sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Sairaalloisen Pahat Festarit 2, toinen päivä 26.9. 2015

Niin. Tokihan Sairaalloisen Pahat Festarit oli kaksipäiväinen tapahtuma, mutta könysin paikalle vain jälkimmäisenä päivänä. Samalla Sairaalloisen Pahat Festarit jäivät Turun Klubin joutsenlauluksi.

Illan avasi (monessakin mielessä) ensimmäiseksi vanhan Ilta-puolen lavalla näkemäni Loath, joka rytmitti hitaampaa lahoamista ajoittaisilla paiskontapätkillä.

Loath, 26.9. 2015
Ja jo seuraavana soittikin sitten odottamani Mansion vanhan Live-puolen lavalla. Mansionhan on keikkaillut sitten viime näkemän vaikka kuinka, mutta jostain syystä olen aina ollut eri paikassa sopivaan aikaan ja näkemättä on jäänyt. Tällein vinyylirajoitteiselle kaikki biisitkin olivat uusia, vaikka ehkä keskeisimmän julkaisuformaatin ystäville jo kuinkakin tuttuja.

 Mansion, 26.9.2015



Musiikki kuuluu jalostuneen sitten viime näkemän raskaampaan suuntaan, ja urutkin pauhaavat kuin tuomiopäivän pasuunat. Protoheavyn rakennuspalikoista on kasattu apokalyptinen nykypäivän soundtrack.

Mansion, 26.9.2015
Mansion, 26.9.2015

Mansion, 26.9.2015
Ihmisääni katvealueineen kauniista ja hallitusta risaiseen ja rosoiseen on yllättävän kiehtova instrumentti.

Mansion, 26.9.2015
Mansion, 26.9.2015





Koreografiakin noudatti konseptia: Raamatulla vaan päähän kitaristia!

Mansion, 26.9.2015

Näin viimeisen kerran Klubin tiloissa vanhan narikan viereinen merkkaripistekin oli valjastettu lavakäyttöön, ja seuraavaksi siellä meuhkasi botnevoittoinen grindiduo Cause For Effect. Näkyvyys minilavalle oli kyllä portailta hyvä, mutta kamera ei ollut samaa mieltä.

Cause For Effect, 26.9.2015
Ilta-puolen lavalla musisoi samaan aikaan olennaisesti Cause For Effectiä hitaampi Ravage Ritual, joiden kitarasoundiin kuului jännittävä hiekkavyöryefekti. Nopeampi materiaalinsa kuulosti melko tempoilevalta, mutta kunhan hidastettiin, hiekkamyrskyt pyyhkivät tuntemattoman planeetan punahehkuisia horisontteja.

Ravage Ritual, 26.9.2015

Ratface isolla lavalla kuulosti melko rokkaavalta räyhältä - ja juuri sillä lavalla varsin timmiltä ja massiiviselta sekin. Joku pittikin näkyi jossain pyörivän.


Ratface, 26. 9. 2015

Seuraavana oli pienemmälllä, siis Ilta-puolen lavalla Coughdust, joka sekin kuulosti toisaalta hitaalta ja polveilevalta mutta silti svengaavalta, kuin taas olisi ruohoaavikot vaeltelemassa täynnä mastodontteja. Tosin jokin sellainen elementti puuttui, josta olisin inspiroitunut seuraamaan koko keikan.
Coughdust, 26.9. 2015

Coughdust, 26. 9. 2015


Ensin harhailin kurkistamaan merkkarilavalla räyhäävää, jäsenistöltään lavan edellistä esiintyjää runsaslukuisempaa Romutusta, jonka totesin jokseenkin vitulliseksi rääkynäksi ja jatkoin matkaa kuuntelemaan seuraavaa ison lavan soundcheckiä.

Romutus, 26.9.2015

Jo soundcheckillään houkutellut Dark Buddha Rising oli vaikuttava, massiivinen ja hypnoottinen. Lähes äänikollaasimaisena eteenpäin valunut materiaali oli samaan aikaan äärettömän ilmavaa JA fyysistä. Äänenpaine sai lahkeet lepattamaan jalassa, mutta tunnelma oli samaan aikaan jostain tajunnan tuolta puolen.





Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015

Jokin kosminen yksinäisyys siinä soi. Välinpitämättömät auringot pyyhkimässä syvyyksissä kelluvia planeettoja näkemättömällä katseellaan.

Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 



Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 


Kameralla oli taas omia näkemyksiään, jotka erosivat kameran takana veuhkuilijan näkemyksistä, sillä jostain syystä laulajaa oli vaikea saada tallentumaan kameralle (etenkään lattiatasosta). Ehkä se johtui savun aiheuttamista heijastuksista. No, säästän teidät enimmiltä "täs on kitaristin sääret ja niitten takana laulaja, joka ei nyt sit kuvassa näykään"-räpsyiltä.
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
etsi kuvasta laulaja

 

Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 


Dark Buddha Risingin jälkeen tuntui siltä, että kotiin voisi lähteä eikä yrittää haria tarpeeksi keskittymiskykyä tajunnan tälle puolelle loppuja bändejä varten - mutta myöhästyin täpärästi bussista.


Ilta-puolen lavalla Demonic Death Judge tuntui jatkavan ruohoaavikoiden mastodonteilla siitä, mihin saman lavan edellinen esiintyjä jäi, joskin haikeammilla kitaroilla. Ja sai katsomaan keikan loppuun asti.
Demonic Death Judge, 26. 9. 2015
Demonic Death Judge, 26.9.2015

Seuraavana isolla lavalla keuhkosi pikakiitotrio Massgrav från Sverige.

Massgrav, 26. 9. 2015
Kinkerit jatkuivat vielä, mutta oma turnauskunto ei, joten koti ja punkka kutsui.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Autumnal, Ereb Altor ja Saturnus TVO:lla 10.9. 2015

Totta se on: TVO:lla on taas keikkoja. Tosin sijainti on uusi ja niin on tilakin. Tämä keikka olikin ensimmäinen kerta, kun pääsin korkkaamaan uuden TVO:n. Tila on pieni, mutta korkea. Keikka näkyy koko saliin, eikä vastakkainasettelua baaritiskin ja lavanedustan välillä synny samaan tapaan kuin vanhalla TVO:lla. Lisäksi lava on jopa hiukan korotettu, joten näkyväisyys on sikälikin entistä parempi.

Ihan omaa tyhmyyttäni seikkailin paikalle sen verran myöhässä, että ehdin nähdä illan avanneelta Espanjan ihmeeltä Autumnalilta vain pari viimeistä biisiä. Ensi vaikutelma ovesta pihalle asti raikuvista tuskanparahduksista (siis oikeista, ei sananmuunnoksista) ja kitaravallista muistutti jotenkin Greyswanista, vaikka ennen pitkää käytiin kyllä My Dying Bridenkin tontilla kääntymässä.

Autumnal 10.9.2015
Autumnal 10.9.2015
Rumpalilla oli käynnissä ehkä jopa kovempi elämöinti ja taustalaulanta kuin Lars Ulrichilla Freddie Mercuryn muistokonsertissa, mistä muodostui melko hilpeä kontrasti muun musisoinnin haikeuteen ja tuskailuun.

Autumnal 10.9.2015
Autumnal 10.9.2015
Ereb Altor on nimi, jonka muistan kuulleeni joskus jossain, mutta siihen se sitten rajoittuikin, minkä verran olin bändistä ennakkoon kuullut. Edelliseen (ja seuraavaan) verrattuna se kuulosti keskitempoisemmalta ja pirteämmältä, ja varsin bläkkisävyiseltä.  Teemat tuntuivat liikkuvan pitkälti skandimytologiassa, ja toisaalta hyvinkin kuulaat stemmalaulut siloittelivat niitä mustempia sävyjä.

 Ereb Altor 10.9. 2015
No, on kyllä sangen mustan sävyisiä nämät kuvatkin.
  
Ereb Altor 10.9. 2015

Niin. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että onpas tuo taustoja laulava blondi partapotso kovasti sen yhden Isolen partapotson näköinen. Jossain vaiheessa kun maalit alkoivat karista myös toisen laulavan kitaristin naamasta, myös tämän piirteet muistuttivat kovasti Isolesta, siis mikäli luonteenomaiset kitarointiasennot eivät sitä jo tehneet. Niin kuin kyllä ne stemmalaulutkin. Mutta silti piti vaan tarkistaa netistä, että onko ne nyt samoja hemmoja vai miksi kuvittelen katsovani väärää bändiä. (Siihen nähden, millä frekvenssillä yleensä tunnistan ihmisten naamoja, on vähintäänkin hämmentävää osua välillä oikeaan.)

Ereb Altor 10.9. 2015
Ereb Altor 10.9. 2015
Naaman koristelun poisvaluminen selvästi vähensi sitä mustuutta.

Illan päättävän Saturnuksen blondeilla partapotsoilla on parrat suorastaan letitetty. Potsojen yö! Saturnus myös vaikuttaa omalta osaltaan vahvistavan todeksi väitteen, jonka mukaan murheellisinta musiikkia tekevät levottomimmat käkättäjät. Bändi tirskui keskenään yhtenään, ja lisäksi joku yleisöstä sai vielä villittyä laulajan esittämään Barbie Girliä sillä välin, kun setvittiin miten saataisiin vahvistimista kuulumaan koskettimien äänet eikä pelkkää rätinää.

Saturnus 10.9.2015
Saturnus 10.9.2015

Saturnus 10.9.2015
Soittamaan päästyään Saturnus on varsin terävän ja hyökkäävänkin kuuloinen tallenteiden tiettyyn kuiskaustunnelmaan verrattuna. Toisaalta omanlaisensa melodisuus kulkee kyllä läpi setin. Saturnus kuulostaa leimallisesti Saturnukselta eikä joltain muulta bändiltä.

Saturnus 10.9. 2015
Saturnus 10. 9. 2015

Saturnus 10. 9. 2015

Saturnus 10. 9. 2015
Giger-basso!



Saturnus 10. 9. 2015

torstai 3. syyskuuta 2015

Garden of Worm ja E-Musikgruppe Lux Ohr & Hisko Detria // Überkraut Kirjakahvilassa / Brinkkalan pihassa 29.8.2015

Aiemmissa postauksissa tuli mainittua nostalgian kesä. Ja elokuussa kävi niin, että olisi periaatteessa taas tarjoutunut tilaisuus teininostalgiaan: My Dying Bride olisi soittanut Seinäjoella, jossa en sitten syystä tai kolmannesta ollut. Täysin keikattomaksi ei viikonloppu kuitenkaan jäänyt, sillä Brinkkalan pihalla oli tarjolla ihan ilmaiseksikin ilonpitoa.En tiedä, johtuiko se juuri Brinkkalan läsnäolosta vai jotenkin oudosti yhdistyvistä synapsesista, mutta sisäpihan lava toi valaistuna jotenkin mieleen jouluseimen!



Testing, testing! Jouluseimen näköinen lava 29.8.2015

Garden of Worm on perinteisesti soittanut Turussa noin viiden vuoden välein, joten tämänkertainen visiittien väli oli yllättävänkin lyhyt.

Garden of Worm, 29.8.2015
Garden of Worm, 29.8.2015 




















Jossain määrin teknisten ongelmien täplittämä keikka käynnistyi uudella materiaalilla - ja jatkokin seurasi eksklusiivisesti uudelta levyltä, sopien illan viistoon psykedeliaan.

Garden of Worm, 29.8.2015 

Rumpalointi kuulosti vakaalta, maanläheiseltä ja juurevalta kaikkine rytminvaihdoksineenkin ja hetkittäin jopa hyökkäävältä - siinä missä kielisoitinten kutomassa sisäavaruuden vekkulassa oli vinoja seiniä ja lattioita sekä tunnelit täynnä värikkäitä valoja pyörimässä eri suuntiin.


Garden of Worm, 29.8.2015 

Jotenkin olin etukäteen veuhkuissani arponut, että iltamaan sisältyy vielä kaksi bändiä, mutta kyse olikin kahden bändin yhteensulautumasta, ilmeisesti vielä improvisaatiopohjalta. (Enkä nyt ole ihan varma, oliko tapahtuman nimen "Überkraut" pelkän tapahtuman nimi vai Hisko Detrian ja E-Musikgruppe Lux Ohrin yhteistyön nimi.) Laskin pienelle lavalle ahtautuneen ainakin kahdeksan äijää, mutten ole varma oliko niitä vielä enemmän toistensa takana piilossa.

E-Musikgruppe Lux Ohr + Hisko Detria 29.8.2015
E-Musikgruppe Lux Ohr + Hisko Detria 29.8.2015


Seuraavaksi esiin maalatussa sisäavaruudessa ei ollut enää seiniäkään, ei vinoja eikä suoria, vaan outoja karvaisia kuplia jotka purevat suuttuessaan, puhaltimen kuuloisia kitaroita ja jossain vaiheessa paikalle tuntui kuplinnan jälkeen reippaampien sävelten siivittämänä saapuvan jopa Hawkwind.




E-Musikgruppe Lux Ohr + Hisko Detria 29.8.2015


Ehkä setin puolivälin paikkeilla rupesin miettimään, tekivätkö silmäni kepposet vai muuttivatko staattisesti Brinkkalan savupiippujen takana pysytelleet pilvet väriään. Tai ainakin ne näyttivät himmentyvän lähes näkymättömiin ja sitten taas vaalenevan, mutta kumpaakin todella hitaasti. Muita pilviä tuuli siirteli, toiset pysyivät paikallaan. Himmenivät. Vaalenivat. Revontulet! Kuin siistii!

Taivaan ilmiöitä hämmästellessä mahdollinen lavashow meni kyllä jokseenkin ohi, jos sitä olikaan. Alhaalla bändi jatkoi sisäavaruuden tutkimistaan ja ylhäällä  kosminen näytelmä vyöryi omaa tahtiaan, toisistaan riippumatta.

E-Musikgruppe Lux Ohr + Hisko Detria 29.8.2015