Mainio nihkeänsateinen lokakuinen lauantai ja TVO:lla joukko entuudestaan tuntemattomampia, mutta ennakkomainonnassa doomahtavaksi lupailtuja bändejä livenä katsastettavaksi. Houkuttelevaa. Tyrmistys oli suuri, kun paikalle ehtiessäni ovessa paistoi lappu, jotta keikka loppuunmyyty ja sisään vain ennakkolipulla. Missään ei kyllä mainittu mitään lippujen ennakkomyynnistä! Ihmiset pihalla vakuuttelivat, että keikka ei ole loppuunmyyty, joten mainitsin harhaanjohtavasta kyltistä lipunmyyjälle - ilmeisesti kyltti oli jäänyt jostain aikaisemmasta tapahtumasta, ja se poistetaan asianmukaisesti. Vasta asettauduttuani mukavasti huomasin katsoa kelloa, että minähän olin ryysimässä raamit kaulassa sisään jo ennen ovien virallista avautumista... Valitettavasti muu paikallinen skene ei ole selvästikään ollut yhtä innoissaan tutustumassa tarjontaan, koska lopultakin yleisöä on vain kourallinen, vaikka illan bändit olisivat selvästi ansainneet isomman yleisön.
Avausbändi
Nebulae Come Sweet on panostanut ulkoiseen näyttävyyteen vähän yllättävässäkin määrin. Perinteisempien corpsepainttien sijaan basisti on maalattu luurangoksi, orjantappurakruunulla koristettu laulaja-rumpali näyttää kummitukselta jonka kasvojen alaosa puuttuu, ja demonikitaristin mustanpuhuvasta olemuksesta erottuvat lähinnä sarvet ja hampaat - lavalle saapuessaan tämä näyttää jopa kävelevän sorkin, vaikka tennareiksihan ne sittenkin paljastuvat. Kitaran kaulastakin roikkuu mikä lie päänahka tai muu outo trofee. Nukkemaisen suloinen sellisti on ainoa, jolla näyttää olevan vähän normaalimpi meikki, mutta synkkä ja intensiivinen katse on lopulta koko joukon pelottavin.
 |
| Nebulae Come Sweet, 28.10.2017 | |
|
 |
| Nebulae Come Sweet, 28.10.2017 | |
 |
| Nebulae Come Sweet, 28.10.2017 | |
Musiikillisesti bändi kutoo kaihoisan äänivallin, joka kuulostaa eteenpäin virtaavalta joelta. Hetkin joki soljuu pehmeästi suvannoissa, ajoittain meno yltyy paljon kaoottisemmaksi ja painostavan raskaaksi: Joen pohjassa on teräviä karikoita ja ruostuneita pyöränraatoja (ehkä jopa kokonainen rotkoon syöksynyt ja kauan pohjalla ruostunut teollisuudenala) valmiina takertumaan kiinni sen aalloilla kellujaan, jonka mielen kuohunta vetää vertoja joen pyörteille. Kaunista.
 |
| Nebulae Come Sweet, 28.10.2017 | |
 |
| Nebulae Come Sweet, 28.10.2017 | |
 |
| Nebulae Come Sweet, 28.10.2017 | |
Seuraavana lavan valtaa hautajaistunnelmaisempi
Woe Unto Me, jossa on väkeä kuin pienessä kylässä, ja kaksi mieslaulajaa käyttävät ääniään lukuisin eri tavoin. Alun Shape of Despair-mielleyhtymien jälkeen mielessä käy välillä niin My Dying Bride kuin Swallow the Sunkin - jälkimmäinen osittain erityisesti siksikin, että erästä biisiä värittänyt saksofoni vei tunnelmat silkkaan Twin Peaksiin.
 |
| Woe Unto Me, 28.10.2017 |
|
 |
| Woe Unto Me, 28.10.2017 | |
 |
| Woe Unto Me, 28.10.2017 | |
 |
| Woe Unto Me, 28.10.2017 | | |
Ja silti - musiikki herättää toistuvasti voimakkaan mielikuvan lumisateesta, mustasta metsästä ja voimakkaasta veren mausta suussa. Kuinka veri sulattaa reikiä lumeen... Taustavideolla pyörivät animoidut maalaustaiteen kuvaukset erinäisistä aisti-iloista näyttävät kuuluvan johonkin toiseen hetkeen ja tunnelmaan.
 |
| Woe Unto Me, 28.10.2017 | |
 |
| Woe Unto Me, 28.10.2017 | |
 |
| Woe Unto Me, 28.10.2017 | |
 |
| Woe Unto Me, 28.10.2017 | | |
Seuraavana vuorossa ollut
Frailty onkin sitten silkkaa death metallia korviini, erittäin äänekästä sellaista. Kerrassaan hauskaa. Jos paikalla olisi enemmän yleisöä, voisi olla melkoinen meininki käynnissä...
 |
| Frailty, 28.10. 2017 |
|
 |
| Frailty, 28.10. 2017 | |
 |
| Frailty, 28.10. 2017 | |
Kappaleiden sanoitukset tuntuvat liikkuvan varsin antaumuksella Lovecraftin teemoissa. Ja kyllähän siellä reippaamman materiaalin seassa on myös hidas, aivan tolkuttoman painava biisi, jonka volyymi saa lähestulkoon hampaat resonoimaan irti ikenistä. Raskaat olennot kääntyvät hitaasti. Iä! Iä! Cthulhu fhtagn!
 |
| Frailty, 28.10. 2017 | |
 |
| Frailty, 28.10. 2017 | |
 |
| Frailty, 28.10. 2017 | |
Illan päättää
Psilocybe Larvae, joka kuulostaa edellisten päälle merkillisen kohottavalla tavalla jopa gootahtavalta, ja sitten taas heti perään joltain aivan muulta. Huomattavasti enemmän se lienee progea kuin psykedeliaa, jota nimi sai epäilemään.
 |
| Psilocybe Larvae, 28.10. 2017 |
|
Biisit syheröivät todella moneen suuntaan, mutta jotenkin kummasti kokonaisuus pysyy silti kasassa. Välillä kuulostaa siltä, kuin Omnium Gatherum ja joukko ihan muita bändejä olisi isketty oksasilppurin läpi, ja sitten rakenneltu sirpaleista abstrakti mosaiikki. Välillä kuulostaa muuten vaan kuulaalta ja hempeältä ja välillä muun muassa melko häkellyttävältä bassopornolta.
 |
| Psilocybe Larvae, 28.10. 2017 | |
 |
Psilocybe Larvae, 28.10. 2017
|
(Erinäisten mutkien kautta juonnun jotenkin miettimään, miltä mahtaisi näyttää burleskiesitys näin monitahoisesti tempoilevan musiikin tahtiin tehtynä, ja kenen artistin tekemänä se olisi ihan erityisen hieno. Ehkä ennemmin mietin sitä kuin parsakaaleja keikalla, mutta tajutessani nauravani ääneen alan myös epäillä olevani illan loppua kohti hivenen väsynyt.)
 |
| Psilocybe Larvae, 28.10. 2017 | |
 |
| Psilocybe Larvae, 28.10. 2017 | |
Levyjä ostettu keikan perusteella 3/4 artistilta, eli varsin vaikuttava ilta.
