Toinen festaripäivä koitti sateisena. Päivämatinea jäi välistä univelkojen vuoksi, vaikka epäilemättä sielläkin olisi ollut tarjolla kaikkea kiinnostavaa.
Varsinaisen festari-illan Ääniwallilla korkkasi viikset vipattaen svengaava instrumentaalibändi Aluk Todolo. Kovasti meni jalan alle. Kuulokuvista tuli mieleen kumman peilin kautta heijastuen milloin Circle, milloin rautalanka - ja loppuhidastuksista suorastaan Kiss! Tunnelmissa kuulostivat hyökyvän hiukan enemmän hiekkamyrskyt kuin avaruuden aallot. Olipa hauska kokonaisuus!
 |
| Aluk Todolo, 15. 10. 2022 |
Toisessa salissa lauloi tuokiokuvia akustisen kitaran säestyksellä Sami Kukka. Monien muiden esiintyjien sähköiseen tulivoimaan verrattuna tässä minimalismissa oli jotain liikuttavan haurasta ja herkkää. Myös siinä hankalassa mielessä, että hiljaisemmat kohdat pakkasivat hautautumaan baarin puolelta kaikuvan älämölön alle. Lisäksi jälkikäteen jäi mietityttämään, oliko joissain lyriikoissa näennäisen yksinkertaisen tuokiokuvan lisäksi voimakkaan symbolistinen taso.
 |
| Sami Kukka, 15. 10. 2022 |
Seuraavaksi oli vuorossa Atlantean Kodex, jota onkin odotettu pitkään ja hartaasti. (Atlantean Kodex ehti killua "bändejä, jotka haluaisin nähdä myös livenä"-listoillani useamman vuoden - ei sentään tarvinnut lähteä ulkomaille asti katsomaan niin kuin Battleroaria, ja sen lisäksi että Atlantean Kodex tuli soittamaan ihan Suomeen, saivat täällä myös pidemmän soittoajan kuin Battleroar Dublinissa. Kyllä kelpasi.) Kun näitä festareita pääasiassa tuli hyödynnettyä uuteen musiikkiin tutustumiseen, tuntui hetkittäin jopa hämmentävältä kuunnella vaihteeksi tuttuja biisejä. Tuttuuden lisäksi Atlantean Kodex erottui muusta tarjonnasta myös perinteisempää heavy metallia syleilevällä musiikkityylillään (jollain tavalla tästä erottuvaisuudesta tuli myös mieleen jossain takavuosien Blowupissa soittanut St. Vitus). Laulajan äänessä oli kyllä livenä vielä enemmän power metalliin taittavaa klangia kuin levyllä... Lavan eteen jo hyvissä ajoin ennen keikan alkua kerääntynyt uskollisten joukko riehui mukana riemukkaasti koko keikan - tosin pitkissä ja eeppisissä biiseissä oli sen verran käänteitä, että ajoittain yleisö riehaantui väliosaan vievistä valelopuista kuin kappaleiden vaihtumisesta konsanaan. Bändi vähän vihjaili, että esimerkiksi melodisia kitaraosuuksia sopii laulaa mukana, esimerkiksi Twelwe Stars And Azure Gownin liidejä, mutta ihan moiseen laulusuoritukseen ei kuulostanut suomalainen yleisö taipuvan.
 |
| Atlantean Kodex, 15.10. 2022 |
 |
| Atlantean Kodex, 15.10. 2022 |
 |
| Atlantean Kodex, 15.10. 2022 |
Toisessa salissa Ana Fosca soitteli synkkää ja uhkaavaa melua äänipöydällä. Visuaalinen mielikuva oli käänteinen Samara, kun kasvoilla roikkuivat vaaleat suortuvat mutta asu oli musta. Äskeisen hyvän keikan jälkeen keskittymisen suuntaaminen johonkin ihan toiseen tyylisuuntaan ei kuitenkaan onnistunut tuosta vaan, joten jätin tähän perehtymisen ensivaikutelman tasolle.
 |
| Ana Fosca, 15.10. 2022 |
Seuraava bändi, josta sain jotain otetta, oli Rope Sect, jota olin ennakkokuvien ja bändin lavalle astuessaan vaatteisiinsa virittelemien hirttosilmukoiden johdosta kuvitellut joksikin itsetuhonysväykseksi, mutta sepä olikin varsin reipasta ja heliseväistä kitararokkia, josta tuli mieleen erityisesti Beastmilk ja Rob Coffinshaker's Underground Fire. Keikka tosin katkesi hetkeksi teknisiin ongelmiin, nimittäin katkenneisiin kieliin, mutta niin vain saatiin kielet vaihdettua ja keikka jatkumaan! Myös stemmalaulut toimivat maininnan arvoisesti. Jokseenkin hilpeänä yksityiskohtana kiinnitin huomiota siihen, että yleisön joukkoon ilmestyi porukkaa, joilla oli samanlaiset kengät kuin bändillä - olivat ilmeisesti tulleet juuri tätä bändiä katsomaan.
 |
| Rope Sect, 15. 10. 2022 |
 |
| Rope Sect, 15. 10. 2022 |
Päälavan viimeisenä esiintyjänä kuultiin auto-onnettomuuteen joutunutta Messaa paikkaamaan tullut Telepathy. Jo toinen instrumentaalibändi tälle päivälle! Näillä oli hyvin haikeita säveliä ja hyvin eläväinen esiintyminen - musiikki kuulosti kyntävän mystisenä vellovia pimeitä meriä. Basisti puolestaan loikki tasajalkaa lavan laidasta toiseen ja sinkoili arvaamattomiin suuntiin.
 |
Telepathy, 15. 10. 2022
|
 |
| Telepathy, 15. 10. 2022 |
Kun Telepathy näytti lopettavan, piti tsekata toisen lavan
Kallio Underground, joka osoittautui hiphopiksi. Tausta jyrisi melko industrialiin malliin, ja lyriikkapuoli vaikutti varsin kantaaottavalta. Hotellivuoteen kutsu alkoi tässä vaiheessa myös soida sen verran houkuttelevasti, että lähtö alkoi houkuttaa sekin, ja narikalle suunnatessa selvisi, että Telepathy olikin palannut soittamaan encoren. No voi töhö! Olisi sitä voinut sen encorenkin kuunnella ennen kuin meni Kallio Undergorundia tsekkaamaan!
 |
Kallio Underground 15. 10. 2022
|
Tämä kuulemma jää viimeiseksi Blowupiksi. Haikeaa. Toivottavasti tilalle löytyy jotain yhtä hyvillä kattauksilla varustettua, josta löytää niin uutta musiikkia kuin nähdä vanhoja suosikkeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti