keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Satan's Fall, Toledo Steel ja Manilla Road Kuudennella linjalla 5. 5. 2017

Teen mitä vaan, vuoksi rokkitähden, sitä katsomaan mä vaikka Turkuun lähden! Paitsi että Manilla Roadia piti lähteä katsomaan Helsinkiin asti. Keikkapaikka Kuudes linja oli ilmeisen hyvin piilotettu, mutta kun sisälle asti pääsi, piti suorastaan arvostaa sitä, että seinillä oli trilobiittejä ja baaritiskin takana dinosaurus.

Illan avausakti Satan's Fallin laulaja kiekui kimakasti, vauhti oli useimmiten varsin paahteinen, basistilla oli valkoiset varsilenkkarit ja yleisesti meno oli viihdyttävää.

Satan's Fall 5.5.2017
Satan's Fall 5.5.2017 
Satan's Fall 5.5.2017 
Huolimatta muistiinpanoihin merkitystä viihdyttävyydestä, Satan's Fall oli lopulta illan bändeistä se, jonka tuotannosta jäi vähiten muistikuvia.

Satan's Fall 5.5.2017 
Satan's Fall 5.5.2017 
Satan's Fall 5.5.2017 
Seuraavana lavan vallannut brittibändi Toledo Steel (joka myös kuulosti erittäin brittiläiseltä) nimittäin viihdytti vielä enemmän, jyräten jo biisien tarttuvuudella.

Toledo Steel 5.5.2017

Toledo Steel 5.5.2017
Toledo Steel 5.5.2017 
 Laulajalla riitti myös palkeita eikä pelkkiä pöksyjä, vaikka ensimmäiseksi huomion varastivatkin tiukat trikoot (ja niiden alta loistaneet bokserit.  No, ehkä ilman boksereita ulkomuoto olisi ollut jo Kill With Cover-luokkaa. Eheh. Ehheheh! Ja näistä siis erikseen kirjallinen maininta, koska kuvista eivät sentään erotu niin hyvin). Äänenkäyttö kantoi silti loppupeleissä pidemmälle kuin housuhuumori, sanoisin jopa.

Toledo Steel 5.5.2017 
Toledo Steel 5.5.2017 
Myös basistin sormityöskentely oli ilo niin silmälle kuin korvalle.

Toledo Steel 5.5.2017 
Toledo Steel 5.5.2017 
Manilla Road säilytti livenäkin kappaleissaan levyiltä tutun, jotenkin toismaailmallisen tunnelman - mutta muuten kuulosti raskaammalta, ja jotenkin kesyttömältä. Koko keikasta välittyi myös sellainen energialataus, joka kesti pitkälle seuraavaan viikkoon.

Manilla Road 5. 5. 2017
Manilla Road 5. 5. 2017 
Manilla Road 5. 5. 2017
Yleisö oli raivokkaasti mukana menossa koko keikan alusta loppuun, joskin Necropolisin aikaan tunnelma suorastaan räjähti. (Sinänsä miellyttävää, että eteen osui enimmäksi keikkaa tyttö, joka oli selvästikin juuri ennen keikkaa pessyt hiuksensa edes marginaalisen hyvänhajuisella shampoolla. Huomattavasti miellyttävämpää kuin loppukeikasta paikalle pesiytynyt rikkipierujantteri.)

Manilla Road 5. 5. 2017
Manilla Road 5. 5. 2017
Manilla Road 5. 5. 2017
Necropolis


Kun laulaja bongasi jonkun kuvaavan videota kännykkäkamerallaan, hän viittilöi laitteen itselleen - ja kuvasi kameran edelleen käydessä vähän lähikuvaa jokaisesta bändin jäsenestä soittamassa ja hiukan yleisöäkin, ennen kuin ojensi edelleen kuvaavan puhelimen takaisin omistajalleen. Aika erilainen suhtautuminen kuin niillä prinsessoilla, joille jokainen kamera ja kännykkä yhdessä ja erikseen on herne patjan alla!

Manilla Road 5. 5. 2017
Manilla Road 5. 5. 2017
Manilla Road 5. 5. 2017
Manilla Road 5. 5. 2017

tiistai 9. toukokuuta 2017

Under the Thunder, Viron Maiden ja Kill With Cover TVO:lla 28. 4. 2017

 Cover-keikkailtamaa tarjolla. Tuttuja biisejä, iloinen ja faninen tunnelma ja varmaankin ihan mahtava meininki? Ainakin jos on tarpeeksi hereillä!

Under the Thunder soitteli setin kasariheviä, jossa tuntuivat hiukkasen painottuvan Dio ja AC/DC. 80-luvulla perustetuista bändeistä oli välispiikkien perusteella haettu vaikutteita myös Spiritus Mortikselta - enää puuttui onnenpyörä.

Under the Thunder 28.4. 2017
Erityisen jännittävää tosin oli se, kun oma univelka pisti aivot ylikierroksille keksimään niihin tuttuihinkin biiseihin yllättäviä käänteitä ja vaihtoehtoisia lopetuksia. ("Ei, tässä ei ole oikeasti munkkikuoroa. Tuskin sellaista siihen tempaistaan livenäkään.")

Under the Thunder 28.4. 2017 

Under the Thunder lämmitteli myös seuraavan aktin päättämällä settinsä Maiden-coveriin DiAnnon ajalta.

Under the Thunder 28.4. 2017 

Viron Maiden, joka soitti Iron Maiden-covereita, tosin koostui noin puoliksi (eli rytmiryhmän osalta) samoista soittajista kuin edellinekin orkesteri, joten liukumo oli sikäli luonnollinen. Osittain taisi esiintymisvaatteetkin kiertää esiintyjien kesken - tai sitten noita hattuja on muuten vaan joka toisella.
Viron Maiden 28.4.2017
Setti käsitti niin Dickinsonin kuin Bayleynkin aikaista materiaalia, joten Maidenia kuultiin tänä iltana kerrakseen.

Viron Maiden 28.4.2017 
Joku myös haikeili ennakkoon, että jos bändi soittaa Maidenin parhaan biisin ja rusikoikin sen ihan pilalle - mutta voi olla, että suurin rusikointi biiseihin kohdistui hartaasti mukana laulaneen yleisön taholta. Hyvin onnistuneesti nimittäin innokas yleisö hoilotti sentään ilmeisesti samaa biisiä, mutta aivan eri kohdista keskenään ja eri tahtiin kuin bändi. Efekti sekin.

Viron Maiden 28.4.2017 
Manowar-covereita soittava Kill With Cover oli panostanut showssaan myös ulkoiseen näyttävyyteen viimeisen päälle ja vähän yli - kuten myös ennakkomarkkinoinnissaan. Facebookhan oli jo ehtinyt tuomita rumpalin stringipyllyn siveettömäksi ja bannata mainokset, mikä tietysti oli omiaan nostamaan ennakko-odotuksia. Jotenkin huomiota kiinnitti myös se, että tällä kertaa yleisö oli selvästi humalaisempaa kuin vaikkapa Dark Avengerin keikoilla. Mitähän posereita ne semmoiset on, jotka eivät usko kestävänsä stringipyllyilyä selvin päin...

Kill With Cover 28.4. 2017
Kill With Cover 28.4. 2017 
Kill With Cover 28.4. 2017 
Erikoismaininta myös laulajan juomatölkkinipsuista askarrellulle kalukukkarolle. Siinä sitä oli luovaa materiaalinkäyttöä. Seuralaiseni harmitteli laulajan äänialan eroavan Eric Adamsista, mutta hei - äänialan mukainen äänenkäyttö oli hyvinkin korvanmukaista. Mitäpä sitä turhaan repimään, jos homma toimii muuten.

Kill With Cover 28.4. 2017 
Kill With Cover 28.4. 2017 
Manowarin showsta oli myös apinoitu basistin monologi kesken keikan - olisin vallan mainiosti voinut elää ilmankin, mutta ehkä se on jotain sellaista, mitä fanit arvostavat niin että eivät voi. Onneksi keikkaa ei sentään pätkitty mainoskatkoilla - pelkät sponsorilogot taustalakanoissa riittivät.

Kill With Cover 28.4. 2017 

Kill With Cover 28.4. 2017 
Illan bändeistä Kill With Coverin viihdearvo oli ehdottomasti suurin. Toki taas kerran leikkasi bussiaikataulu (ja hohhoijaa, taas kerran seuraavan päivän työaikataulu) keikan kesken, niin että olenpa autuaan tietämätön siitä kummoiseksi spektaakkeliksi meno mahtoi vielä loppua kohden yltyä. 

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Sepulchral Curse, Refusal ja Revulsion TVO:lla 1. 4. 2017

(Tilaisuudessa soitti myös Cumbeast, joka tällä kertaa jäi näkemättä.)

Kyllä se on death metal keväistä musiikkia. Ehkä siksi, että sulava maa haisee mädältä. Tai ehkä siksi, että tyylisuunta kalmaisesta nimestään huolimatta sykkii elämää ktoonisella vimmalla, kuin huhtikuun alun marras maa.

Illan avasi jo tutuksi käynyt Sepulchral Curse. Jos se kuulosti jo viimeksi hyvältä, niin se kuulosti nytkin.
Sepulchral Curse 1. 4. 2017
Taisin edelleen käydä vähän hitaalla joidenkin lähiaikoina todistettujen keikkojen jäljiltä, sillä mieltäylentävin "nyt on kunnollista!"-vaikutelma tuli vähän doomahtavammalla otteella jyränneesta biisistä, joka kuulosti siltä kuin valtava peto, jolla on eksoluuranko ja raajoissaan järjen ulottumattomissa oleva määrä niveliä, olisi kääntymässä ahtaaksi käyneessä vankilassa, josta se pian murtautuu ulos.
Sepulchral Curse 1. 4. 2017
Muut biisit eivät herättäneet yhtä voimakkaita visuaalisia mielikuvia, mutta viihdyttivät silti. Ja olen edelleen sitä mieltä, että rumpalia kelpaa kuunnella.

Sepulchral Curse 1. 4. 2017 
Seuraavana lavan ja sen edustan valtasi Refusal, joka aloitti hidastuksilla ja kierroilla, mutta pääsi pian suorastaan levottomuutta herättävään vauhtiin ja purskahteli kaaosta. Näiden esiintyminen oli myös hyvin fyysistä.

Refusal 1. 4. 2017

Refusal 1. 4. 2017 
Totesin käyväni edelleen hitaalla, sillä kappaleiden hitaammat osiot jälleen ylensivät mieltä. Tosin niin myös tuotti iloa viimeisen biisin erittäin häiriintyneen kuuloinen kitarasoolokin!
Refusal 1. 4. 2017 

Seuraavaksi soittovuorossa oli Revulsion, ja taas sai jännittää kauanko kestää roudaukset ja paljonko ehtii nähdä bändin setistä, kun (taas kerran) oli vähän kiire ehtiä bussiin.
Revulsion 1. 4. 2017

Revulsion 1. 4. 2017
Fyysisyydessä yllettiin edellisen bändin tasolle, mutta jotenkin vaikeasti määriteltävällä tavalla rauhallisemmin ja ennakoitavammin (ei esim laulajaa singonnut äkillisesti silmille yllättävästä suunnasta). Ja päinvastoin kuin edellisillä, tällä materiaali herätti herätti miellyttävän "nyt on kunnollista!"-olon nimen omaan nopeutuessaan.
Revulsion 1. 4. 2017

Hyvä meno. Kunnollista oli, kerrassaan!

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Greenrose Faire Hunter's Innissä 17. 3. 2017

Vaihteeksi jotain muuta - niin kuin vaikka tälläistä Blackmore's Night-henkistä tunnelmointia.

Samaan väliin osui myös joku Pyhän Patrikin päivä, jonka oheisohjelmana bändi soitti tuskaisen täyteen nuijitussa pubissa. Yleisön älämölö oli sen mukainen ja pösilöitä samettisia silinterihattuja riitti kuin 1990-luvun festareilla, niin ettei eteensä meinannut nähdä. Kun on omat juuret sellaisessa osakulttuurissa, jossa keikoille todellakin mennään kuuntelemaan bändiä, pubikeikat joilla joka nurkka pursuu kännikailottajia jotka yrittävät huutaa esiintyjän yli (ja yleensä onnistuvat sitä paremmin mitä tylsempää ja tyhmempää juttua kertovat), aiheuttavat melkoisen kulttuurishokin. Tälleenkö ne ihmiset oikeasti käyttäytyy, jos musiikki ei jo lähtökohtaisesti lanaa ja jyrää?

Neal O'Cirola And Friends 17.3.2017
Lämmittelyaktina edusti kuulemma jokin Neal O'Cirola and Friends, joka paljastui pääbändin kielisoittajaksi, joka soitteli irkkufolkkia ja kertoili vitsejä. Myös useampi Greenrose Fairen jäsen kävi lavalla feattaamassa kappaleessa tai parissa.
Neal O'Cirola And Friends 17.3.2017 
Taas tuli vastaan kappale, josta itselle tunnetuin oli Cruachanin versio - vaikka joo, varmaan useammalle tunnetumpi oli se toinen, josta on Metallicakin tehnyt version.
Neal O'Cirola And Friends 17.3.2017 
Greenrose Fairessa oli porukkaa vielä puolet lisää siitä, mitä lavalla oli jo nähty. Saattoi olla pienelle lavalle mahduttautuminen melkoista ihmis- ja soitintetristä.
Greenrose Faire 17. 3. 2017

Greenrose Faire 17. 3. 2017

Bändin esiintyminen oli suorastaan riehakasta ja pirteää. Se osa yleisöstä jota ylipäätään kiinnosti että siellä nurkassa soittaa joku, oli kyllä täysillä mukana menossa, taputtaen ja riekkuen.

Greenrose Faire 17. 3. 2017
Settikin kyllä painottui kepeään ja iloiseen materiaaliin, mikä oli ihan ymmärrettävää. Olin hiukan toivonut kuulevani eräitä haikeampiakin melodioita, mutta ne olisivat menneet tässä ympäristössä ihan hukkaan, kun siitä reippaastakin menosta herkemmät sävyt hautautuivat yleisön yleiseen mölyyn.