sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Deutsch Nepal, Raison d'être ja Brighter Death Now Rekisterillä 7.2.2015

Myönnän, etten ole ihan kotonani konemusiikin alalajien nimeämisessä - tai siis oikeastaan olen vielä kauempana sieltä kuin vaikkapa metallin genrejen määrittelyssä, joka sekin tunnetusti sujuu vähän sinne päin. Luotan siis tapahtuman järjestäjän määrittelyyn  siitä, mitä plaatua kukin esiintyjä soittaa.

Tapahtuman Facebook-kutsussa järjestäjä luonnehti Deutsch Nepalia "psykedeelisen rytmiseksi industrialiksi". Edellisen kerran näin Deutsch Nepalin livenä vanhalla TVO:lla 2005, ja muistikuvani keikasta olivat rytmikkäämpiä kuin miltä nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, ensiksi kuulostaa. Toisaalta avaus on hitaampi ja tunnelmallisempi, ja toisaalta psykedeliasta huolehtii myös oma väsymyksen tila. Messuava laulu kuljettaa musiikilliselle matkalle jonnekin, jossa soonisten pehmosellin seinien läpi kaikuu vääristynyt joululaulu kunnes havaitsetkin olevasi mukana mekaanisessa orjakaleerissa. Loppua kohti mennään koko ajan rytmikkäämpään suuntaan, jossa yleisöstä tulee osa orgaanista koneistoa - myös musiikillisesti, sillä yleisön joukossa seikkaileva laulaja houkuttelee yleisön jäseniä vuoron perään huutamaan äänensä osaksi kudelmaa. Voi olla, että seuraavat kymmenen vuotta myöhemmin muistan tästäkin keikasta voimakkaimmin juuri sen.

Deutsch Nepal 7. 2. 2015

Deutsch Nepal 7. 2. 2015

Raison d'êtreä järjestäjä luonnehtii dark ambientiksi. Keikalla vaikutelma on valuva,  sekasortoinen äänimatto, joka kuulostaa hiukan siltä kuin olisi suuren huohottavan ja hörppivän otuksen nielaisemana, mutta otukselta puuttuvat sydämenlyönnit ja hengityksessäkin tuntuu olevan jotain pahasti vialla. Artisti äänipöydän takana hörppii ajoittain kaljaansa epämääräisten hörppimisäänten tahtiin, joten ehdin miettiä tuotetaanko ne äänet livenä, mutta jostain syystä tulin kuitenkin toiseen tulokseen. Osa perkussioista ilmeisesti kuitenkin soitetaan livenä. Tässä tapauksessa kosteisiin teollisuusmaisemiin ja luukirkon yksityiskohtiin keskittyvä taustavideo tuntuu valuvan eteenpäin samaa tahtia äänimaton kanssa, siinä missä osalla taustavideoista ei välttämättä ole paljonkaan tekemistä niiden kanssa samaan aikaan soivien äänten kanssa.

Raison d'être 7.2.2015
Brighter Death Now 7. 2. 2015
Brighter Death Now'ta kuvailee järjestäjä death-industrialiksi ja käyttää myös sanoja "jyskyttävä lo-fi-melu". Tällä bändillä tuntuu myös olevan innokkaita faneja, joista osa on odottanut malttamattomasti ja äänekkäästi illan viimeisen esiintyjän showta läpi edellisen esiintyjän setin. Kieltämättä Raison d'êtren valuvan äänimaton jälkeen Brighter Death Nown hälyäänikaaos kuulostaa ensitöikseen puuhakkaalta ja kummalliselta kolarilta - ja jostain syystä etenkin livenä tuotettu ääni, voimakkaasti efektoitu ölinä mikrofoniin ja kielisoittimen rämpytys kuulostaa takaperin pyörivältä nauhalta. Myös yleisö lietsotaan taas mukaan äänen tuottamiseen, ja kielisoittimen kimppuun syöksyvä väki näyttää hiukan etäämmältä katsottuna suorastaan raivoisalta pitiltä. Keikan loppunauhat - ensin Elämälle kiitos ja hurmioituneen encoren jälkeinen Thank You For The Music tuntuvat melko viistoilta valinnoilta!

Brighter Death Now 7. 2. 2015 

Brighter Death Now 7. 2. 2015 

Skepticism Turun Klubilla 24.1. 2015



Kun näin Skepticismin ensimmäisen kerran livenä, vuosi oli 2000 ja bändi kuulosti ihan konkreettisesti hiuksianostattavan pelottavalta. Paljon on virrannut vettä Aurajoessa sen jälkeen, jos vuosilukuja katsoo, vaikka sehän oli melkein eilen.


Nyt 2015 Skepticism nauhoitti tulevan levynsä livenä yleisön edessä - mikä konseptina taisi olla sen verran erikoinen, että ennen keikkaa oli palstatila lehdissä taattu, ja yleisöä oli ilmaantunut paikalle kauempaakin. Tyylistä ja tunnelmasta ei kuitenkaan tingitty,  Skepticism kuulosti painavalta ja painostavalta kuten yleensä - ja kyllä, hetkittäin jopa pelottavalta, vaikka nykyisin tietääkin jo, mitä odottaa. Tällä kertaa sounditkin olivat niin kirkkaat, että jonkunlainen pelottavien elementtien erittely oli hyvinkin mahdollista. Urkujen matalimmat äänet, jotka pikemminkin tuntee kehossaan kuin kuulee, ovat hyvin vaikeita paikallistaa ja saavat siten aikaan määrittelemätöntä uhkan tunnetta. Toisaalta laulajan alarekisterissä on hyvinkin eläimellisiä sävyjä, jotka yhdistettynä kaikuun ja toisaalta siivoon visuaaliseen puoleen omalta osaltaan outouttavat tunnelmaa erityisesti.

Visuaalinen puoli pukuineen ja musertuneine olemuksineen toisaalta on hyvin tärkeä osa Skepticismin liveshowta ja hautajaistunnelmaa. Täytyy myöntää, että mielestäni onnistuneimmat kuvani ikinä, jotka näyttivät siltä kuin keikalla kuulosti, olen ottanut Skepticismin keikalta - en tosin tältä viimeisimmältä, vaan Esotericin lämppärikeikalta muutamaa vuotta aikaisemmin. Tosin harva niitä kuvia on nähnyt, koska en ikinä uskaltanut ladata niitä esimerkiksi Facebookiin kavereiden nähtäväksi, ettei Facebook varasta niitä ja mainosta niillä jotain laihdutuslääkkeitä ja deittipalveluita, ptyi. Tämänkertaiset kuvat jäivät viitteellisemmiksi, koska en uskaltanut käyttää salamaa, ettei se häiritsisi DVD-kuvauksia. Tai etteivät esiintyjäparat sokaistuisi ja tipahtelisi lavalta ja funeral doomista seuraisi oikeita hautajaisia.

Skepticismin tunnelmat ovat sen verran omaa luokkaansa, että jollain tavalla vieraalta ja oudolta tuntui myös yleisön huutaminen ja taputtaminen, vaikka ne ovatkin sinänsä keikkayhteydessä normaaleja tapoja reagoida. Vaan miten ilmaista viihtymistään tunnelmaa särkemättä, jos lavalla on Skepticism?

torstai 20. marraskuuta 2014

Amorphis Klubilla 25.10. 2014

Syksyllä oli aika jälleen todistaa Amorphista livenä. Kiitos myöhäisen työvuoron ja inhimillisten soittoaikojen, show oli jo täydessä käynnissä saapuessani paikalle, mutta toivoakseni en missannut kovin paljoa alusta. Keskempänä Eurooppaa Amorphis on kiertänyt Tales From The Thousand Lakesin 20-vuotisjuhlan merkeissä, mutta Suomen keikoilla kuultiin perussetti uudempaa materiaalia, jossa Talesia edustivat kuulemallani aikavälillä vain Thousand Lakes, Black Winter Day ja Drowned Maid, joista viimeisin olikin vaihteeksi valinta, jota en lähiaikona keikoilla ollut kuullutkaan. No, onhan Amorphiksella tosiaan jo laajasti repertuaaria, josta helmiä keikkasettiinsä valita. Ja setti ilmeisesti myös elää illasta toiseen - jossain vaiheessa viereeni osui joku herra, joka intoili että varmaan tulee Silver Bride encorena, kun netistä löytyneen settilistan perusteella oli viimeksikin tullut. Jouduin toppuuttelemaan, että ei taida enää tulla, kun tänään se tuli jo keikan alkupuolella - toivottavasti ei mennyt herralta ilta pilalle jos hän oli ehtinyt missata lempihittinsä.  Loppuunmyyty Klubi, joka oli täynnä kuin tölkillillinen karhennettuja turtanoita, sai sen sijaan kuulla encoreina From The Heaven Of My Heartin, Wandererin ja House of Sleepin. (No, en kyllä muista oliko Amorphiksen keikkasetti kovinkaan kiinteästi lukkoon lyöty edes 90-luvulla, jolloin kuitenkin oli sellainen vakio, että setin kolmantena tuli Into Hiding.)

Amorphis 25.10. 2014
Amorphis 25.10. 2014
Komeasti mätsäävät hannunvaakunat






Tomi Joutsenen moneen muotoon venyvää ääntä ja lavakarismaa olen ihaillut monesti ennenkin, enkä nytkään tee poikkeusta. Jotain olen tainnut sanoa myös aikaisempien kokoonpanojen jäljistä kappaleissa, joka sieltä vielä kaikuu kun vanhempia kappaleita soitetaan uudestaan.  No, mitäpä sitä ei olisi vuosien aikana ehtinyt sanoa joskus kerran ja joskus toistekin. Hyviä ja tasalaatuisia ovat lähimmäksi todistetut keikat olleet, toki omilla mausteillaan varioiden. Tosin aika tietysti näyttää, mikä keikka muistuu mieleen vaikkapa kymmenen vuoden päästä esimerkkinä tästä nyt elettävästä ajasta.

Omaan silmääni myös bändin leimallinen vähäeleisyys on ollut aina hyvin luontevaa, vaikka joidenkin sitä kuulin taas kerran ihmettelevän.  Amorphis, nuo suomimetallin Seppo Ilmariset, jotka luovat kokonaisia maailmoita, mutta antavat työnsä puhua puolestaan ennemmin kuin tekevät numeroa itsestään...

tiistai 18. marraskuuta 2014

Iskulintu ja Gladenfold Rokbarissa 5.9. 2014


Iskulintu edusti jotain erikoisempaa. Rumpalin ja kanteletaiteilijan muodostama kahden miehen metalliyhtye kuulosti vielä toisaalta melko raakilemaiselta, mutta toisaalta jo selkeästi omaleimaiselta - eikä vain siksi, että harvemmin kanteleen särövallia pääsee kuulemaan. Parhaimmillaan mielikuvissa käväisi vertailukohtana Summoning. Pahimmillaan erityisesti laulusta tuli mieleen Stormheit - ja se nyt lähtökohtaisesti ei ole mikään hyvä asia, jos kyse on juuri laulusta... Se, että rumpu ei ollut mikään omatekoinen shamaanirumpu vaan nähtävästi tomi, toi myös tiettyä industrial-sävyä äänikudelmaan. Voi johtua myös siitä, että olen osunut usein sellaisille industrial-keikoille, joissa liverummuiksi on valikoitunut nimenomaan tomeja.

Iskulintu 5.9. 2014
Iskulintu 5.9.2014
Loppuhehkutukset.
(Ja koska kuitenkin kiinnostaa, miltä se kantele kuulostaa, kyseiseltä keikalta löytyy video täältä.)



Gladenfoldin kerroksellinen ja tekninen taiturointi puolestaan edusti sitten  melkeinpä toista äärilaitaa musiikillisesti. Yleisöllä oli myös huomattavasti enemmän tukkaa kuin bändillä keskimäärin.

Gladenfold 5.9.2014
Gladenfold 5.9.2014

Kuten taustalakanasta näkyy, samalla keikalla olisi soittanut myös Korpikuusen kyynel, joka myöhäisen aloitusajankohtansa takia jäi nyt kokonaan näkemättä, kun ei vanha enää jaksanut. Nyyh!

Let's pARTy by the river - burleskia Taiteiden yössä 14.8. 2014

Taiteiden yö - tuo siitä viheliäinen tapahtuma, että kaikki kiinnostava on rätkäisty samalle päivälle ja yleensä päällekkäin!

Kovasti mieli teki katsomaan burleskia Dynamoon. Jostain hienoista aikataulullisista syistä pärähdin paikalle vasta kesken esityksen - ja kiitos hienojen aikataulullisten syiden, jouduin myös lähtemään katsastamaan seuraavaa kiinnostavaa tapahtumaan jo ensimmäisen väliajan aikana! Tämähän melkein vetää vertoja niille laivakeikoille, joista ehtii nähdä kaksi biisiä ennen työajan alkua. Burleskitapahtumassa tosin ehti lyhyessäkin ajassa nähdä useamman esityksen. Tällä kertaa Dynamoon oli myös rakennettu korotettu esiintymislava, joten esityksistä saattoi oikeasti jopa nähdä jotain.


Kuten vaikka tämän oivallisen dandyn. (Kuvat tosin taas taattua "ilman salamaa hämärässä"-laatua.)

Femmes Furiososin ampiaishyökkäys olikin entuudestaan tuttu, mutta aina toki viihdyttävä.



Dixie Muffinsin uljas peura se vasta oli näkymä. En vain pääse yli kyseisen rooliasun hienoudesta!


Lumikki lahden takaa lauloi meille prinssistään. Noin muun muassa.


perjantai 15. elokuuta 2014

Jalometalli, Oulussa 8. - 9. 8. 2014

Kauan olen elänyt ennen kuin ensimmäistä kertaa sulostutin kesää Jalometallireissulla, mutta nyt on sekin tehtynä ja koettuna. Kaiken lisäksi, voikos festarireissua enää helpommaksi tehdä, kun pakettina saa ostettua kerralla bussireissun, majoituksen ja festariliput...

Festarialueella oli tarjolla kolmella lavalla ohjelmaa limittäin ja päällekkäin, ja ilmeisesti jokin periaatepäätös vähentää paperia, joten ensimmäiset tovit menikin ihmetellessä että kuka soittaa ja missä ja mihin aikaan, kun ei ollut tullut etukäteen mieleen printata ohjelmakarttaa kätevästi käteensopivana versiona, josta näkyisi kaikkien lavojen ohjelma kerralla. Päälavan vieressä välkkyi toki screeni, jossa näkyi kerralla yhden lavan ohjelma, mutta yleensä sitä tuli vilkaistua aina juuri silloin kun esillä oli jonkun muun lavan ohjelma kuin sen mitä sillä hetkellä kaipasi, ja sitten pitikin katsoa läpi pitkä rotla sponsoreiden mainoksia ennen kuin näkyviin tuli seuraavan lavan ohjelma. Eikä sitä nyt koko aikaa jaksaisi puhelimella netissäkään roikkua.
Perjantaina päiväni ensimmäiseksi bändiksi osui Speedtrap vauhdikkaalla ja aurinkoiseen festaripäivään sopivalla setillään. Väkeä oli paikalla vielä varsin vähän, mutta pienenkin joukon bändi sai villittyä circlepittiin.
Speedtrap, Jalometalli 8.8.2014

Speedtrap, Jalometalli 8.8.2014
Suoraan sen jälkeen aloitti päälavalla Dark Angel, joiden soundcheck oli alkanut jo ennen Speedtrapia ja jatkunut läpi keikan, ja soundit olivat silti päin persettä. No, lähes kaikki bändit kärsivät perjantaina jos jonkinlaisista soundiongelmista, enimmäkseen siltä pohjalta että volyymit ylittivät kipurajan korvatulpista huolimatta. (Paikallisilla ei juuri korvatulppia näkynyt - ehkä nämä asiat korreloivat keskenään?) Dark Angelilla on ilmeisesti soiton nopeus kunniassaan, ja hurjastelu puuroutui diskanttivoittoiseksi rätinäksi ja pörinäksi, josta ei juuri tolkkua ottanut. Fanijoukko tuntui olevan riemuissaan joka tapauksessa.
Dark Angel, Jalometalli 8.8.2014

Dark Angel, Jalometalli 8.8.2014

Seuraavaksi kakkoslavalla soittaneella High On Firellä oli selvästi parempi meno: rauhallisempi tempo ja selvästi enemmän botnea ja svengiä. Ja Aladobixin näköinen laulaja.
High On Fire, Jalometalli 8.8.2014

Koska kakkoslavankin soundit ovat edelleen kipurajalla, valinta kohdistuikin pikkuiseen kolmoslavaan, jossa soitti samaan aikaan tuntematon suuruus Woland lievästi Satyriconista muistuttavaa bläkkistään. Tai mitä lienee goottimetallia mahtoi olla, kun pikkutakkiasuinen, lievästi nuoren Antonio Banderaksen näköinen laulaja siemaili skumppaa ja rumpalillekin juotti. Ja mikkitelineen päin vähälukuista yleisöä sinkosi. Tsaijai! Woland puolestaan kärsi sellaisesta soundiongelmasta, etteivät kitarat ja taustanauhalta tunnelmaa kuiskutelleet koskettimet (tai välillä mikään muukaan) tahtoneet erottua kauempana menemään posottaneen High On Firen bassojen alta. Viihdyttävä elämys silti.


Woland, Jalometalli 8.8. 2014

Woland, Jalometalli 8.8. 2014
Toisten skumppabileitä katsellessa iski tarve kofeiinipitoisten virvokkeiden nauttimiseen, joten seuraavaksi päälavalla soittanut Japanin ihme Loudness jäi väliin. Alueen ulkopuolelle se kuulosti hyvin iloiselta ja hyvin 80-lukuiselta, niin kuin odottaa sopi.

Sinnepä kuulosti kakkoslavalla seuraavaksi soittanut Sacred Reichkin 80-lukuiselta joskin vähemmän hilpeältä.  Ensimmäiseksi matka suuntautuikin taas kohti kolmoslavaa - jossa oli sitten viime näkemän nostettu volyymiä sielläkin, joten Algazanth soitti tosissaan kilpaa Sacred Reichin kanssa. Soundia tukevoitti toki myös se, että toisin kuin lavan edellisellä esiintyjällä, lavalla tönötti ihan oikea urkuri loihtimassa aavemaista tunnelmaa. Algazanthin monipuoliset kappaleetkin houkuttelivat kuuntelemaan - mutta jossain vaiheessa tuli kuitenkin mieleen käydä katsomassa lähempää myös Sacred Reichiä, kun lavan edessä näytti olevan ihan mahtava meno. Eikä mikään ihme - soittajien riemu oli suorastaan käsinkosketeltavaa ja hyvin tarttuvaa. Myös cover-valinta  Black Sabbathin War Pigs kuulosti erinomaisen painavalta. Päivän positiivinen yllätys, jota olisi toki voinut kauemminkin katsoa!

Algazanth, Jalometalli 8.8.2014
Algazanth, Jalometalli 8.8.2014
Sacred Reich, Jalometalli 8.8.2014


Seuraavaksi päälavan valtasi teatraalisuuteen ja näyttävään rekvisiittaan panostanut King Diamond, joka onneksi oli toipunut kuulemma aiemmin kiertueella kärsimistään ääniongelmista ja tarjoili vaikuttavan shown. Sounditkin ovat jokseenkin kohdillaan ja hyvä niin. Livenä Kinkun kimakka falsetti kuulostaa todellakin tuonpuoleiselta, vaikka levytettynä se käy pahimmillaan varsin rasittavaksi varsin pian. Lava on koristeltu viimeisen päälle ja taustalakanatkin vaihtuvat toisiin useamman kerran shown aikana. Soittajien lisäksi lavalla nähdään niin noita-akka, nukke, varjo-olento, viimeisillään oleva morsian, patologi kuin pappikin, ja soittimet toisiin vaihtavat lennossa synkeät munkit. Jollain tavalla taas tuntuu, kuin näyttävä show olisi tuulahdus toisesta ajasta, vähän niin kuin taannoisella Hellinkin keikalla. Toisaalta - oli aika toinen tai ei, show-elementit ja teatraalisuus tuntuvat olevan hyvinkin hengissä ja voimissaan omassa genressään.


King Diamond, Jalometalli 8.8.2014

King Diamond, Jalometalli 8.8.2014

King Diamond, Jalometalli 8.8.2014

King Diamond, Jalometalli 8.8.2014

Illan päättää kakkoslavalla Kuolemanlaakso, jota olen odottanut kovasti. Taas iskee soundiongelma rumpujen haudatessa alleen kaikki kielisoittimet, mikä on vähän sääli siinä mielessä, että bändin riffittelyä on kuitenkin ilo kuunnella levyltä ja mielellään sitä livenäkin todistaisi. Käyn välillä testailemassa miksauskopin vieressä kuuluisiko sinne paremmin, mutta ei tunnu kuuluvan kuin rummut sinnekään! Mukavan jylhän tunnelman keikka silti jätti - jälkimaulla että tätä täytyy saada myöhemmin lisää.





Kuolemanlaakso, Jalometalli 8.8.2014
Kuolemanlaakso, Jalometalli 8.8.2014
Kuolemanlaakso, Jalometalli 8.8.2014

Kuolemanlaakson kanssa kilpaa sai soittaa ja pikkuisen kauemmin jatkaa kolmoslavalla hilpeydessään toista äärimmäisyyttä edustava Dreamtale, jonka loppuhehkutuksista räpsäisty kuva ohessa.

Dreamtale, Jalometalli 8.8.2014

Lauantaina oli ehtinyt jo jonkunmoinen valikoima bändejä soittaa ennen allekirjoittaneen saapumista festarialueelle, jossa vastaan löivät 70-luvun huuruista muistuttava musiikki ja juuri puhjennut ukonilma. Alueen ulkopuolelle naislauluvetoiselta occult rockilta kuulostanut Uncle Acid And The Deadbeats yllätti, kun lavan eteen ehtiessä ääntelijät paljastuivatkin aika partaisiksi kavereiksi laulamassa kuorossa! Ehkä Conchita Wurst näyttäisi siltä, jos olisi vähän huonompi tukka- ja meikkipäivä, paitsi ettei hänellä varmaankaan ole sellaisia.
Uncle Acid And The Deadbeats, Jalometalli, 9.8.2014

Seuraavaksi kakkoslavalla aloitti dynaaminen duo nimeltä Mantar, joka vaikutti osuvan johonkin jumitusgenreen. Ehkä.

Mantar, Jalometalli 9.8.2014
Mantar, Jalometalli 9.8.2014
Mantar, Jalometalli 9.8.2014

Bändi olisi varmaankin ollut mielenkiintoinen katsottava ja koettava, mutta päätin jotenkin päätyä uuden ja jännittävän sijaan vaihteeksi tuttuun ja turvalliseen, ja lähdinkin katsomaan kolmoslavalle Omnium Gatherumia. Meno on rivakkaa ja yleisö hyvin messissä sateesta huolimatta - ja jollain kierolla tavalla sadepisarat sopivatkin hyvin kuvittamaan melskeessä kaikuvia melodioita.

Omnium Gatherum, Jalometalli 9.8.2014
Omnium Gatherum, Jalometalli 9.8.2014


Päälavan seuraava esiintyjä Samael paljastui industrialiksi - mikä tuli ihan puskista, kun bändiin lähemmin tutustumatta olin aina kuvitellut sitä blackmetalliksi.  Olihan se omalla tavallaan synkkää ja raskasta, ja kitaravoittoisena metallistakin - mutta toisaalta teollisen poljennon svengi oli hyvin erilaista kuin joidenkin muiden bändien, vaikkapa sen Happosedän 70-luvulta ammentava svengi. Bändin ulkoinen habituskin näytti enemmän gootti-, fetissi- ja jopa suoraan teknovaikutteiselta kuin metallin perinteestä ammentavalta. Rumpali-kosketinsoittaja-rumpukonemies näytti olevan varsinainen shoumiäs western wööldistä riekkuessaan arsenaalinsa takana soittaen sitä muun muassa nyrkein samalla kujeilevasti virnistellen. Aika riemukkaalta vaikuttivat muutkin soittajat, kontrastina konemörköoopperalleen. Tämä oli sitten se lauantain positiivinen yllättäjä!
Samael, Jalometalli 9.8.2014


Samael, Jalometalli 9.8.2014



Testamentin aikana ei ole ihan selvää, mitkä välkkymiset ovat peräisin bändin valoshowsta ja mitkä ukkosesta. Sade yltyy kaatosateeksi ja pitissä näköjään riehutaan varsin vähissä vaatteissa, joskin kalsarit näkyvät pysyvän jalassa. (Kerran olen todistanut myös housuttoman mosh pitin, mutta tämä ei ole se päivä.) Testamentista saisin luultavasti enemmän irti, jos tuntisin materiaalia paremmin. Nyt se jäi hieman etäiseksi.
Testament, Jalometalli 9.8.2014

Jos suinkin mahdollista, kaatosade yltyy vielä hillittömämmäksi päivän päättävän ja hartaasti odotetun Triptykonin aikana. Bändi aloittaa Black Snowlla ja taivaalta ryöppyävä neste muuttuu siinä määrin mustaksi lumeksi, että tuntuu kertyvän kinoksiksi jalkoihin - tai oikeastaan koko asfalttipeitteinen festaritanner on yhtä jaloissa pyörteilevää lammikkoa.  Sadetakin luoma valheellinen turvan illuusio ei kauaa kestä kun kaikki vaatteet ovat läpimärkiä  joka tapauksessa, ja yötä kohti alkaa tulla kylmä. Kieltämättä säätila kuvittaa oivallisesti musiikin tunnelmia. Keikan tunnelma on kuitenkin harras ja lämmin - bändi ja yleisö jakavat jotain ja molemmat saavat toisiltaan jotain. Ja kuitenkin joka kerta juuri Triptykonin kohdalla sanat tuntuvat loppuvan kesken...
Päätösbiisi on tosiaan Prolonging, joka herättää joissain yleisön edustajissa epäuskoisuutta. Mutta niinhän se oli Finnish Metal Expossakin jokunen vuosi sitten. Ja väliin mahtuu materiaalia myös Celtic Frostin ja Hellhammerin tuotannosta.


Triptykon, Jalometalli 9.8.2014

Triptykon, Jalometalli 9.8.2014


Triptykon, Jalometalli 9.8.2014


Triptykon, Jalometalli 9.8.2014

Triptykon, Jalometalli 9.8.2014