torstai 27. lokakuuta 2016

Blow Up That Gramophone (vol 2) Korjaamolla 15. 10. 2016

Teinpä taas lyhykäiseksi jääneen täsmäiskun pidemmälle festarille, jonka anti olisi varmaankin ollut kokonaisuudessaankin nautittavaa.

Illan avasi Morbid Evils ja Albinö Rhino-yhteistyö. Jotenkin odottelin, että lavalla nähtäisiin kollaboraatiomeiningillä molemmat bändit yhtä aikaa, mutta sielläpä kävikin niin, että ensin soitti yksi kokoonpano, sitten toinen, ja äijelit soittimineen vaihdettiin kesken kaiken. Ihastelin erityisesti sitä, että rumpusettiä ruuvailtiin kovalla kiireellä biisien välissä. Vasta loppuvaiheessa lavalla taisi olla enemmän porukkaa kerralla.
Morbid Evils + Albinö Rhino 15.10. 2016
 Kun en ole kumpaakaan bändiä aikaisemmin nähnyt, teen oletuksen että ensimmäinen kokoonpano olisi ollut Albinö Rhino, joka svengasi kuin Arrakisin hiekkamato - tosin vaikutelmaa saattoi osaltaan tehostaa taustavisualisaatio pyramideineen, joiden yllä väreili kaikennielevä musta aukko.

Morbid Evils + Albinö Rhino 15.10. 2016

Toinen kokoonpano oli sitten varmaankin Morbid Evils, taustavisualisaation pommisavuineen, jotka näyttivät pyörivän räjähtämisen sijaan luhistumisen suuntaan. Ja tosiaan lopuksi pommi ja pyramidit ilmestyivät valkokankaalle kaksoisvalotuksena.
Morbid Evils + Albinö Rhino 15.10. 2016

Viimeksi Skepticismiä levynnauhoituskeikalla kristallin kirkkailla soundeilla kuulleena, tällä kertaa ääntä särkevällä ja kalloa halkaisevalla volyymillä seinistä kimpoillut ja kaikista pinnoista resonoinut urkudrone kuulosti äkkiseltään melko pöyristyttävältä.

Skepticism 15. 10. 2016

Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016

Onneksi se ei kokonaan piilottanut esimerkiksi kitarapuolen haikeita hienouksia. No, olen ehkä joskus jossain nähnyt ja kuullut Skepticismiä paskemmillakin soundeilla, ja ollut silti innoissani. Osa viehätystä on kieltämättä painostavan pauhun kaiken alleen lanaava murskaavuus, mutta nyt kun siihen sisältyvistä sävyistä on paremmin perillä, niiltäkin jotenkin odottaa enemmän.

Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016
Tunnelman mustuus vaati taas sitä, että kuvatessa ei todellakaan käytetä salamaa. Lavalle ihan silmin katsellessa näytti siltä, että imagoon haettiin yllättävänkin romantillisia sävyjä laulajan jaellessa valkoisia ruusuja yleisöön. Kamera näyttää kuitenkin olleen sitä mieltä, että kyseessä oli melkoinen deep dream-episodi tai vähintään houreinen unijakso jossain uncanny valleyssa.

Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016

 Lord Vicar, tuo arvaamattoman pitkäänkin odotettu. Ja samalla tuo mainostettu viimeinen tilaisuus nähdä bändi Hynninen bassonvarressa. Jos viimeksi tämän kokoonpanon nähdessäni mies piileskeli kainosti jossain nurkassa, nyt lavapresenssi oli vapautuneempi tavalla, joka muistutti Reverend Bizarren päivistä.

Lord Vicar 15.10.2016
Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 
Ja voi että rakastin Reverend Bizarrea. Kun kaikki kymmenen vuoden aikana kapseloitunut kaipuu takaisin bändin keikoille purskahtaa kerralla pintaan, lopputulos ei ainakaan helpota keikkarapsan kirjoittamista. Reverend Bizarre oli varsin usein kokemuksena jostain sanojen ja käsitteellistämisen tuolta puolen, ja taas huomaan olevani saman mykkyyden äärellä.


Lord Vicar 15.10.2016 
Takaisin nykypäivässä ja Korjaamolla, vola oli edelleen turhan lähellä kipurajaa, mutta Lord Vicar kuulosti silti puuroisen sijaan dynaamiselta. Aika lailla niin kuin Reverend Bizarre onnistui aina kuulostamaan massiiviselta tiloissa, jotka söivät pahasti muiden bändien sointia. ( Ja nyt olen jo maininnut Reverend Bizarren niin monta kertaa, että taidanpa tästä mennä pimeään huoneeseen peilin ääreen hokemaan Reverend Bizarre Reverend Bizarre Reverend Bizarre ja katsomaan millainen mörkö sieltä peilistä tulee ulos!)

Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 
Ja Lord Vicar on kuitenkin Lord Vicar. Herkkyys herkempää ja rokkaavuus rokkaavampaa kuin Reverend Bizarrella. Ilmeisesti sama sanallistamisen vaikeus koskee molempia bändejä, koska harvoin jos koskaan huomaan kirjoittaneeni Lord Vicarista mitään järkevää - joskaan sen tuntemuksen nimeäminen ei sekään ole onnistunut. Rokkaavuuden olen maininnut aiemminkin, ja aina se silti yllättää puskista. Tämän kertaisessa yhteydessä, äärimmäisempien äänikudosten välissä se kuulostaa hyvin perinteiseltä. Perinne, josta piiskautuu kuitenkin illan pakahduttavinta antia. Tietyllä tavalla perinteisyyttä korostaa sekin, että taustavisualisaationa pyörii livekuvaa lavalta sen kummempien taidepläjäysten sijaan.
Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 
En aina muista sanoa sitä, mutta arvostan Kimi Kärkeä biisinkirjoittajana ja tunnelmanluojana aika kovasti. Ja ajan kuluessa arvostus on vain kasvanut.

Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 

Enkä saata olla hekumoimatta hiukan myös Hynnisen soiton saatanallista groovea.

Lord Vicar 15.10.2016 
Conan kuulosti jostain syystä rivakammalta kuin olin odottanut. Päävokalisoinnin hoitanut kitaristi rääkkyi varsin piinallisesti, mutta basistin tuottamista äänistä irtosi paljon enemmän viihdykettä.
Conan 15. 10. 2016
Conan 15. 10. 2016 
Conan 15. 10. 2016 
Conan 15. 10. 2016 
Käsitys jäi silti tälläkin kertaa varsin pintapuoliseksi, sillä Tuhkimon lailla jouduin karauttamaan tieheni kesken keikan ehtiäkseni bussiin. Onneksi sentään kengät pysyivät jalassa.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Jess And The Ancient Ones ja Lyijykomppania TVO:lla 8. 10. 2016

Jos kesällä tuli nähtyä Jess And The Ancient Onesin keikasta alku muttei loppua, nyt syksyllä tuli sitten tilaisuus nähdä toisesta keikasta loppu muttei alkua. En tiedä paljonko missasin alusta - sävelet sykkivät ulos ovesta kuin menneessä unessa kun ehdin paikalle ja ryntäsin sisään.

Jess And the Ancient Ones, 8.10.2016
Jess And the Ancient Ones, 8.10.2016
Ajattelin ottaa myös kuvia, ja tempaisin kassin pohjalta soijakaakaon. Varmaan kolmesti, ennen kuin käteen lopulta osui kamera. (Tosin lopputulosta läpi käydessä epäilin hetkittäin, olisiko kaakaolla saanut sittenkin parempia kuvia.)

Jess And the Ancient Ones, 8.10.2016 
Jess And the Ancient Ones, 8.10.2016 
Hillitön ja hurmaava oli taas svengi ja meininki. Valaistus sai taustakankaankin näyttämään punaiselta sametilta, vaikka oikeasti rievut olivat vihreitä.

Jess And the Ancient Ones, 8.10.2016 
Illan toinen bändi oli puolestaan jotain aivan muuta. Jos  Jess And The Ancient Onesin taikamatto leijui pyörteilevän huurun päällä,  Lyijykomppania oli jotain tavattoman kulmikasta, mutta silti hyvin vastaansanomattomalla tavalla mukaansa tempaavaa. Niin kuin kivivyöry.

Lyijykomppania, 8.10.2016
Lyijykomppania, 8.10.2016 

On myös lystiä, miten Lyijykomppania kuulostaa aina Lyijykomppanialta, vaikka ilmeisesti ovi käy aina välillä. (Sain vastattavakseni haastavan kysymyksen, mistä kokoonpanosta olen pitänyt enemmän - enkä osannut vastata, kun en ollut kiinnittänyt edes huomiota kokoonpanon muuttumiseen.)

Lyijykomppania, 8.10.2016 
Lyijykomppania, 8.10.2016 
Tietyssä määrin Lyijykomppanian perintö kuuluu myös laajempaan kansansuosioon ponnistaneiden virtaviivaisempien tekijöiden taustalla, mutta kantaisä änkyröitsee edelleen omalla ladullaan. Ja juuri niin on hyvä.

Lyijykomppania, 8.10.2016 
----

Kaula-aukkokatsaus, ennen kuin yleisö ehtii pyytää:
Jess And The Ancient Ones: Anteliaita kaula-aukkoja.
Lyijykomppania: Konservatiivisia kaula-aukkoja.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Swallow the Sun ja Insomnium Logomossa 7. 10. 2016

Paikalla edusti myös lämppäribändi Pressure Points, josta osuin näkemään vasta loppuhehkutukset ja lavalta poistumisen, joten eipä jäänyt oikein minkäänlaista käryä kummoinen bändi se oli. Paitsi että niillä oli paljon tukkaa.

Swallow the Sun nyt on tänä vuonna jo nähty kerran jos neljännenkin, ja silti aina yhtä odotettu. Ajoittain, mutta mielihyvällä. Uudestaan, uudestaan, huusivat teletapit ja taputtivat suuria karvaisia käsiään. Mitä näitä asiaintilaa kuvailevia fraaseja nyt on...

Swallow the Sun 7. 10. 2016
Keikka alkoi akustisen materiaalin puitteissa, kokoonpanokin laajennettuna kuin Tuskassa.  Ihan Tuskan vedon veroista tunnelman hartautta ja maagisuutta ei silti tällä kertaa saavutettu. Ei ollut huono. Oli vaan erilainen. Oli... no, jollain tavalla tunnelmasta tuli hetkittäin mieleen Far From Sunin aikainen Amorphis.

Swallow the Sun 7. 10. 2016
Ehkä vertailukohta tuli mieleen siksi, että tietyllä tavalla keikkakokemuksen reunaehdot tuntuivat muuttuneen, ja mielessä käy onko aitauksessa seisoskelu niska kenossa lavalle killittäen sittenkään oikea tapa kuluttaa tälläistä musiikkia - akustisemman osuuden lopussa iskelmäkitarat ja jatsisempi rytmiryhmä  tuovat mieleen jopa tanssilavameiningin, tai jonkunlaisen idealisoidun mielikuvan siitä.

Swallow the Sun 7. 10. 2016
Tunnelma oli toisaalta taas kerran jotenkin hyvin vedenalainen. Annan veden läpi siilautuvan sinisen auringon sokaista itseni ja maailman pinnan yllä virrata omia menojaan jonnekin kauas.

Swallow the Sun 7. 10. 2016
Metallisemman materiaalin pariin päästyä epäilyti jopa pääsikö se maailma virtaamaan jonnekin liian kauas, sillä hetkeen tarttuminen tuntui jotenkin vaikealta ja puraisevammasta materiaalista huolimatta etäiseltä.

Swallow the Sun 7. 10. 2016

Saattoi johtua toisaalta soundeistakin, joissa oli jotain pielessä tavalla, joka sai vähän väliä haromaan korvatulppia josko ovat pudonneet tai muuten huonosti mokomat, mutta vika tuntui tulppien sijaan olevan oikeasti soundeissa, koska sama vika jatkui läpi Insomniumin ja kuului yhtä häiritsevänä myös lähemmäs ovea, eli en pelkästään seissyt jonkun omille taajuuksilleni väärän vahvistimen edessä. Aiemmin on tuntunut Logomossa olleen soundit kohdillaan, joten harmillista tämmöinen.

Swallow the Sun 7. 10. 2016
Silti tuntui keikka loppuvan ihan liian pian. (Uudestaan, uudestaan, huusivat teletapit jne.)

Illan pääesiintyjä Insomniumin olen viimeksi nähnyt keikalla Music Bar Shadowssa - eli varmaan lähemmäs 12 kuin 10 vuotta sitten, veikkaisin. Lienee siis korkea aika päivittää käsitystä bändistä tähän päivään? Päivitys ei tosin ehkä ollut kaikkein onnistunein, kiitos sen edellä kuvaillun soundiongelman.

Insomnium 7. 10. 2016
Insomnium 7. 10. 2016

Tiedä häntää, onko tuoreimman, yhdestä biisistä koostuvan julkaisun esittelevä keikka myöskään se ihan otollisin vaihtoehto lähteä tutustumaan bändin tuotantoon. Ehkä.  Ainakin ajoittain tulee mieleen, että siihenhän voisi tutustua ihan levylläkin! Tai ainakin päivittää käsityksen bändistä seuraavan kerran vähän lyhyemmän ajan kuluttua.
Insomnium 7. 10. 2016
Insomnium 7. 10. 2016
Taiteellisen kokonaisuuden perään seurasi sitten normisettiä. Yleisö ympärillä oli aivan pähkinöinä ja ilmeisesti oli kovia hittejä. Itse aloin kuitenkin tuntea olevani jotenkin väärässä paikassa tai väärällä aaltopituudella. 
Insomnium 7. 10. 2016


torstai 29. syyskuuta 2016

Unta.Kauan IIII - Total Psychedelic Frolic TVO:lla 23.9.2016

Deep Space Destructorsin keikka oli jo täydessä vauhdissa kun etsin vielä jänisten seasta parkkipaikkaa pyörälleni. Ensimmäinen mielleyhtymä oli Hawkwind... Jollain tavalla lopputulos heleine stemmoineen kuitenkin kuulosti hyvin toiveikkaalta ja positiiviselta (vaikka välillä laulettiinkin kamppailusta ja selviytymisestä!). Siinä määrin, että tulee jopa mieleen että juuri tätä juuri tällä hetkellä tarvitaankin. Sen sijaan että jäisi katselemaan, kuinka maailma ympärillä huristaa täyttä vauhtia seinään, voisikin itse huristaa jollain pyörillä kulkevalla kulkuvälineellä autiomaahan katselemaan sitä, kuinka tähdet kieppuvat ympärillä muodostaen taustavideon sisäkkäin avautuvien lootusten tyyppisiä kuvioita.

Deep Space Destructors 23.9.2016

Deep Space Destructors 23.9.2016

Deep Space Destructors 23.9.2016


Seuraavana lavan vallanneen Hazard Wingsin avaruuslaiva kuului keulivan alusta asti. Välillä keulittiin kuin viimeistä päivää sahaten, välillä keulittiin hitaasti. Efektit olivat kylmiä ja teräviä kuin jääpuikot, ja laulaja kuulosti suorastaan Ghosts of Marsin marsilaisilta. Laulaja myös karkasi lavalta paukuttelemaan nurkasta löytynyttä pianoa, siinä missä muu orkesteri jatkoi  sahaamistaan tukat silmillä ja kainosti hymyillen!


Hazard Wings 23.9.2016
Hazard Wings 23.9.2016

Hazard Wings 23.9.2016
Hazard Wings 23.9.2016
Hazard Wings 23.9.2016

Spear Flowers
veikin sitten paljon dystooppisempiin maisemiin pursuilevalla äänikaaoksellaan. Paha kyllä enimmäkseen korkeasta ujelluksesta koostuva äänikollaasi tuntui jopa fyysisesti kerrassaan epämiellyttävältä. Konsepti on varmaankin mielenkiintoinen, mutta kuulosti hirveältä. Plussaa valaistuksesta, joka sai jokaisen rummuniskun näkymään ilmassa värikkäinä jälkikuvina...

Spear Flowers 23.9.2016
Spear Flowers 23.9.2016

Seuraavana vuorossa oli vahvistus etelänaapurista, Truckthor, jotka paukuttelivat menemään duona basson ja rumpujen sekä ihmisäänen voimin. Rytmikkäät hokemat olisivat yhtä hyvin voineet olla täyttä nonsensea kuin  syvämerkityksistä lyriikkaa - tarttuvuus ja groove oli silti hillitön. Illan iloisin yllättäjä! Valaistus, joka näytti rummuniskut jälkikuvina, toimi vielä tehokkaammin tämän bändin kohdalla, sillä rumpalilla näytti välillä olevan käsissään pari villisti leyhyvää värikästä viuhkaa.

Truckthor 23.9.2016
Truckthor 23.9.2016

Truckthor 23.9.2016

Truckthor 23.9.2016

Sen jälkeen illan päättänyt Boar kuulosti paljon perinteisemmältä - tosin perinteisempää muotoa noudatteli kokoonpanokin. Tosin Boar kuulosti myös siltä, että sinne autiomaahan tuli päivä. Joissain kappaleissa kuului vielä siipale tähtitaivasta, mutta enimmäkseen kivet hikosivat iltapäivän auringossa.
Boar 23.9.2016

Boar 23.9.2016
Aivan loppuun asti en villejä metsäkarjuja enää katsonut. Ajattelin vielä palaavani takaisin seuraavana päivänä ja ehdin jo odottaa silloin jatkuvia seikkailuita, mutta ne saivatkin tympeän päätöksen migreenistä, jonka takia lauantai jäi kokonaan välistä. Höh.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Neiet Taiteiden yössä 18.8.2016

Taiteiden yö on tunnetusti tilaisuus, jolloin kaikki mikä kiinnostaa, tapahtuu yleensä päällekkäin ja kun omaan aikatauluunsa yrittää sijoittaa mahdollisimman monta päällekkäistä tapahtumaa, yleensä sitä onnistuu missaamaan juuri jotain olennaista, ja osumaan kaikille pelipaikoille kesken odottelun esitysten välillä. Tällä kertaa karsin osallistumistavoitteita ja silti jotenkin onnistuin osallistumaan useampaan tapahtumaan kuin eräinä aikaisempina vuosina, ja todistamaan livenä Neiet, joka oli alkuperäisellä tavoitelistalla.  Tavoitelistalle bändin tsekkaaminen päätyi, koska netissä vastaan tulleet maistiaiset toivat mieleen the Moorsin.

Neiet, 18. 8. 2016

Tapahtumapaikaksi ilmoitetun Brinkkalan pihan sijaan tapahtuma taisi sijaita jossain päin Brinkkalaa, muttei sentään mennyt päin Brinkkalaa (oijoi miten huono sanaleikki tuli!).  Keikka oli siis sisätiloissa mutta ei Kirjakahvilan sisätiloissa. Löysin oikean oven vasta kun keikka oli jo käynnissä, järjestyksenvalvojan ystävällisestä opastuksesta huolimatta, mutta onneksi  vielä varsin alussa.

Neiet, 18. 8. 2016 
Ja kyllä, Neiet muistutti livenäkin jollain tavalla the Moorsista, mutta laulua lukuunottamatta äänimaisema oli vähemmän eteerinen. Rosoisempi, rytmikkäämpi, paikoin jopa terävä ja kylmä.

Neiet, 18. 8. 2016

Silti oli äänimaisema ilmava ja kuulas kuin varhaisen kevään sää vielä öisin jäätyvien kattojen yllä. Keväistä, ei syksyistä.