tiistai 22. toukokuuta 2018

Barbe-Q-Barbies ja Skid Row Virgin Oilissa 16.5.2018


Sarjassamme nostalgiaa keski-ikäisille: Skid Row. Yksi teinivuosien tärkeimmistä bändeistä, joka putosi jossain vaiheessa totaalisesti tutkan alle, muttei missään vaiheessa alkanut tuntua nololta tai huonolta. Yksi teinivuosien tärkeimmistä bändeistä, johon teininä hurahdin kätevästi juuri siinä vaiheessa, että Suomen keikat olivat takanapäin, ja sen sijaan että bändi olisi tullut pian uudestaan, lähtikin laulaja, ja sitten sainkin odottaa peräti 25 vuotta ennen kuin pääsin Skid Rown keikalle. Sebastian Bach sentään tuli nähtyä soolona jo aiemmin, ja kuluneen vuosikymmenen varrelle osuu myös pari enemmän tai vähemmän naftisti missattua tilaisuutta kielisoittajien kokoonpanon todistamiseen.  Siitä alkoi tulla sellainen epätodellinen Graalin malja bändistä, joka on ilmeisesti aktiivinen mutta jota ei vaan jotenkin kummasti pääse tsekkaamaan livenä. Että eipä ne odotukset toki yhtään hirviömäisiin mittoihin siinä vuosien varrella päässeet paisumaan...


Helsingin loppuunmyydyllä keikalla lämppärin pestiä hoiti letkeän juurevasti rokannut kotimainen Barbe-Q-Barbies, joka kuulosti juuri hellepäivään sopivalta.

Barbe-Q-Barbies 16. 5. 2018
 Voi jumaliste, olisin muuten varmaan ollut ihan pähkinöissäni tästäkin 15-vuotiaana!
Barbe-Q-Barbies 16. 5. 2018 
Barbe-Q-Barbies 16. 5. 2018 
Mimmeillä oli hyvä meininki, ja lämmittelytehtävissä bändi toimi oivallisesti virittäen aivot ja kehon rokkitaajuudelle, ja hälventäen vähän pääesiintyjään kohdistuvaa jännitystä.

Barbe-Q-Barbies 16. 5. 2018 
Barbe-Q-Barbies 16. 5. 2018 

25 vuoden odotuksen jälkeen viimeiset minuutit odotusta ovat ne pitkäpiimäisimmät. Ne viimeiset minuutit, joiden aikana voi vielä absurdisti stressata, että kohta kumminkin tippuu joku meteoriitti kaikkien päälle, ja Skid Row jää ikuisiksi ajoiksi kokematta livenä.
Skid Row, 16. 5. 2018

Ja sitten odotus on ohi, nyt mennään eikä meinata! Yksittäisistä biiseistä ehkä eniten odottamani Slave To The Grind soitetaan jo heti setin avaukseksi.


Skid Row, 16. 5. 2018 
Skid Row, 16. 5. 2018 
Vaikka sen jytinästä jatketaan debyyttilevyn kepeämmin rokkaaville linjoille, meno jatkuu fyysisenä. Itse asiassa setti on melko debyyttipainotteinen - jälkinillityksenä olisin saattanut vaihtaa jonkun iloisen rallin tai pari mieluummin Slave To The Grindin materiaaliin. Eipä sillä etteikö nekin rallit olisi livenä maistuneet, vaan sillä että mieli teki lisää.
Skid Row, 16. 5. 2018 
Skid Row, 16. 5. 2018 
Jos kohta vuodet eivät olleet kohdelleet Sebastian Bachia erityisen helläkätisesti, ei ikääntyminen ole silkkihansikkain näitäkään kolleja käsitellyt. Memento mori - eipä tässä itsekään enää teinejä olla.

Skid Row, 16. 5. 2018 

Skid Row, 16. 5. 2018 
Uudella laulajalla tuntuu olevan kohtuullisesti palkeita ja pirteä lavapresenssi. Mies on tuttu (kenelle on ja kenelle ei) myös Dragonforcesta.


Skid Row, 16. 5. 2018 
Skid Row, 16. 5. 2018 
Rytmiryhmä on säädetty sen verran kovalle, että kitarat hautautuvat paikoin liikaakin. Tosin myös yleisö on sen verran kovalla volyymillä, että laulajan vähäisistä välispiikeistä ei saa mitään tolkkua. Rachelin pidempää puhetta sentään hiljennytään myös kuuntelemaan - ja sehän alustaa Ramo-cover Psycho Therapya. Uijui! Tätäkin on odotettu! Psycho Therapy! Uusi kaarlepyy!
Skid Row, 16. 5. 2018 
Myös kitaristi Snake Sabo saa sanottavansa - ja liikuttuu kyyneliin saakka kiitellessään yleisöä, joka hurraa miehelle mitä innokkaimmin.
Skid Row, 16. 5. 2018 

Monkey Business sisältää yleisönhuudatuksen ja pitkän kitarasooloista battleksi kääntyvän jamittelun, ja päättyy lavalta poistumiseen. Ensimmäisessä encoressa huomaan laulavani mukana I Remember Youn kaikki sanat muistaen, vaikken ole koskaan erityisesti pitänyt kyseisestä kappaleesta.

Skid Row, 16. 5. 2018 
Sitä seuraa setin ainoa uusi kappale We Are The Damned. Yleisö vaikuttaa olevan kollektiivisesti huuli pyöreänä, itsekin ehdin miettiä onkohan tää joku cover, kunnes kertsistä tunnistan että tämänhän mää muuten kuuntelin YouTubesta esimerkkinä siitä uudemmasta tuotannosta. Etukäteiskuuntelu ei tehnyt sanottavampaa vaikutusta, mutta livenä kappale kyllä rokkaa vastustamattoman ilkikurisesti.
Skid Row, 16. 5. 2018 
Toisen encoren Get The Fuck Out pääsi yllättämään iloisesti. Keikan päättänyt Youth Gone Wild puolestaan ei yllättänyt. Sitten se on ohi. Ja kyllä oli hauskaa.

Skid Row, 16. 5. 2018 
Tavallaan kyllä puolensa päästä näkemään Skid Row vasta nyt, intiimillä klubikeikalla ja käsinkosketeltavalta etäisyydeltä, kuin jos omina teinivuosina ja bändin suuruuden päivinä olisi ehkä jäähallin piippuhyllyltä päässyt pällistämään.
Skid Row, 16. 5. 2018 

Setti:
- Slave To The Grind
- Sweet Little Sister
- Piece of Me
- Living On A Chain Gang
- Big Guns
- 18 And Life
- Makin' A Mess
- Rattlesnake Shake
- Psycho Therapy
- Quicksand Jesus
- Monkey Business
- - -
- I Remember You
- We Are The Damned
- - -
- Get The Fuck Out
- Youth Gone Wild

(Piti muuten oikeasti kaivella takavuosien muistiinpanoja, mitä olen mahtanut sanoa Sebastian Bachin keikasta 2009, eli ajalla ennen tätä blogia. Näköjään säälitellyt sitä, että tämä joutui esiintymään vain kouralliselle ihmisiä, kun yleisö saapui paikalle vasta katsomaan sen illan pääesiintyjää eli Alice Cooperia. Toki jäähalli näyttää puolityhjältä samalla ihmismäärällä, joka saisi pienemmän klubin  näyttämään huomattavasti täydemmältä. Aika jännä verrokki silti Skid Rown loppuunmyydylle arkikeikalle, vaikka toki aikaakin on välissä kulunut.)

torstai 17. toukokuuta 2018

Keretik ja Earthbound Machine TVO:lla 4.5.2018

 Availemaan päässyt Keretik kuulosti toisaalta punkahtavan suoraviivaiselta, toisaalta äkkiväärältä kahden basson voimin.
Keretik, 4.5.2018
Keretik, 4.5.2018  
Reipasta ja letkeän fyysistä. Efektoidussa kitarassa suoranaista tuonpuoleisuutta ajoittain.

Keretik, 4.5.2018 

Earthbound Machine olikin katsastettuna jo entuudestaan, mutta sen verran kauan sitten, että näkemys oli jo syytäkin päivittää.

