Swallow the Sunin Turun keikalle tuli taas hommattua lippu jo hyvissä ajoin syksyllä - ja voi sitä tyrmistystä, kun niin ikään hartaasti odottamani Lord Vicarin Turun keikka julkistettiin sitten samalle päivälle. Että voiko tämä olla edes totta ja mitähän pahaa olen tehnyt, kun aina osuu nämä bändit päällekkäin. Onneksi keikkaviikon koittaessa jo soittoaikojen julkaisu vaihtoi tyrmistyksen ihastukseen: Oli kuin olikin mahdollista nähdä molemmat bändit samana päivänä! Lämppäreiden tsekkaamisessa Gongin tarjonta veti tällä kertaa pidemmän korren - Sleep of Monstersinhan olin aikonut katsoa paremmalla ajalla uudestaan joka tapauksessa.
Gongissa illan avasi
Red Moon Architect, jonka funeral doomiakin liippaavista painavista tunnelmoinneista tuli hakematta mieleen Shape of Despair useammin kuin kerran. Rummut kumisivat kuin Morian kaivoksissa.
 |
| Red Moon Architect 1.12. 2017 |
|
 |
| Red Moon Architect 1.12. 2017 | |
 |
| Red Moon Architect 1.12. 2017 | |
Naislaulajan äänenkäytössä oli tatsia, joka yleensä yhdistyy mielessä ennemmin kelttipoppiin kuin kalmankatkuiseen hautajaisdoomiin - tai edes sitä liippaavaan tunnelmointiin. Jännittävä yhdistelmä.
 |
| Red Moon Architect 1.12. 2017 | |
 |
| Red Moon Architect 1.12. 2017 | |
Sleep of Monstersin kokoonpano näytti kutistuneen siitä, mitä se oli Tuskassa, ja silti väkeä oli kuin pienessä kylässä. Kaikki eivät mahtuneet samaan kuvaan.
 |
| Sleep of Monsters 1. 12. 2017 |
|
 |
| Sleep of Monsters 1. 12. 2017 |
|
Harmillisesti taustalaulajien hunajaisuus pakkasi hautautumaan välillä
bändisoiton ja päälaulajan maneerien alle. Taisi miksaus tehdä tepposet.
 |
| Sleep of Monsters 1. 12. 2017 | |
 |
| Sleep of Monsters 1. 12. 2017 | |
Verrattuna edeltävään ja seuraavaan bändiin, musiikilliselta anniltaan Sleep of Monsters oli samaan aikaan rock ja isosti viihteellinen. Ja siinä missä rokkiosaston tahtiin oli lystiä laittaa jalalla koreasti, jotenkin tuntui että vasta siinä vaiheessa saatiin todella isoa vaihdetta silmään, kun suuren kokoonpanon mahdollisuuksia hyödynnettiin jopa musiikkiteatteria syleilevin viihteen keinoin.
 |
| Sleep of Monsters 1. 12. 2017 | |
 |
| Sleep of Monsters 1. 12. 2017 | |
Eritoten Murder She Wrote jäi mieleen nimen omaan teatraalisessa toimivuudessaan, siinä missä Nihil Nihil Nihil puolestaan toi esiin goottirockista sen rokkaavimman puolen.
 |
| Sleep of Monsters 1. 12. 2017 | |
 |
| Sleep of Monsters 1. 12. 2017 | |
Swallow the Sun juhlisti Hope-albuminsa 10-vuotispäiviä, ja niin muodoin alkusetti koostuikin tästä levystä.
 |
| Swallow the Sun 1.12.2017 |
|
 |
| Swallow the Sun 1.12.2017 | |
Sitten viime näkemän kosketinsoittaja on lähtenyt kokoonpanosta, mutta bändi asettuu lavalla edelleen muodostelmaan, johon jää koskettimien ja niitten soittajan kokoinen kolo. Taustanauhalta soivat kosketinosuudet eivät vihmoneet jääpuikkoja päin näköä samoin kuin livekoskettimet joskus aiemmin, vaan pääsivät hiukan hautautumaan muiden soitinten alle. (Jo kahdelta bändiltä peräkkäin ei kaikki nyanssit erotu kristallinkirkkaina - mitäs peliä se tämmöinen on?)
 |
| Swallow the Sun 1.12.2017 | |
 |
| Swallow the Sun 1.12.2017 | |
Eipä sitä toisaalta ehdi juuri murehtia, kun samaan aikaan pitää iloita erityisesti siitä, miten bassosoundi saa samaan aikaan sisuskalut sykkyrälle ja niskakarvat pystyyn, ja kitaran soinnissa lämmittää se tuulen tuoma hauras muisto tai haavekuva tulesta, jonka ääressä ei istu. Hyvältä kuulostamisen lisäksi Swallow the Sun myös tuntuu kokonaisvaltaisen fyysisesti, ja saa selkärangan notkeaksi kuin alienin häntä.
 |
| Swallow the Sun 1.12.2017 | |
 |
| Swallow the Sun 1.12.2017 | |
Hopen jälkeen encore oli muusta materiaalista koostuva melkein täysimittainen keikka sekin. Kello tosin alkoi näyttää semmoisia, että täytyi lähteä kiitämään kohti TVO:ta kesken sen, minkä Kotamäki spiikkasi viimeiseksi biisiksi. Varsin kohtuullinen ajoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti