torstai 10. marraskuuta 2022

Metal.Fucking.Hell Apollossa 3.9.2022

 Taas tällainen päivän täsmäisku pidempään tapahtumaan...

Lauantaina pelipaikoille raahautuessa lauteilla mesosi jo Inferia. Eihän siinä ollut yhtään samannäköistä porukkaa kuin 13 vuotta sitten kun bändin viimeksi näin, lieneekö siinä ajassa jäsenet kovinkin rupsahtaneet tai vallan vaihtuneet. Ehdin jopa hetken miettiä, missattiinko sittenkin illan eka bändi (ovelle asti ei logo loistanut ihan samaan malliin kuin syvemmälle saliin), mutta ennen pitkää dildo viuhui lavalla siihen malliin, että kyllä bändi Inferiaksi paljastui. Varsin vauhdikasta menoahan se oli soitanta ja elämöinti.

Inferia 3.9. 2022

Toisena soittanut Galvanizer olikin tullut nähtyä aikaisemmin striimikeikalla, joten nyt pääsi muodostamaan käsitystä ihan paikan päällä. Sepä vaikutti olevan kovin rokkaavaa deathmetallia, joka laittoi luut liikkeelle. Kuororähinä kuulosti kaoottiselta, mikä menoon istuikin. Setin alku ja loppu kuulostivat siltä, että tässähän on ihan mahtava meno! Keskivaiheilla tapahtui notkahdus, jonka aikana ehti tulla mieleen, että vokalistin viikset näyttivät tupeelta joka on jostain lennähtänyt ja tarttunut naamaan. Onneksi se meno parani takaisi loppua kohti.

Galvanizer 3.9.2022

Yoth Iria oli itselleni uudempi tuttavuus, kuulemma koko joukko Rotting Christ-kytköksiä oli luvassa jäsenistössä, ja ne kuuluivatkin musiikissa ajoittain. Jollain tavalla musiikista tuli mieleen myös Primordial, ei siinä mielessä että se olisi kuulostanut samalta, vaan enemmän tunnelman suhteen. Ajoittain kuulosti mustemmalta, ajoittain jopa tuomionhuuruisemmalta. Ensin piti tosin käsitellä pettymys siitä, ettei keulilla patsastellutkaan videoilta tuttu tyylikkäästi pukeutunut ankara hahmo käärmekuvioisine kävelykeppeineen, vaan joku jokamies paintit naamassa. Corpsekalle oli sinänsä hyvin eläväinen esiintyjä ja otti kovasti kontaktia yleisöön. Basisti esitteli itsensä ja bändinsä hyvin kohteliain sanankääntein. "Toivottavasti pidätte uudesta yhtyeestäni." Kyllä kiitos, pidimme.

Yoth Iria, 3.9. 2022

Yoth Iria, 3.9.2022


Shape of Despair kärsi huonoista soundeista, kuin olisi väännetty kaikki nupit kaakkoon ja jätetty sinne. Kuten olen sanonut ennenkin, ei musiikin vaatimaa raskautta noin vaan lisätä pelkästään lisäämällä volyymiä kipurajan yli, vaan dynamiikka tuo monesti enemmän painoa. Shape of Despair olisi ansainnut parempaa.  Sikäli kuin musiikista sai selvää, edelleen korpit kiertelevät raunioiden yllä, jossa tuuli ulvoo kiven koloissa. Pyörivät taustavalot saivat bändin jäsenet näyttämään mystisiltä silhueteilta, jotka istuivat tuohon mielikuvien rauniotemppeliin täydellisesti - ja kun valo osui vahingossakin hetkeksi jonkun kasvoihin, tuntui siltä kuin olisi nähnyt jotain luvatonta ja kiellettyä. Keikan loppupuolella joku kappale kuulosti enemmän avaruusalukselta (siis siltä, että avaruusalukseen tulee vika kesken matkan ja sinnepä jäät tyhjyyteen kellumaan lopuksi ikääsi), siis sinänsä joukosta poikkeavalta, mutta silti täysin Shape of Despairilta.

