisten ongelmien vaivaama Purtenance kuulosti taas perinteisemmältä - tai hetkinen, on jo ilmeisesti silkkaa perinnettä, sillä jokin kappaleista esiteltiin jo 1990-luvun alkupuolelta tutuksi. Tyylillisesti linja oli kuitenkin yhtenäinen myös sitä seuranneen tuoreemman tuotoksen kanssa. Purtenancen setin seuraaminen jäi valitettavasti aivan alkupuoleen, koska yöbussit ja niin pois päin.

Purtenance 19. 3. 2016

Purtenance 19. 3. 2016

Hexvessel Dynamossa 17.3. 2016

Hexvessel - hetkittäin herkullisen happoista, hetkittäin fyysistä ja sitten taas ilmavaa, hetkittäin ja herkimmillään silkkaa magiaa.

Hexvessel 17. 3. 2016

Hexvessel 17. 3. 2016

 

Hetkittäin ja hetkittäin - nimittäin hetkittäin tulee mieleen myös muistikuvia sellaisesta viattomuuden ajasta, jolloin rokki ylipäätään oli aika jännittävää. Tai ehkä viattomuuden aika puskeekin mielikuviin  edelleen voimakasäänisen ja vakuuttavan laulajan asuvalinnoista. Värikkäästä liivistä ja lyhyestä viitasta kun tulee oitis mieleen hobitit...

Hexvessel 17. 3. 2016

 

Hexvessel 17. 3. 2016

 

Joltain aiemmalta keikalta oli jäänyt sellainen mielikuva, että Hexvessel olisi bändi, jolla yllättävistä instrumenteista lähtee yllättäviä ääniä.  Yllätysmomentit liittyivät muistaakseni lähinnä kielisoittimien efektointiin, ja tällä kertaa puolestaan kaikki näytti suurin  piirtein siltä miltä kuulostikin, mutta jonkun verran virisi keikan jälkeen virisi keskustelua siitä, pitäisikö trumpetti laskea yllättäväksi instrumentiksi.

Hexvessel 17. 3. 2016

 

Takaani sopivassa kohdassa settiä kajahtanut kuoroulvonta saattoi viitata siihen, että jonkun muunkin (ilmeisesti aika monen) mielestä When I'm Dead on mainio biisi!

Hexvessel 17. 3. 2016

 

Mansion ja Jess And The Ancient Ones Dynamossa 24.1.2016

Mansion ja Jess And The Ancient Ones samalla keikalla - kieltämättä herkullista yhdistää kulttia ja okkulttia! Dynamo ei myöskään ole ehkä niitä kaikkein useimmin koluttuja keikkapaikkoja, vaikka kyllähän sielläkin on tullut livenä todistettua yhtä sun toista. Somasti Twin Peaksista tunnelmaa tanssilavan punaiset verhot kyllä tuovat. Ja mitä tulee tunnelman luontiin, intronauhana toiminut Black Widow'n Come To The Sabbat, joka hidastuu murtumiseen saakka kun Mansionin saarnaajat saapuvat, karmaisee oivasti selkäpiitä.

Mansion 24.1. 2016

Mansion 24.1. 2016

 

Kosketinsoundi on kuin jotain painavaa putoaisi portaita matkalla sirpaleiksi särkyen, ja kielisoittimetkin suorastaan räjähtävät ämyreistä.

Mansion 24.1. 2016

 

Mansion 24.1. 2016

 

Kireä tunnelma on antanut tietä svengille, jopa jonkunlaiselle hapokkuudelle, mutta ei sitä sentään vielä leppoisiksi ole ryhdytty. Toki myös fyysiset mittasuhteet saava hurmoksellisuus kuuluu asiaan.

Mansion 24.1. 2016

 

Mansion 24.1. 2016

Mansion 24.1. 2016

Karismaattinen todistuskokous päättyy vielä yleisöäkin mukaan lietsovaan kielillä puhumiseen varsinaisen saarnaajan jo poistuttua.

Mansion 24.1. 2016

 

Jess And The Ancient Ones on aina tarjoillut svengiä ja maailmallista menoa tuomiopäivän sijaan, vaikka juuret (lonkerot?) lienevät tässäkin tapauksessa vankasti tuonpuoleisessa.

Jess And The Ancient Ones, 24.1.2016

Jess And The Ancient Ones, 24.1.2016

Ensivaikutelma on toki asiallinen: Sitten viime kuuleman laulajan ääni on kehittynyt kovasti, ja raaempikin rekisteri on selvästi tahdonalainen tehokeino, ei rajojen tuleminen vastaan. Kokonaisvaikutelma on myös aiempaa jazzahtavampi.

Jess And The Ancient Ones, 24.1.2016

 

Jess And The Ancient Ones, 24.1.2016

 

Ja kuten jo aiemminkin olen todennut, Jess and the Ancient Ones toimii parhaiten kuulostaessaan hiukan nyrjähtäneeltä tanssilava-/rautalankabändiltä dopingilla. Kun pimeys laskeutuu tanssilavan ylle, huokosista puskeekin feromonien sijaan psykedeeliä. Kellohame heilahtaa, mutta sitten tajuatkin, että nämähän laulavat nuoren lemmen sijaan Luciferista. Saatille tai saatettavaksi luulit pääseväsi, mutta jouduitkin kirottujen tivoliin, jossa tanssimaraton jatkuu ja jatkuu eikä päivä koskaan nouse! (Eikä muuten kannata katsoa turhan tarkkaan vieressä tanssaavaa paria. Ties kuinka monivuotinen kalmo siinä laahustaa.)

Jess And The Ancient Ones, 24.1.2016

 

Oheishavainto: Onpa muuten JATAOnkin basistilla antelias kaula-aukko. Tämä on nyt kyllä selvästi Joku Juttu.