Swallow The Sun 10 vuotta 2013

Swallow The Sun 10. 1. 2009

Hauen laulu
Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauli kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen

lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman

kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan

niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.

Aaro Hellaakoski, Jääpeili 1928

Silloin, kun on kirjoittamassa jonkun merkkipäiväjuhlavuodesta, kannattaa esimerkiksi pantata sitä merkkipäiväjuhlavuosi-aiheista kirjoitusta yli vuosi, ehkä jopa kaksi. Todellinen syy panttaamiselle oli mielitekoni esitellä myös kuvia vuosien varrelta, joiden löytäminen osoittautui odotettua haasteellisemmaksi.

Swallow The Sun Music Bar Shadowssa 2003

Swallow The Sun Music Bar Shadowssa 2003

12. 12. 2003 keikasta Music Bar Shadowssa Haista!-lehti kirjoitti:"Seuraavana lavalle noussut Swallow The Sun osoittautui kokolailla ennakkohehkutuksen arvoiseksi. Joka kerran kun tuntui, että nytpä soittivat hittipiisin, seuraavassa pistettiin vielä paremmaksi. Alussa orkesterilla oli teknisiä ongelmia, jotka aiheuttivat suunnattoman botnejyrinän joka hautasi jotain muuta alleen, mutta kieroa kyllä sekin kuulosti lähinnä hyvältä... Eri elementtien selkiytyminen äänipuolen korjaantuessa ei kuitenkaan verottanut raskautta tippaakaan. Kohtuullisen hitaana, raskaana ja täynnä yksityiskohtia tämänkään ei luultavasti pitäisi olla sitä helpointa livemusiikkia, mutta lopputulos oli kyllä vangitseva. Yksittäiset elementit eivät nousseet liikaa esille, koska niiden ympärille ei syntynyt tyhjiötä ja koko ajan oli muutakin kiinnostavaa kuultavaa ja elementit täydensivät toisiaan. Esimerkiksi mielenkiinnolla kuuntelin rumpujen ruoskintaa kunnes äkkiä havaitsin että tässähän on kitarasoolokin menossa samaan aikaan. Ankaraa äänivallia värittivät yhtäältä tunnelmakoskettimet, toisaalta murheriffien pisarointi. Laulajan rähinäanti toi hetkittäin mieleen Deinonychuksen, mutta myös hauras kliini onnistui. Kuin vetten paino ois vyörynyt yli ja yksinäisyyden kylmä syli.  Kyllä minä ainakin suuntaan levyostoksille..."
Vasta paljon jälkikäteen sain kuulla, että kyseinen keikka oli yksi Swallow the Sunin ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäinen. Bändi oli kuitenkin niin kypsän ja kiteytyneen kuuloinen, ettei se yleisöstä käsin tullut heti mieleen. Ja tokihan kyse oli kokeneista muusikoista, joilla oli kannuksia jo aikaisemmista yhtyeistään. Ensimmäistä keikkaa seurasi monia muita. Swallow the Sunin takia kannatti esimerkiksi unohtaa klassinen periaate "teen mitä vaan vuoksi rokkitähden, sitä katsomaan mä vaikka Turkuun lähden" ja lähteä festareille.

Swallow The Sun Karmarockissa 2004

Swallow The Sun Karmarockissa 2004

Swallow the Sun Sauna Open Airissa 2007

Swallow the Sun Sauna Open Airissa 2007

Filmikamera-aikojen filmin säästely ja kovasti mikrofonin varteen ja kitaraan rajoittuneet kuva-aiheet saattoivat johtaa myös siihen hilpeään sananvaihtoon, kun kyselin kovasti tutun näköisiltä kavereilta Finnish Metal Expossa, että mistä me muuten tunnetaan kun näytätte niin tutuilta, ja tyypit vastasivat vähän vaivautuneina että soittavat Swallow the Sunissa ja keikoilla ollaan nähty. Auts!

Swallow The Sun Klubilla 2005

 Swallow the Sunin keikoista seurasi myös muuta mielenkiintoista - erityisesti mieleen on jäänyt se valmiiksi pimeä kuuton yö, joka tuntui Swallow the Sunin jälkeen vielä pimeämmältä, koska keikan jälkeen alkoi sataa.

Toinen hyvin mieleen jäänyt oli se kerta Turun Klubilla Calliston ja muutaman muun bändin kanssa, kun kaikkien muiden bändien kaikilla jäsenillä oli keskenään samanlainen kampaus (lyhyet hiukset pitkällä sivuotsatukalla), tiukka t-paita ja avainketju samalla puolen kehoa roikkumassa - ja niin oli myös suurimmalla osalla yleisöstä. Sieltäpä ensisijaisesti Swallow the Sunia katsomaan tulleet muutama pitkätukkahippi erottuivat yleisön joukosta kuin huutomerkki, miettien että minkä ihmeen kultin keskelle tässä on jouduttu, mutta ulkonäöllistä yhteenkuuluvuutta sai sitten tuntea edes sen lempibändin kanssa.

Swallow The Sun Klubilla 2005

Swallow The Sun Klubilla 2005

Mitä tulee keskeisiin kuva-aiheisiin, digikamera-aika toi jostain syystä esille erityisesti basistin anteliaan kaula-aukon.

Swallow the Sun, WCH 10 v 2009

Swallow the Sun, WCH 10 v 2009

Swallow the Sun Klubilla 21.9.2013

Vaan mitäpä on sanottavaa sitten itse 10-vuotisjuhlakeikasta, jolla soitettiin debyyttilevy The Morning Never Came läpi kokonaisuudessaan?

Oli tietenkin mukava kuulla vuosien varrella hyvinkin läheiseksi muodostuneen levyn kaikki kappaleet livenä, varsinkin kun niistä monesti on myöhempinä vuosina soitettu vain Swallow ja nimibiisi. Huolimatta aiemmin vetten painoa maalailevista tunnelmistaan, bändin mukaan kappaletta nimeltään Under the Waves soitettiin livenä ensimmäisen kerran vasta kymmenvuotisjuhlakiertueella. Encorena kuultiin sitten muutamia hittejä myöhemmiltäkin levyiltä - The Giant, Don't Fall Asleep, Falling World ja Lakrisal Labyrinth of London.

Swallow the Sun Klubilla 21.9.2013

Swallow the Sun Klubilla 21.9.2013

Swallow the Sun Klubilla 21.9.2013

Raskas Vaihtoehto -vaalitilaisuus, Sisare 26. 3. 2015

Raskaan musiikin yhteyksistä tunnetut Vihreiden ja Piraattien ehdokkaat järjestivät itsensä näköisen vaalitilaisuuden, jossa soitti useampia bändejä. Itse ehdin todistaa näistä progeksi mainitun haikean Sisaren, kunnes lepo kutsui sillä työt olivat rampauttaneet ja vanha oli väsy. Edellämainituista syistä järkikin toimi vähän hitaasti, enkä saanut dokumentoitua ehdokkaita yhteisposeeraamassa ja esittelemässä illan orkestereita.


Sisare on ilmeisesti vaikuttanut paikallisessa skenessä jo jonkin aikaa - muistan nähneeni nimeä mainoksissa ja paitojakin näkyi yleisössä. Osuin kuitenkin vasta nyt kuulemaan bändiä ensimmäistä kertaa. Nimen perusteella olin odottanut jotain suomikalmaa tai vastaavaa. Sen sijaan bändi soittikin tunnelmallista herkistelyä, josta ensimmäiseksi tuli mieleen Greyswan, ja jälkeenpäin muistilokeroita viritellessä muistikuvia pukkaa sekoittamaan Mother Depth. Väsyneenä nautitun ensimaistiaisen suhteen ei kuitenkaan uskalla vetää kovin suuria johtopäätöksiä siitä, kuinka lähelle tai kauas moiset vertailukohdat osuvat!

Grungelta Sisare ei kuulostanut, vaikka visuaalinen ilme veikin ajatukset 90-luvulle ja grungen kultavuosiin!

Deutsch Nepal, Raison d'être ja Brighter Death Now Rekisterillä 7.2.2015

Myönnän, etten ole ihan kotonani konemusiikin alalajien nimeämisessä - tai siis oikeastaan olen vielä kauempana sieltä kuin vaikkapa metallin genrejen määrittelyssä, joka sekin tunnetusti sujuu vähän sinne päin. Luotan siis tapahtuman järjestäjän määrittelyyn  siitä, mitä plaatua kukin esiintyjä soittaa.

Tapahtuman Facebook-kutsussa järjestäjä luonnehti Deutsch Nepalia "psykedeelisen rytmiseksi industrialiksi". Edellisen kerran näin Deutsch Nepalin livenä vanhalla TVO:lla 2005, ja muistikuvani keikasta olivat rytmikkäämpiä kuin miltä nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, ensiksi kuulostaa. Toisaalta avaus on hitaampi ja tunnelmallisempi, ja toisaalta psykedeliasta huolehtii myös oma väsymyksen tila. Messuava laulu kuljettaa musiikilliselle matkalle jonnekin, jossa soonisten pehmosellin seinien läpi kaikuu vääristynyt joululaulu kunnes havaitsetkin olevasi mukana mekaanisessa orjakaleerissa. Loppua kohti mennään koko ajan rytmikkäämpään suuntaan, jossa yleisöstä tulee osa orgaanista koneistoa - myös musiikillisesti, sillä yleisön joukossa seikkaileva laulaja houkuttelee yleisön jäseniä vuoron perään huutamaan äänensä osaksi kudelmaa. Voi olla, että seuraavat kymmenen vuotta myöhemmin muistan tästäkin keikasta voimakkaimmin juuri sen.

Deutsch Nepal 7. 2. 2015

Deutsch Nepal 7. 2. 2015

Raison d'êtreä järjestäjä luonnehtii dark ambientiksi. Keikalla vaikutelma on valuva,  sekasortoinen äänimatto, joka kuulostaa hiukan siltä kuin olisi suuren huohottavan ja hörppivän otuksen nielaisemana, mutta otukselta puuttuvat sydämenlyönnit ja hengityksessäkin tuntuu olevan jotain pahasti vialla. Artisti äänipöydän takana hörppii ajoittain kaljaansa epämääräisten hörppimisäänten tahtiin, joten ehdin miettiä tuotetaanko ne äänet livenä, mutta jostain syystä tulin kuitenkin toiseen tulokseen. Osa perkussioista ilmeisesti kuitenkin soitetaan livenä. Tässä tapauksessa kosteisiin teollisuusmaisemiin ja luukirkon yksityiskohtiin keskittyvä taustavideo tuntuu valuvan eteenpäin samaa tahtia äänimaton kanssa, siinä missä osalla taustavideoista ei välttämättä ole paljonkaan tekemistä niiden kanssa samaan aikaan soivien äänten kanssa.

Raison d'être 7.2.2015

Brighter Death Now 7. 2. 2015

Brighter Death Now'ta kuvailee järjestäjä death-industrialiksi ja käyttää myös sanoja "jyskyttävä lo-fi-melu". Tällä bändillä tuntuu myös olevan innokkaita faneja, joista osa on odottanut malttamattomasti ja äänekkäästi illan viimeisen esiintyjän showta läpi edellisen esiintyjän setin. Kieltämättä Raison d'êtren valuvan äänimaton jälkeen Brighter Death Nown hälyäänikaaos kuulostaa ensitöikseen puuhakkaalta ja kummalliselta kolarilta - ja jostain syystä etenkin livenä tuotettu ääni, voimakkaasti efektoitu ölinä mikrofoniin ja kielisoittimen rämpytys kuulostaa takaperin pyörivältä nauhalta. Myös yleisö lietsotaan taas mukaan äänen tuottamiseen, ja kielisoittimen kimppuun syöksyvä väki näyttää hiukan etäämmältä katsottuna suorastaan raivoisalta pitiltä. Keikan loppunauhat - ensin Elämälle kiitos ja hurmioituneen encoren jälkeinen Thank You For The Music tuntuvat melko viistoilta valinnoilta!

Brighter Death Now 7. 2. 2015

 

Brighter Death Now 7. 2. 2015

 

Skepticism Turun Klubilla 24.1. 2015

Kun näin Skepticismin ensimmäisen kerran livenä, vuosi oli 2000 ja bändi kuulosti ihan konkreettisesti hiuksianostattavan pelottavalta. Paljon on virrannut vettä Aurajoessa sen jälkeen, jos vuosilukuja katsoo, vaikka sehän oli melkein eilen.

Nyt 2015 Skepticism nauhoitti tulevan levynsä livenä yleisön edessä - mikä konseptina taisi olla sen verran erikoinen, että ennen keikkaa oli palstatila lehdissä taattu, ja yleisöä oli ilmaantunut paikalle kauempaakin. Tyylistä ja tunnelmasta ei kuitenkaan tingitty,  Skepticism kuulosti painavalta ja painostavalta kuten yleensä - ja kyllä, hetkittäin jopa pelottavalta, vaikka nykyisin tietääkin jo, mitä odottaa. Tällä kertaa sounditkin olivat niin kirkkaat, että jonkunlainen pelottavien elementtien erittely oli hyvinkin mahdollista. Urkujen matalimmat äänet, jotka pikemminkin tuntee kehossaan kuin kuulee, ovat hyvin vaikeita paikallistaa ja saavat siten aikaan määrittelemätöntä uhkan tunnetta. Toisaalta laulajan alarekisterissä on hyvinkin eläimellisiä sävyjä, jotka yhdistettynä kaikuun ja toisaalta siivoon visuaaliseen puoleen omalta osaltaan outouttavat tunnelmaa erityisesti.

Visuaalinen puoli pukuineen ja musertuneine olemuksineen toisaalta on hyvin tärkeä osa Skepticismin liveshowta ja hautajaistunnelmaa. Täytyy myöntää, että mielestäni onnistuneimmat kuvani ikinä, jotka näyttivät siltä kuin keikalla kuulosti, olen ottanut Skepticismin keikalta - en tosin tältä viimeisimmältä, vaan Esotericin lämppärikeikalta muutamaa vuotta aikaisemmin. Tosin harva niitä kuvia on nähnyt, koska en ikinä uskaltanut ladata niitä esimerkiksi Facebookiin kavereiden nähtäväksi, ettei Facebook varasta niitä ja mainosta niillä jotain laihdutuslääkkeitä ja deittipalveluita, ptyi. Tämänkertaiset kuvat jäivät viitteellisemmiksi, koska en uskaltanut käyttää salamaa, ettei se häiritsisi DVD-kuvauksia. Tai etteivät esiintyjäparat sokaistuisi ja tipahtelisi lavalta ja funeral doomista seuraisi oikeita hautajaisia.

Skepticismin tunnelmat ovat sen verran omaa luokkaansa, että jollain tavalla vieraalta ja oudolta tuntui myös yleisön huutaminen ja taputtaminen, vaikka ne ovatkin sinänsä keikkayhteydessä normaaleja tapoja reagoida. Vaan miten ilmaista viihtymistään tunnelmaa särkemättä, jos lavalla on Skepticism?

Amorphis Klubilla 25.10. 2014

Syksyllä oli aika jälleen todistaa Amorphista livenä. Kiitos myöhäisen työvuoron ja inhimillisten soittoaikojen, show oli jo täydessä käynnissä saapuessani paikalle, mutta toivoakseni en missannut kovin paljoa alusta. Keskempänä Eurooppaa Amorphis on kiertänyt Tales From The Thousand Lakesin 20-vuotisjuhlan merkeissä, mutta Suomen keikoilla kuultiin perussetti uudempaa materiaalia, jossa Talesia edustivat kuulemallani aikavälillä vain Thousand Lakes, Black Winter Day ja Drowned Maid, joista viimeisin olikin vaihteeksi valinta, jota en lähiaikona keikoilla ollut kuullutkaan. No, onhan Amorphiksella tosiaan jo laajasti repertuaaria, josta helmiä keikkasettiinsä valita. Ja setti ilmeisesti myös elää illasta toiseen - jossain vaiheessa viereeni osui joku herra, joka intoili että varmaan tulee Silver Bride encorena, kun netistä löytyneen settilistan perusteella oli viimeksikin tullut. Jouduin toppuuttelemaan, että ei taida enää tulla, kun tänään se tuli jo keikan alkupuolella - toivottavasti ei mennyt herralta ilta pilalle jos hän oli ehtinyt missata lempihittinsä.  Loppuunmyyty Klubi, joka oli täynnä kuin tölkillillinen karhennettuja turtanoita, sai sen sijaan kuulla encoreina From The Heaven Of My Heartin, Wandererin ja House of Sleepin. (No, en kyllä muista oliko Amorphiksen keikkasetti kovinkaan kiinteästi lukkoon lyöty edes 90-luvulla, jolloin kuitenkin oli sellainen vakio, että setin kolmantena tuli Into Hiding.)

Amorphis 25.10. 2014

Amorphis 25.10. 2014
Komeasti mätsäävät hannunvaakunat

Tomi Joutsenen moneen muotoon venyvää ääntä ja lavakarismaa olen ihaillut monesti ennenkin, enkä nytkään tee poikkeusta. Jotain olen tainnut sanoa myös aikaisempien kokoonpanojen jäljistä kappaleissa, joka sieltä vielä kaikuu kun vanhempia kappaleita soitetaan uudestaan.  No, mitäpä sitä ei olisi vuosien aikana ehtinyt sanoa joskus kerran ja joskus toistekin. Hyviä ja tasalaatuisia ovat lähimmäksi todistetut keikat olleet, toki omilla mausteillaan varioiden. Tosin aika tietysti näyttää, mikä keikka muistuu mieleen vaikkapa kymmenen vuoden päästä esimerkkinä tästä nyt elettävästä ajasta.

Omaan silmääni myös bändin leimallinen vähäeleisyys on ollut aina hyvin luontevaa, vaikka joidenkin sitä kuulin taas kerran ihmettelevän.  Amorphis, nuo suomimetallin Seppo Ilmariset, jotka luovat kokonaisia maailmoita, mutta antavat työnsä puhua puolestaan ennemmin kuin tekevät numeroa itsestään...

Iskulintu ja Gladenfold Rokbarissa 5.9. 2014

Iskulintu edusti jotain erikoisempaa. Rumpalin ja kanteletaiteilijan muodostama kahden miehen metalliyhtye kuulosti vielä toisaalta melko raakilemaiselta, mutta toisaalta jo selkeästi omaleimaiselta - eikä vain siksi, että harvemmin kanteleen särövallia pääsee kuulemaan. Parhaimmillaan mielikuvissa käväisi vertailukohtana Summoning. Pahimmillaan erityisesti laulusta tuli mieleen Stormheit - ja se nyt lähtökohtaisesti ei ole mikään hyvä asia, jos kyse on juuri laulusta... Se, että rumpu ei ollut mikään omatekoinen shamaanirumpu vaan nähtävästi tomi, toi myös tiettyä industrial-sävyä äänikudelmaan. Voi johtua myös siitä, että olen osunut usein sellaisille industrial-keikoille, joissa liverummuiksi on valikoitunut nimenomaan tomeja.

Iskulintu 5.9. 2014

Iskulintu 5.9.2014
Loppuhehkutukset.

(Ja koska kuitenkin kiinnostaa, miltä se kantele kuulostaa, kyseiseltä keikalta löytyy video täältä.)



Gladenfoldin kerroksellinen ja tekninen taiturointi puolestaan edusti sitten  melkeinpä toista äärilaitaa musiikillisesti. Yleisöllä oli myös huomattavasti enemmän tukkaa kuin bändillä keskimäärin.

Gladenfold 5.9.2014

Gladenfold 5.9.2014

Kuten taustalakanasta näkyy, samalla keikalla olisi soittanut myös Korpikuusen kyynel, joka myöhäisen aloitusajankohtansa takia jäi nyt kokonaan näkemättä, kun ei vanha enää jaksanut. Nyyh!

Let's pARTy by the river - burleskia Taiteiden yössä 14.8. 2014

Taiteiden yö - tuo siitä viheliäinen tapahtuma, että kaikki kiinnostava on rätkäisty samalle päivälle ja yleensä päällekkäin!

Kovasti mieli teki katsomaan burleskia Dynamoon. Jostain hienoista aikataulullisista syistä pärähdin paikalle vasta kesken esityksen - ja kiitos hienojen aikataulullisten syiden, jouduin myös lähtemään katsastamaan seuraavaa kiinnostavaa tapahtumaan jo ensimmäisen väliajan aikana! Tämähän melkein vetää vertoja niille laivakeikoille, joista ehtii nähdä kaksi biisiä ennen työajan alkua. Burleskitapahtumassa tosin ehti lyhyessäkin ajassa nähdä useamman esityksen. Tällä kertaa Dynamoon oli myös rakennettu korotettu esiintymislava, joten esityksistä saattoi oikeasti jopa nähdä jotain.


Kuten vaikka tämän oivallisen dandyn. (Kuvat tosin taas taattua "ilman salamaa hämärässä"-laatua.)

Femmes Furiososin ampiaishyökkäys olikin entuudestaan tuttu, mutta aina toki viihdyttävä.

Dixie Muffinsin uljas peura se vasta oli näkymä. En vain pääse yli kyseisen rooliasun hienoudesta!

Lumikki lahden takaa lauloi meille prinssistään. Noin muun muassa.