sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kalmah ja Thyrfing Gongissa 13. 1. 2017

Uusi vuosi, uudet keikat.  Vanha työ ja vanhat bussiaikataulut asuinpaikan ja keikkapaikan välillä, joten edelleen tulee missattua yhtä jos toistakin niiden puitteissa. Eli ensin pitää tehdä töitä, että on varaa ostella keikkalippuja, ja sitten menee keikkalippujen ostelu kannatuksen piikkiin kun ei kuitenkaan ehdi nähdä kaikkea mistä on maksanut. Tällä kertaa näkemättä jäi illan avannut Vorna ja lopulta myös osa Thyrfingistä, mutta tulipa nähtyä edes jotain, ja samalla myös korkattua entisen Klubin tiloihin jo aikaa aiemmin avannut Gong. (Gongin aiempi korkkaamattomuus olisi puolestaan luku sinänsä, mutta ei siitä sen enempää.)
Nyt meni kannatuksen lisäksi myös uteliaisuuden piikkiin lippuhankinta, koska esiintyjien materiaali ei ollut erityisen tuttua entuudestaan.

 Kalmahia olin jostain (kansitaiteellisesta?) syystä kuvitellut paljon happoisemmaksi kuin miltä se kuulosti. Sehän olikin sen sijaan pirteää paahtoa. Happoisia olivat lähinnä välispiikit - noh, standupsetti samaan hintaan...

Kalmah, 13.1.2017
Kalmah, 13.1.2017
Yleisöön ympärillä tuntui uppoavan kuin häkä, ja tukkapropellien taajuus lähiympäristössä viilensi mukavasti ilmaa. (Lisäksi yleisö tuntui vähenevän Kalmahin jälkeen noin puoleen. Pelkkä seinustoille vetäytyminen ei selittänyt äkillistä tilan avartumista.)

Kalmah, 13.1.2017 
Kalmahin basistilla puolestaan oli niin antelias kaula-aukko, ettei yläkehon verhona ollut mitään riepua ensinkään. Kaikkea sitä.

Kalmah, 13.1.2017 

Thyrfingin näin viimeksi Old Schoolissa joskus 2003 tai niillä main, eikä vaikutelma silloin ollut erityisen hyvä - kuurinmaalaiset pieksivät viikingit kuin silloin lämppärinä loistaneen Skyforgerin kappaleessa konsanaan, sillä sen energisen esityksen jälkeen pääbändi kuulosti laiskalta, jopa vetelältä, ja näytti tylsältä. Niin monet kuitenkin silloin kuuluivat Thyrfingiä rajusti rakastavan, että näin vuosien päästä oli syytä antaa toinen mahdollisuus ja tsekkailla vaikutelmia uudemman kerran. Nähtävästi vuosien saatossa imago on muuttunut seikkailukkaampaan suuntaan. Arkisten farkkujen ja t-paitojen (muistelen myös ruudullista flanellipaitaa, mutta siitä ei sittenkään löydy mistään ajan kirjallisesta dokumentista todisteita saati valokuvaa) sijaan nyt on nahkariepuja, jännittäviä riipuksia ja sotaisesti nuhruttuja naamoja. Lisäksi lavaa koristeina seisoo nyt pari isoa viikinkiaiheista taustakangasta.


Thyrfing 13. 1. 2017

Thyrfing 13. 1. 2017 
 Onhan tuo ulkoiseen puoleen keskittyminen vähän kaksipiippuinen tai sitäkin monitahoisempi asia. Joskus seisoskelu arkivaatteissa toimii. Joskus se ei toimi. Joskus mielikuvia musiikin aihepiirejä kohti ohjaavat asuvalinnat toimii. Joskus ei toimi. Sama juttu muun showmeiningin kanssa. Juuri tässä yhteydessä tunnelman luominen ja mielikuvien ohjaaminen esiintymisasuilla kohti viikinkiteemoja tuntui selvästi tuovan lisäarvoa esitykseen.

Thyrfing 13. 1. 2017 
Thyrfing 13. 1. 2017 

Musiikillisesti Thyrfingillä tuntui olevan jopa yllättäviä industrial-sävyjä introssa ja välisoitoissa. Tänä iltana mystiikka liikkui selvästi keskitempossa. Yleisvaikutelma oli tiukempi kuin edellisellä kerralla, ja jopa jykevämpi. Tosin reilusti kipurajan ylittävä volyymi enemmänkin söi kuin lisäsi tehoja. Ihan kaikkea ei aina tarvitse kääntää sinne yhteentoista!
Thyrfing 13. 1. 2017 
Thyrfing 13. 1. 2017 
Niin no, onhan se mystistä kun melkoinen osa kuvistakin näyttää yön hiililtä tervamiilussa (vaikka saittekin nähdä niitä vähän valoisampia otoksia). Visuaalinen puoli siis ohjaa mielikuvia johonkin suuntaan, muttei varsinaisesti rajoita niitä kun näkymät on sen verran viitteelliset, heh.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Northern Incarnation, Sepulchral Curse ja Malum TVO:lla 16. 12. 2016

Illan avausbändinä soitti maalit naamassa Northern Incarnation (jonka nimen onnistuin lukemaan useita kertoja väärin Northern Incantationiksi ja tulin tarkistaneeksi oikean kirjoitusasun vasta matkalla TVO:lle. No, edes silloin.) Kuulosti varsin tunnelmalliselta, sillä musiikissa oli myös melodiaa ja rytmisiä koukkuja kuunneltavaksi.
Northern Incarnation 16.12.2016
Northern Incarnation 16.12.2016
Jollain tavalla se kuulosti jopa nostalgiselta - vuosituhannen taitteen molemmin puolin en edes pitänyt black metallista, mutta sen verran se maalasi sen ajan henkistä ilmapiiriä, että nykyisellään siitä muistuttavat kuulokuvat saavat katsomaan aikaa taaksepäin armollisempien lasien läpi.
Northern Incarnation 16.12.2016
Northern Incarnation 16.12.2016
Seuraavana lavan valtasi Sepulchral Curse kuoloisemman kuuloisella annillaan.

Sepulchral Curse 16.12.2016

Sepulchral Curse 16.12.2016

Jossain määrin hämmentävää, miten aggressiivinen myrkynsylkijä vokalistista kuoriutuu mikrofonin varressa, sillä lavan ulkopuolella (ja välillä lavallakin) miestä näkee yleensä vain naamallaan aurinkoinen hymy.

Sepulchral Curse 16.12.2016
Sepulchral Curse 16.12.2016
Sepulchral Curse 16.12.2016
Rumpalointi oli myös mitä kuunneltavinta.
Sepulchral Curse 16.12.2016

Illan päätti Malum, joka oli panostanut kovasti ulkoiseen näyttävyyteen alttareineen kaikkineen ja identiteetin häivyttävine mutta silti yksilöllisine tällinkeineen. Valitettavasti musiikilliseen antiin perehtyminen jäi bussiaikataulun puitteissa kovin lyhyeen (eli vajaaseen ensimmäiseen biisiin). Kuvamäärä on samasta syystä huomattavan vajaa. (Arvostin erityisesti sitä, että jonkun mustatuissa silmänympäryksissä oli myös vihreä reunus, mutta se ei näköjään tallentunut yhteenkään kuvaan.)

Malum 16.12.2016
Keikka alkoi niin pitkällä ambient-introlla, että heräsi jo epäilys, onko kaikki maskeeratut, huputetut ja naamioidut äijelit kärrätty lavalle pelkästään koristeiksi. Ei sentään. Lopulta esiin purskahti kireä black metal. Jollain tavalla nostalgisen kuuloista sekin, vaikka eri kulmasta kuin edellinen.

Malum 16.12.2016 

Sinne jäivät manaamaan Armageddonia.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Minna Twice Fabbes Cafessa 15. 12. 2016

...Olikohan tämä pikkujoulukeikka yksityistilaisuus? Eipä sillä, onpahan noita muitakin yksityistilaisuuskeikkoja tullut koluttua vuosien varrella.


Minna Twice 15.12.2016
Saimme kuulla nainen ja kitara-kokoonpanon kauniita lauluja tunnelmallisessa ympäristössä. Kaikista kynttilöistä ja jouluherkuista huolimatta, vaikka ulkona kävi viima ja kadut olivat liukkaat, musiikki vei vastaansanomattomasti kesäisiin tunnelmiin. Yöttömän yön varhaisen aamun ja myöhäisen illan hämäriin, kun unen ja valveen välinen raja hämärtyy sekin.

Minna Twice 15.12.2016 
...ja olipa muuten mitä kauneimman värinen kitara!

torstai 27. lokakuuta 2016

Cleaning Women Dynamossa 21.10.2016

 Cleaning Women on niitä bändejä, joita nuorena tuli käytyä katsomassa useinkin, ja joka sittemmin katosi tutkasta - aika hankkia taas päivitetty kokemus. Viimeksi bändi taisi tulla nähtyä joskus Aelitan aikoihin tai niillä main.

Cleaning Women 21.10.2016
Cleaning Women 21.10.2016
Sen verran viime tipassa päätin päivitettyä keikkakokemusta lähteä hakemaan, ettei ollut toivoakaan päästä kovin lähelle lavaa, tosifanien kansoitettua Dynamon tanssilattian piukkaan jo hyvissä ajoin ennen. Se, ettei soittimia pääse juuri näkemään muuten kuin vilaukselta rajoittaa kyllä jossain määrin keikkakokemuksen hauskuutta, koska osa Cleaning Womenin viehätystä on ihmetellä, mistä kaikesta lähteekään vaikka minkälaisia ääniä. Muistelen myös, että takavuosina transsiin tanssittamisen lisäksi erityisen laajaa iloa ja puhdasta mieltä tuottivat bändin jäsenten soreat sääret, joista ei nyt väkijoukon takaa näy edes sitä vilausta. Täytyy tyytyä vanhoihin muistoihin sikäli kun keikkakokemus jää nyt tältä osin päivittymättä. (Naamapuoli näyttää vuosien saatossa ehkä hieman ukkoutuneen, mutta toisaalta kenelläpä 20 vuotta siivoojana ei näkyisi naamassa...)


Cleaning Women 21.10.2016 
Cleaning Women 21.10.2016 
Vanhoihin muistoihin verrattuna erilaisten ja erikoisten kielisoittimien rooli musiikissa tuntuu ajan kanssa kasvaneen - osaa soitettiin jopa jousella.  Rytmikkyyden rinnalle tuntuu myös nousseen kovasti haikeita melodioita.

Cleaning Women 21.10.2016 
Ja tanssittiko edelleen? No tanssitti.

Blow Up That Gramophone (vol 2) Korjaamolla 15. 10. 2016

Teinpä taas lyhykäiseksi jääneen täsmäiskun pidemmälle festarille, jonka anti olisi varmaankin ollut kokonaisuudessaankin nautittavaa.

Illan avasi Morbid Evils ja Albinö Rhino-yhteistyö. Jotenkin odottelin, että lavalla nähtäisiin kollaboraatiomeiningillä molemmat bändit yhtä aikaa, mutta sielläpä kävikin niin, että ensin soitti yksi kokoonpano, sitten toinen, ja äijelit soittimineen vaihdettiin kesken kaiken. Ihastelin erityisesti sitä, että rumpusettiä ruuvailtiin kovalla kiireellä biisien välissä. Vasta loppuvaiheessa lavalla taisi olla enemmän porukkaa kerralla.
Morbid Evils + Albinö Rhino 15.10. 2016
 Kun en ole kumpaakaan bändiä aikaisemmin nähnyt, teen oletuksen että ensimmäinen kokoonpano olisi ollut Albinö Rhino, joka svengasi kuin Arrakisin hiekkamato - tosin vaikutelmaa saattoi osaltaan tehostaa taustavisualisaatio pyramideineen, joiden yllä väreili kaikennielevä musta aukko.

Morbid Evils + Albinö Rhino 15.10. 2016

Toinen kokoonpano oli sitten varmaankin Morbid Evils, taustavisualisaation pommisavuineen, jotka näyttivät pyörivän räjähtämisen sijaan luhistumisen suuntaan. Ja tosiaan lopuksi pommi ja pyramidit ilmestyivät valkokankaalle kaksoisvalotuksena.
Morbid Evils + Albinö Rhino 15.10. 2016

Viimeksi Skepticismiä levynnauhoituskeikalla kristallin kirkkailla soundeilla kuulleena, tällä kertaa ääntä särkevällä ja kalloa halkaisevalla volyymillä seinistä kimpoillut ja kaikista pinnoista resonoinut urkudrone kuulosti äkkiseltään melko pöyristyttävältä.

Skepticism 15. 10. 2016

Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016

Onneksi se ei kokonaan piilottanut esimerkiksi kitarapuolen haikeita hienouksia. No, olen ehkä joskus jossain nähnyt ja kuullut Skepticismiä paskemmillakin soundeilla, ja ollut silti innoissani. Osa viehätystä on kieltämättä painostavan pauhun kaiken alleen lanaava murskaavuus, mutta nyt kun siihen sisältyvistä sävyistä on paremmin perillä, niiltäkin jotenkin odottaa enemmän.

Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016
Tunnelman mustuus vaati taas sitä, että kuvatessa ei todellakaan käytetä salamaa. Lavalle ihan silmin katsellessa näytti siltä, että imagoon haettiin yllättävänkin romantillisia sävyjä laulajan jaellessa valkoisia ruusuja yleisöön. Kamera näyttää kuitenkin olleen sitä mieltä, että kyseessä oli melkoinen deep dream-episodi tai vähintään houreinen unijakso jossain uncanny valleyssa.

Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016

 Lord Vicar, tuo arvaamattoman pitkäänkin odotettu. Ja samalla tuo mainostettu viimeinen tilaisuus nähdä bändi Hynninen bassonvarressa. Jos viimeksi tämän kokoonpanon nähdessäni mies piileskeli kainosti jossain nurkassa, nyt lavapresenssi oli vapautuneempi tavalla, joka muistutti Reverend Bizarren päivistä.

Lord Vicar 15.10.2016
Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 
Ja voi että rakastin Reverend Bizarrea. Kun kaikki kymmenen vuoden aikana kapseloitunut kaipuu takaisin bändin keikoille purskahtaa kerralla pintaan, lopputulos ei ainakaan helpota keikkarapsan kirjoittamista. Reverend Bizarre oli varsin usein kokemuksena jostain sanojen ja käsitteellistämisen tuolta puolen, ja taas huomaan olevani saman mykkyyden äärellä.


Lord Vicar 15.10.2016 
Takaisin nykypäivässä ja Korjaamolla, vola oli edelleen turhan lähellä kipurajaa, mutta Lord Vicar kuulosti silti puuroisen sijaan dynaamiselta. Aika lailla niin kuin Reverend Bizarre onnistui aina kuulostamaan massiiviselta tiloissa, jotka söivät pahasti muiden bändien sointia. ( Ja nyt olen jo maininnut Reverend Bizarren niin monta kertaa, että taidanpa tästä mennä pimeään huoneeseen peilin ääreen hokemaan Reverend Bizarre Reverend Bizarre Reverend Bizarre ja katsomaan millainen mörkö sieltä peilistä tulee ulos!)

Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 
Ja Lord Vicar on kuitenkin Lord Vicar. Herkkyys herkempää ja rokkaavuus rokkaavampaa kuin Reverend Bizarrella. Ilmeisesti sama sanallistamisen vaikeus koskee molempia bändejä, koska harvoin jos koskaan huomaan kirjoittaneeni Lord Vicarista mitään järkevää - joskaan sen tuntemuksen nimeäminen ei sekään ole onnistunut. Rokkaavuuden olen maininnut aiemminkin, ja aina se silti yllättää puskista. Tämän kertaisessa yhteydessä, äärimmäisempien äänikudosten välissä se kuulostaa hyvin perinteiseltä. Perinne, josta piiskautuu kuitenkin illan pakahduttavinta antia. Tietyllä tavalla perinteisyyttä korostaa sekin, että taustavisualisaationa pyörii livekuvaa lavalta sen kummempien taidepläjäysten sijaan.
Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 
En aina muista sanoa sitä, mutta arvostan Kimi Kärkeä biisinkirjoittajana ja tunnelmanluojana aika kovasti. Ja ajan kuluessa arvostus on vain kasvanut.

Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 

Enkä saata olla hekumoimatta hiukan myös Hynnisen soiton saatanallista groovea.

Lord Vicar 15.10.2016 
Conan kuulosti jostain syystä rivakammalta kuin olin odottanut. Päävokalisoinnin hoitanut kitaristi rääkkyi varsin piinallisesti, mutta basistin tuottamista äänistä irtosi paljon enemmän viihdykettä.
Conan 15. 10. 2016
Conan 15. 10. 2016 
Conan 15. 10. 2016 
Conan 15. 10. 2016 
Käsitys jäi silti tälläkin kertaa varsin pintapuoliseksi, sillä Tuhkimon lailla jouduin karauttamaan tieheni kesken keikan ehtiäkseni bussiin. Onneksi sentään kengät pysyivät jalassa.