Shape of Despair, 3.9.2022

Shape of Despair, 3.9.2022

keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Love Metal, Hate Fascism Kirjakahvilassa 19.8.2022

 Olen tainnut aikaisemmat Love Metal, Hate Fascism-tapahtumat otsikoida bändien nimillä koko tapahtuman nimen sijaan, missä ei oikeastaan ole järkeä kun kyseessä on kuitenkin toistuva tapahtuma. Vaikka sitten olisinkin jonain vuonna käynyt katsomassa vain jonkun bändin koko kattauksesta. Tehdäänpä siis tässä suhteessa korjausliike, ja fiksataan myös vanhempien postausten tägit kuntoon...

Ja taas kerran on syytä myös kehaista Kirjakahvilan kaakkuja ja paakelseja, teetä ja smoothieita, jotka tarjoavat ihanaa lisäiloa keikkojen seuraamiseen.

Iltaman avasi pirun painavasti ja aaltoillen Slowenya, joka sekin kuulosti leväiseltä mereltä, johon laulu uurtaa fluoresoivaa vanavettä. Pinnan alla piili hirmuisia syvänköjä ja rosoisia vuoristoja. Ensimmäistä kertaa Slowenyaa kuullut seuralaiseni vertasi sitä ensivaikutelmanaan Bölzeriin. Vaikka vertaus ensiksi yllätti, kieltämättä jotain samaa sittenkin löytyy, joskin hitaampana ja kulmikkaampana.

Slowenya 19.8.2022


Mansion kuulosti tapansa mukaan painavalta ja uhkaavalta - ja ihan tavattoman hyvältä. Hämärtyvässä illassa lavan punainen hehku korosti Mansionin maailman palavaisuutta. Saarnaajanaisten harmoniat täydensivät toisiaan vielä paremmiksi aina kun meinasin ihailla jo yksittäistäkin ilmaisua. Voi johtua myös koskettimien äänimaisemista, että livenä Mansionissa tuntuu tuomion palon lisäksi myös jonkunlaista jazzahtavuutta.

Mansion 19.8.2022


Hexhammer aloitti hiukan punkahtavalla vaihteella, mutta sitten lähtivätkin jo blastbeatit vyörymään. Niiden lisäksi rummuissa oli varsin riemukasta peltiriehaa kuunneltavaksi. Laulajakin kirmaili yleisön seassa - ja jonkun lasin särkyminen lavan eteen veti jostain syystä tietyn yleisönosan pittiin hyppimään sandaaleissa ja kaatuilemaan niiden lasinsirpaleiden päälle. Meno taisi olla siis jopa viiltävän riehakasta.

Hexhammer 19.8.2022


Lopuksi lanaava Dome Runner kuulosti varsinaiselta äänikaaokselta, joskin selkeni loppua kohti, joten osa kaoottisuudesta saattoi liittyä myös teknisiin ongelmiin, jotka välillä katkoivat settiä. Osa taas oli varmasti tarkoituksellista. Koneellinen tikitys komppasi raastavaa kyntämistä liverumpalin lisäksi, ja lopputulos kuulosti jossain määrin Conanin ja Godfleshin yhteiseltä äpärältä. 


Dome Runner 19.8.2022


perjantai 23. syyskuuta 2022

Ruuhi ja Evoken Utopiassa 3.8.2022

Illan avausbändi Ruuhi oli uusi tuttavuus, johon tutustuminen jäi vähän lyhyenlännäksi. Ensivaikutelma lönköttelytahtiin suomeksi lauletusta metallista viittasi Moonsorrown suuntaan, mutta kyllähän sieltä hiukan enemmän tuomion katkua leijui loppua kohti, vaikka kansanmusiikkivaikutteet olivat nekin ilmeisiä.  Seurueessa joku ihasteli kahden laulajan tulkintaa, mutta totta puhuen se kuulosti hiukan siltä, että on vielä tekijöilleenkin melko uusi asia ja tulee paranemaan ajan ja harjoittelun myötä. Laitetaan siis kategoriaan "lupaava, täytynee katsastaa toistekin."

Ruuhi 3.8.2022

Illan pääesiintyjä Evoken taisi saapua suoraan iltalaivalta lavalle, ja soundcheck venähti lopulta tuntiin. Ei mikään erityisen herkullinen aikataulu esiintyjällekään. Kun lopulta pääsi soitto soimaan, niin melkoisessa rannattomassa autiudessa kellumista se kyllä  tajunnan kankaalle maalaili. Rannattomassa autiudessa, jossa sinileväpuuron alla kuhisevat ankeriaat ja muut kummat otukset, ja satunnaiset kaaosrypistykset sen keskellä kuulostivat tunnistamattomaksi limoittuneilta jätepyörteiltä.


Evoken 3.8.2022

Evoken 3.8.2022


Evoken 3.8.2022


keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Amorphis Logomon terassikesässä 21.7.2022

 Kun hyvä perinne nähdä Amorphis livenä ainakin kerran kesässä (tai edes vuodessa) jatkui koko pandemiankin ajan, ei sitä tietenkään kannata enää sen jälkeen keskeyttää.  Tämän kesän tilaisuus oli festareiden sijaan yksittäinen ulkoilmakeikka Logomon pihamaalla, jossa välillä junat suihkivat ohi kuin Kaisaniemen aikaisessa Tuskassa ikään. Äänentoisto oli kylläkin sillä volyymillä, että junia ei edes kuullut.

Amorphis 21.7.2022


Amorphis 21.7.2022

Settiä on muokattu sitten viime näkemän, uuden Halo-levyn kappaleet saavat osuutensa ja edellisen levyn hitti the Bee on siirretty encoreen. Video taustalakanana on uusi lisä sekin - joka kappaleelle on tehty omia visualisointejaan, ja Amongs Stars esitetään kappaleen promovideon kanssa niin, että Anneken osuudet tulevat nauhalta. Tosin osa visualisaatioista saa melko läheltäkin otetut kuvat näyttämään pikselisiltä.

Amorphis 21.7.2022


Amorphis 21.7.2022

Uusissa kappaleissa on myös Koivusaarelle örinäosuuksia - sen lisäksi, että Into Hidingissa on suorastaan molempien Tomien duetto. Onhan tuo mukavaa, että kunniakas historia kulkee mukana nykypäivään ja tulevaisuuteen. 

Amorphis 21.7.2022

Kieltämättä hyvässä perinteessä nähdä Amorphis vähintään kerran vuodessa on puolensa ja puolensa - perushyvistä mukavista kesäkeikoista harvemmin enää tässä vaiheessa keksii mitään erityisempää sanottavaa, varsinkin jos muistiinpanoihin on raapustanut lähinnä settilistaa muiden huomioiden sijaan. Eipä se sitä silti muuta, että mukava fiilis näistä keikoista yleensä jää.

Sauna Open Air 9.7.2022

Ennen pandemiaa festareita järjestettiin vielä kaupunkien keskustoissa. Nyt näkyy Sauna Open Airkin muuttaneen jonnekin lähiöön. Tampere on kuitenkin sen kokoinen kaupunki, että joukkoliikenne toimii ja niinpä keskustasta festarialueelle ja festarialueelta keskustaan pääsee yhdessä hujauksessa. 

Kun ehdin perille, narikkaan jonottaessa mietin, että mikäs se on tämä kasaribiisi, kun kuulostaa tutulta ja samaan aikaan vieraalta, mutta kyseessä onkin settinsä jo aloittanut Reckless Love. Kovin on hilpeää ja hyväntuulista - ja kuulostaa myös hämmentävän paljon Brother Firetribeltä. Kun ehdin lähemmäs lavaa, sieltä jo laulaja kyseli "onks teillä kaikki hyvin?", ja ennen kuin olin ehtinyt loppuun ajatusta siitä, pitäisköhän huutaa vastaukseksi "ei", tämä jatkoikin siitä, että teillä ei voi olla kaikki hyvin koska olette jossain Tampereella katsomassa Reckless Lovea. Olen aiemmin saanut käsityksen, että itseironia olisi glamrockissa varsin harvinaista, mutta sitä viljellään myöhemminkin kommenteilla taustanauhakohuista, koska riemukkaan juustoiset kasarikoskettimet soivat nauhalta. Tosin en ole ihan varma, onko Reckless Love sittenkään glamrockia, koska kasarimuodista on eläinkuosisten jumppatrikoiden ja huivien sijaan valittu ylle pastellisävyiset kesähousut, jotka toki henkivät tiettyä huolettomuutta ja vaurautta nekin. Päivän positiivinen yllättäjä - ennakko-odotuksia ei oikeastaan ollut, mutta kyllähän tällainen hyväntuulinen meininki festaripäivään sopii vallan mainiosti.

Reckless Love 9.7.2022

Reckless Love 9.7.2022


Reckless Loven itsetietoisen hattaran jälkeen isolla lavalla sisäänpäinkääntynyttä bluespohjaista tunnelmointia soittanut Graveyard tuntui olevan kotoisin suorastaan toisesta universumista. (Oliskohan muuten eka kerta, kun käy niin että suomalainen esiintyjä onkin synkisteleviä ruotsalaisia hilpeämpi?) Tai jos Reckless Love oli värikkäistä likööreistä ja makusiirapeista sekoiteltu paukku, Graveyard oli se illan viimeinen viski nuhjuisen punaisen samettisohvan nurkassa. Muistelin, että viimeksi nähtynä Graveyard olisi ollut kovin hilpeä, mutta voi olla, että siitäkin keikasta on jo yli kymmenen vuotta, ja siinä ajassa ehtii tuotanto kehittyä suuntaan jos toiseen. Jopa reippaammat kappaleet viehkuroivat syvällä jossain sisäavaruudessa. Introverttia retrorokkia.

Graveyard 9.7.2022

Graveyard 9.7.2022



Graveyard 9.7.2022

Teini-ikäisenä muistan olleeni harmissani, kun Klamydia soitti naapurikaupungissa keskellä talvea, enkä päässyt sinneKÄÄN, koska kukaan tuttu jolta olisi kyydin voinut pummata, ei ollut menossa. Se oli varsin yleistä niihin aikoihin. Tästä hyvästä en ole tainnutkaan Klamydiaa nähdä keikalla ennen kuin nyt. Yllätyin hiukan, kun settiin kuului kappaleita jo sieltä teinivuosieni ajalta (Minäminäminä ja Huipulla tuulee). Sekä bändi että yleisö ovat tainneet kasvaa yhdessä, koska tuoreemmassa materiaalissa käsiteltiin kovasti perhe-elämän arkea, ja se näytti myös vetoavan mukana laulavaan yleisöön. Olipa Klamydiakin varsin hyväntuulinen pläjäys, mikä jotenkin vielä korosti sitä Graveyardin joukosta erottumista...

Klamydia 9.7.2022


Sittenpä pääsikin ääneen illan odotettu esiintyjä eli Skid Row. Nyttemmin laulajana on tosi-tv:n kautta uralleen lähtölaukauksen saanut nuori ruotsalaiskaveri Erik Grönwall, joka kuulostaa hyvältä. Taisin lukea jonkun valituksen hänen ulkoisesta habituksestaan, mutten ole ihan samaa mieltä. Nykynuorten rock-muoti taitaa erota jonkun verran siitä, mitä se oli siihen aikaan kun Skid Rown muut soittajat olivat nuoria, ja kun laulajalla ja muulla bändillä on varsin reilusti ikäeroa, kyllähän se saa ulkoisestakin olemuksesta näkyä. (Okei, nyt myönnän luulleeni Erikiä ulkoisen habituksen perusteella parikymppiseksi, mutta pikaisen googletuksen perusteella hän on sittenkin jo kolmekymppinen. On sitä ikäeroa muuhun bändiin silti kaksi vuosikymmentä ja ylikin.) Nyt Erik vaikutti hyvin riemukkaalta ja rennolta esiintyjältä, pelkään että jos hänen pitäisi yrittää esittää ulkoisesti paljon vanhempaa rokkaria, se saattaisi muuttaa esiintymistä  väkinäisempään suuntaan. Perinteiseen ruotsalaiseen tyyliin hän kosiskeli yleisöä huutelemalla kippistä ja vittusaatanaa. Onneksi ei sentään "ei saa peittää"...

Skid Row 9.7.2022

Skid Row 9.7.2022

Varsinainen veikeä showmies ja jatkuvasti kontaktissa yleisöön on myös kitaristi Scotti Hill. 90-luvun julistelehtien sivuilla hän taisi jäädä vähän sievempien bänditovereiden varjoon, mutta lavalla kyllä ottaa paikkansa, ja luo vaikutelman että siinäpä vasta mainio veikko.


Skid Row 9.7.2022

Koronan alta siirtynyt ja sittemmin peruttu keikka olisi ilmeisesti ollut osa Slave To The Grind-levyn 30-vuotisjuhlakiertuetta. Tai ainakin sen suuntaisia toiveita pääsi jossain vaiheessa heräämään, ennen kuin pandemia jyräsi nekin alleen. Nyt keikkasetti yhdisteli Slave To The Grindin ja ensimmäisen levyn antia varsin samalla tavoin kuin viimeksi Helsingissä nähty keikka - vaikka olikin mahtavaa kuulla heti aluksi Slave To The Grindin nimibiisi ja hiukan yllättäen sen perään the Threat (joka oli nuoruudessa kovin tärkeä biisi, mutta jota en olettanut varsinaiseksi livesuosikiksi), en olisi pahastunut jos kyseistä levyä olisi painotettu enemmänkin. Debyyttilevyn Big Guns-rallatus näiden perään lässäytti tunnelmaa sen verran, että sen olisi mielestäni voinut vaihtaa johonkin tuoreempaan tai edes parempaan - näinköhän Big Guns on Skid Rowlla samanlainen joka keikan kiviriippa kuin Thorilla Keep The Dogs Away, vaikka parempaakin materiaalia löytyisi... Onneksi muut debyyttilevyn valinnat olivat pakollisia nyyhkyballadeja lukuunottamatta menevämpää materiaalia, ja niihin nyyhkyballadeihinkin saatiin puhallettua livenä sellaista hehkua, mitä ei radiosoitossa kuule.


Skid Row 9.7.2022

Ainoa uusi biisi koko setissä oli tulevan levyn single Gang's All Here, vaikka varmaan myös edellisellä Helsingin keikalla kuultu silloisen tuoreen levyn single olisi ollut ainakin osalle täkäläisistä kuulijoista tuttu. Sinänsä oli iloista nähdä miten Erik selvästi syttyi esiintyjänä laulaessaan oman aikansa biisiä. Jos nyt yhden biisin perusteella voi jotain arvella, tuntuu että Skid Row olisi menossa tyylillisesti takaisin debyyttilevyn suuntaan simppelintarttuvine kertosäerallatuksineen. Tosin yksi biisi on vain yksi biisi - olisipa luvassa myös jotain mikä muistuttaisi enemmän Slave To The Grindin metallisemmasta menosta.



Skid Row 9.7.2022





keskiviikko 17. elokuuta 2022

Jethro Tull Konserttitalolla 26.4. 2022

 Jethro Tullin keikka osui myös niihin, joita koronan takia siirreltiin ajankohdasta ja lopulta myös paikasta toiseen useita kertoja. Lopulta keikka kuitenkin toteutui. Ilmeisesti kiertueen sisältökin oli matkan varrella muuttunut, koska nyt alla oli tuore levy ja esitetty materiaali painottui jossain määrin siihen - ja luin muutaman arvion, joissa harmiteltiin uuden materiaalin määrää setissä vanhojen hittien sijaan. Uusi levy on kuitenkin varsin kelpo ja kuulostaa Jethro Tullilta, ja lähti avautumaan varsin mukavasti keikan jälkeen kuunneltuna. 

Konserttitalon nouseva katsomo ja pelkistetyn lavan syttyminen kaleidoskooppimaisiin väreihin valaistuksen ja joka kappaletta erikseen kuvittaneiden taustavideoiden myötä toivat mieleen suorastaan teatterin. Konsertti oli taas kuin sukellus toiseen maailmaan, villiin ja toismaailmalliseen. 

Jethro Tull 26.4.2022

Kuvaaminen oli sallittua vain encorena soitetun Locomotive Breathin aikana. Sinänsä kyllä mukavaa tehdä sopimus yleisön kanssa, koska sopii kuvata ja koska ei, sen sijaan että kaikki olisi kiellettyä.

Jethro Tull 26.4.2022


Ian Anderson on kyllä vielä pappaikäisenäkin todella fyysinen esiintyjä, jolla jalka näyttää nousevan kevyesti - kuinkahan pitelemättömältä hän mahtoikaan näyttää nuorempana?

Jethro Tull 26.4.2022

Yleisönkin ikäjakautuma on selvästi laajempi kuin muistan muualla nähneeni, harmaantuneista progeäijistä ja -muoreista teini-ikäisiin. Osa on selvästi tullut keikalle koko perheen voimin.


Jethro Tull 26.4.2022


maanantai 28. maaliskuuta 2022

Arion ja Battle Beast Logomossa 5.12.2021

 No kappas, vihdoinkin useita kertoja koronarajoitusten tieltä siirretty keikka, joka a) toteutui, b) ei osunut päällekkäin jonkun toisen useita kertoja siirretyn tapahtuman kanssa, c) eikä osunut myöskään päällekkäin työvuoron kanssa. (Ja hyvä huomata taas muutamaa kuukautta myöhemmin, että tähän se raportointi sitten tuoreeltaan jäikin. Mitäs ne muistiinpanot sanoo?)

Arionia esittävät mollamaijat olen joskus nähnyt Musiikkimuseo Famen näyttelyssä, mutta musiikkinsa oli tähän mennessä jäänyt vieraaksi. Enpä varsinaisesti keikan jälkeenkään osaa sijoittaa sitä genreen tai tyylilliseen jatkumoon. Kuulemma se on luokiteltu "melodiseksi metalliksi", mutta se on helposti termi, joka ei oikeastaan kerro musiikin tunnelmista tai muista ominaisuuksista mitään, vähän niin kuin "nestemäinen juoma" ei vielä kerro, onko juoma lämmintä vai kylmää, prosenteilla vai ilman. Muistiinpanojen mukaan tarjolla oli ainakin "euroviisukertosäkeitä, tykitysrumpuja ja tiluttelua kieli- ja kosketinsoittimilla". Euroviisukertosäkeitä olin vielä selventänyt itselleni luonnehdinnalla "kuulostaa siltä, että jonkun pitäisi luistella takaperin ja tehdä samalla tulitaidetta tämän tahtiin". Vai niin!

Arion, 5.12.2021


Kosketinsoittajan paidan epäsymmetrisesti sijoitellut kurkistusluukut herättivät myös hämmennystä ja hilpeyttä keikan aikana. Myös laulajan asusteissa näytti olevan kurkistusluukkuja, joskin repaleisempia. Semmoinen fashion statement.

Arion, 5.12.2021

Muistiinpanot kertovat myös, että tällä kertaa kukaan Battle Beastista ei ollut kipeänä (mikä taisi olla pandemian ajan striimikeikoilla toistuva teema). Keikka oli viihdyttävä, kuten yleensäkin, vaikka liekehtivien pyrojen äärellä salissa tuntuikin varsin voimakas palaneiden hiusten katku. Showssa on edelleen hassutteluelementtinsä, mutta niiden pöljimmät puolet on hiottu  sulavasti showmaisemmiksi - jopa baarirollaattori rullasi kuin teatteriesitys. Alkaa jo Battle Beastkin herätellä samanlaisia tunteita kuin Turisas, että täällä minä katselen areenabändiä areenoita pienemmissä tiloissa ihan etuoikeutettuna.

Battle Beast 5.12.2021


Battle Beast 5.12.2021


Battle Beast 5.12.2021


Pari populaarikulttuuriviitettä tuli mieleen vasta tällä keikalla, vaikkakin niin ilmeisiä, että yhtäläisyyksiä olisi voinut havaita aiemminkin. Nooran kuningattaren haarniskasta tuli mieleen hiukan Madonnan Blonde Ambition-imago, ja joululauluna esitellyn Endless Summerin taustalla taitaa kummitella Skid Rown I Remember You - vaikka tähän mennessä olenkin verrannut sitä mielessäni aina Kissin Foreveriin...

Battle Beast 5.12.2021

Battle Beast 5.12.2021

Battle Beast 5.12.2021