Earthbound Machine, 4.5.2018

Keikka käynnistyy kirskuen, mutta haikea kitara kuulostaa hyvin kauniilta. Rytmiryhmä eläytyy näyttävästi.

Earthbound Machine, 4.5.2018 
Earthbound Machine, 4.5.2018 
Laulajan ulosannista tulee mieleen tarkemmin määrittelemättömällä tavalla grunge ja 90-luvun oranssin sävyt.
Earthbound Machine, 4.5.2018 
Earthbound Machine, 4.5.2018 
Musiikin paino ja toisteisuus alkaa tuottaa mielen pohjilla fraktaalikuvioita.

Earthbound Machine, 4.5.2018 
Enempään en pystynyt kykenemään tällä kertaa odottavan aamuvuoron ja painavien univelkojen keralla, vaikka lisääkin bändejä olisi iltamassa soittanut.

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Enemy of Reality, Null Positiv, Imperial Age ja Therion Nosturissa 23.3.2018

Siis miten monta lämppäriä siellä oikein soittaa? Onko ne kaikki jotain oopperaa? Mihin minä oikein olen pääni taas pistänyt? Toivottavasti se ei räjähdä ennen pääesiintyjää.

Ensimmäisenä esiintynyt kreikkalaistaustainen mörköooppera Enemy of Reality sai soittaa vain kouralliselle yleisöä. Se ei silti näyttänyt menoa haittaavan, ja bändin showsta jäi varsin hyvä mieli. Kitaristi tanssahteli tiluttaessaan ja basistin kielien määrä oli vähällä ylittää laskutaidon.
Enemy of Reality 23.3.2018
Laulajatar vihreine hiuksineen ja hämähäkinseittihihoineen näytti maternaaliselta metsänpeikolta tai kaikkien mörrimöykkyjen äidiltä, joka on juuri noussut korpikuusen kannon alta laulamaan kansansa väkeviä säveliä. Toki ääni kuulosti enimmäkseen oopperallisemmalta, mutta toisaalta, kuinka moni on lopulta todistanut miltä metsänpeikot kuulostavat? Ehkä olet aina vain luullut kuuntelevasi lintujen laulua, mutta oikeasti äänessä onkin ollut mörrimöykkykuoro...

Enemy of Reality 23.3.2018 
Bändi lupaili yleisölle yllätystä, joka paljastui Lady Gaga-coveriksi. Coverissa laulaja pääsi briljeeraamaan vähintään samassa määrin kuin kielisoittajat. Kieltämättä kappalevalinnan lisäksi yhtenään sai yllättyä siitä, mihin suuntaan ääni seuraavaksi taipuukaan, kun oopperan ohella se siirtyi sujuvasti murinasta pohjoismaiseen karjankutsuhuutoon ja raakaan goottilaiseen tulkintaan. Taitava nainen. Täytyy arvostaa.
Enemy of Reality 23.3.2018 
Seuraavana soittanut saksalainen ja asiansa saksaksi esittänyt Null Positiv ei ainakaan ollut oopperaa.  Meno oli suoraviivaisempaa rähinää, jossa tallenteilla ilmeisesti kuului liveä enemmän myös teollisia vaikutteita. Imago puolestaan kumarteli Mad Maxin suuntaan. Lopputulos ei ollut välttämättä vähemmän goottilainen, mutta sähäkkä piristysruiske kaiken romantiikan keskellä.
Null Positiv 23.3.2018
Null Positiv 23.3.2018 
Kielisoittajien kehot oli veistetty varsin kuivaan kuntoon (ja tälläkin basistilla oli häkellyttävä määrä kieliä).

Null Positiv 23.3.2018 
Null Positiv 23.3.2018 
Ärjyvä laulajatar hallitsi lavaa väkevällä olemuksellaan. Örinän lisäksi joissain kappaleissa väläyteltiin häkellyttävän suloista melodista raspia.

Null Positiv 23.3.2018 
Null Positiv 23.3.2018 

Seuraavana vuorossa oli taas turboahdettua oopperatunnelmointia - itänaapurin Imperial Age teki joka suuntaan ylitsepursuilevan överin vaikutelman niin musiikin kuin imagonkin puolesta. Mikäs kumman Silmarillion The Musical sieltä tulee, ja vielä Tomb Raiderilla höystettynä?
Imperial Age 23.3.2018
Musiikillinen kallistuskulma tuntui olevan power metallin suuntaan, mihin tietysti kuuluukin jonkun asteinen överiys. Kyynisyys siihen sen sijaan ei kuulu.
Imperial Age 23.3.2018 
Imperial Age 23.3.2018 
Yksilöllisissä mittatilausesiintymisasuissa oli panostettu yhteneväiseen ornamentiikkaan. Toisen laulajattaren Tomb Raider-asua tasapainotti toisen hulmuavahelmainen prinsessaisuus ja vielä koreografiat päälle. Haltiaprinssitenorin pakeneva hiusraja ja Putinia muistuttavat kasvonpiirteet kruunasivat koko komeuden. Vai olikohan ooppera haltiafantasian sijaan sittenkin historiallinen kuvaelma?
Imperial Age 23.3.2018 
Imperial Age 23.3.2018 
Sata lasissa tikkaavan livesoiton lisäksi taustanauhalta raikaavat vielä säkkipillimelodiat. Jos joku päättäisi käsikirjoittaa tällaisen bändin vaikka elokuvaan, siitä sanottaisiin tietysti ettei tuollaista olekaan. Todellisuus on tietysti tarua ihmeellisempää!
Imperial Age 23.3.2018 
Imperial Age 23.3.2018 
Bändillä näytti kuitenkin olevan kerrassaan hauskaa lavalla, ja valmius kohdata faneja oitis keikan jälkeen voitti sellaisia varmasti lisää puolelleen. Etenkin kun yleisöä kaikkineen oli jo enemmän kuin edeltäneillä bändeillä.
Imperial Age 23.3.2018
Illan viimeisenä oopperana ja odotettuna pääesiintyjänä seuraavaksi lavalle nousi niin ikään naapurista, mutta tällä kertaa lännestä Therion. Kaikella oopperan ja dramatiikan kuorrutuksellakin lämppäreitä raskaampana ja rokkaavampana. Metallisempana.



Therion 23.3.2018
Therion 23.3.2018 
Therion 23.3.2018 
Livenä ei livertelykään osunut väärään hermoon (niin kuin levyltä on joskus osunut), vaikka setissä oli pätkä jos toinenkin viimeisimmältä oopperajulkaisulta. Livertelyn ohella oli tarjolla myös muunlaista ääntelyä, sillä esimerkiksi Null Positivin laulaja kävi fiittaamassa yhdessä biisissä.
Therion 23.3.2018 
Therion + Null Positivin laulaja 23.3.2018

Imperial Agen mittatilausasujen jälkeen Therion näytti ehkä enemmän siltä, että esiintyjien releet olivat peräisin ruotsalaisten muotiketjujen liikkeistä - paitsi mieslaulajan hännys-luurankotakki ja kitaristin kultainen frakki mätsäävine silkkipyttyineen. Enkä lopulta ihmettelisi yhtään, vaikka jo ensi viikolla niitäkin löytyisi jostain henkkamaukan outletistä.
Therion 23.3.2018 
Therion 23.3.2018 
Therion 23.3.2018 
Iloinen yllätys setissä oli Cults Of The Shadow, ensimmäinen koskaan kuulemani Therionin kappale, jota en varsinaisesti osannut odottaa kuulevani enää tänään.
Therion 23.3.2018 
Therion 23.3.2018 
Nifelheim teki myös vaikutuksen Jörmungand-messuamisineen - täytyy ottaa lähempään kuunteluun levy jolta se löytyy. Ja voi miten kaunis esine onkaan peilipintainen basso, jossa on kuvattuna niin ikään Jörmungand! Olin harmillisesti niin kaukana lavasta, etten saanut tarkempaa kuvaa.

Therion 23.3.2018 
Therion 23.3.2018 
Therion 23.3.2018 
Enkä ehtinyt saada myöskään ajantasaista kuvaa siitä, kuinka kieliä soitettiin kielillä.

Therion 23.3.2018
Therion 23.3.2018