Pärähdin paikalle noin puolivälissä Soulfallenin settiä. Sepä oli jotenkin hyvin 90-lukuisen kuuloista (gootti?)bläkkiä . Mitä mitä, johtuuko tämä vain minusta, vai onko 90-luku tosiaan tulossa metallissa näin voimalla takaisin? Rokkasi ja viihdytti kuitenkin varsin mainiosti.
 |
| Soulfallen 29. 5. 2015 |
Jo narikalle kuuntelin, että laulaako Soulfallen suomeksi. Lavan eteen päästyäni kuuntelin, että mitä ihmeen nonsensea siellä lauletaan suomeksi - mutta biisit kuitenkin esiteltiin englanninkielisillä nimillä, eikä coveriakaan ehkä oltu sanoitettu uusiksi, joten taisin kuulla omiani.
 |
Soulfallen 29. 5. 2015
...no, oliko se mustaa? |
|
 |
Soulfallen 29. 5. 2015
Basismi on leuhka asia. |
|
Silentium oli jossain vaiheessa kadonnut tutkan alapuolelle, ja syyksikin paljastui oikeasti pidempi tauko. Kokoonpanossakin oli tapahtunut muutoksia sitten viime näkemän - yksi kitaristi vaihdettu ja jousisoittimet kadonneet kokonaan muonavahvuudesta. Tosin viime näkemästäkin alkaa olla jo sen verran aikaa, etten ole varma, moniko muutoksista oli tapahtunut ennen taukoa tai sen jälkeen. Nyt oli kuitenkin paluun aika, ja päätellen soittajien hymyistä, jotka hädin tuskin mahtuivat naamalle, paluu maistui hyvältä. Bändi kuulosti kaikessa mahtipontisuudessaan ja nyrjähtäneellä sirkusmusiikillaan korusävelineen jopa liiankin massiiviselta Klubin Ilta-puolen pienelle lavalle - joskin tällä kertaa koko bändi mahtui fyysisesti lavalle, toisin kuin Kuopion Metal Bar Valhallassa vuonna 1998 (=aina pitää vähän nostalgialla ja joskus muinoin nähdyillä keikoilla brassailla). Ja ei - ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, oli 90-luku tuloissa muotiin tai ei, Silentium ei kuulostanut enää 90-luvun itseltään, vaan paino oli vahvasti '00-luvun loppupuoliskon materiaalissa ja katse tulevaisuudessa, sillä yksi uusikin biisi kuultiin. Vanhasta muistutti enää viimeiseksi vetäisty ensimmäisen levyn Forever Sleep.
 |
| Silentium 29. 5. 2015 |
|
 |
| Silentium 29. 5. 2015 |
|
|
|
Tämä olikin nyt ensimmäinen kerta, kun todistin Silentiumin keikkaa nykyisellä laulajattarella varustettuna (koska edelliselle Turun keikalle saavuin sopivasti näkemään loppukumarrukset, joista ei oikein musiikillinen mielikuva jäänyt) - ja Riina on kuitenkin ollut osa vakituista kokoonpanoa jo ties kuinka pitkään. On muuten varsin voimakkaalla äänellä siunattu tulkitsija!
 |
| Silentium 29. 5. 2015 |
|
Mielessä käväisi jopa, että mitenköhän siinä olisi käynyt, jos vaikka Silentium olisi aikanaan päätynyt Radio Rockin voimasoittoon edes puoliksi siinä määrin kuin vaikkapa Deathlike Silence - voimakasääniset laulajattaret kun keräävät vertailua vaikka muuten musiikillisesti olisivat aika kaukanakin toisistaan. Toisaalta, taisipa Radio Rockin voimasoitto tärvellä Deathlike Silencenkin latistamalla sinänsä mainion bändin yhteen ainoaan biisiin ja altistamalla sen liialla tuputuksella kyllästymisen vaaroille. Ja ehkäpä Silentium on kuitenkin liian monimutkaista ja -kerroksista soittolistaradioille.
 |
| Silentium 29. 5. 2015 |
|
Mahtipontista ja dramaattista se kylläkin on. Niin goottilaista, että kuunnellessa on musta veri ja musta perse. Ja huolimatta paluukeikan ajoituksesta kesän kynnykselle, on hyvin vaikeaa kuvitella kuuntelevansa valaistuvien öitten ja kukkivan luonnon keskellä Silentiumia, jossa soi syksyn puna ja kuolema ja pakkanen. Ja silti, kaikesta koristeellisuudesta huolimatta välillä yllättävänkin hitikästä.
 |
Silentium 29. 5. 2015
Basisti soittaa takaperoisesti ja trumpalilla on juustoiset pellit. |
|
 |
Silentium 29. 5. 2015
Loppukumarrukset. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti