Sitten viime näkemän Garden of Worm on ehtinyt kokopitkiensä välissä usvaantumaan perinteisemmiltä tuomion taipaleilta kohti kokeellisempaa pilvientuijottelumusiikkia, josta tulee aika tavalla mieleen osin samojen tekijöiden aikaisempi inkarnaatio Blueprint Human Being. Musiikki luo mieleen illuusion siitä kesäpäivästä, kun pilvet kiiruhtavat taivaalla ja tähdet kieppuvat akselinsa ympäri, mutta itsellä ei ole kiire mihinkään, vaan aikaa seurata taivaalla alati muotoaan muuttavien valtakuntien kasvua ja kutistumista. Tunnelmavetoisen fiilistelyn kannalta peräti kolmen biisin keikka jäi kyllä vähän lyhyeksi.
 |
| Garden of Worm, 15. 5. 2015 |
|
 |
| Garden of Worm, 15. 5. 2015 |
|
Alkuun kuultiin tuoreempaa tarjontaa Fleeting Are The Days of Man, Desertshore ja päätöksenä debyyttipitkän päätösraita Hollow. Seuralaiseni kommentoi päätösbiisin olleen aivan eri maailmasta kuin pari muuta, joskin omaan korvaan siinäkin kuului jonkunlainen luonnollinen jatkumo - ja tunnelman puolesta tietty ilmavuus ja valo, vaikkakin sen aurinkoisen kesäpäivän sijaan pilvien takaa esiin purjehtiva kuu, joka paljastaa lumen keskeltä irvistävät hautapaadet. No, olipas visuaalisia mielikuvia siinä sitten. Ja vielä kotimatkalla ohimennen puiston hämäriä sopukoita vilkuillessa tuli mieleen, että missä mahtaa olla ryteikköinen aluskasvillisuus tai eksyttävimmät polut Madon Tarhassa. Onko siellä ryteikköä? Asia vaatinee lisää tutkimusmatkailua.
 |
| Garden of Worm, 15.5. 2015 |
|
Black Sleep oli minulle entuudestaan tuntematon suuruus, jota ajattelin sitten jäädä uteliaisuuttani katsomaan. No, sehän kuulosti huomattavassa määrin 90-luvun Kornilta. Ensin tosin epäilin kyseessä olevan soundiharhan, koska vain laulajan Korn-tyylinen meuhkaus ja ilmeisesti läppäriltä soineet kosketintaustat kuuluivat kunnolla muiden instrumenttien puuroutuessa, mutta oikeastaan se kuulosti samalta myös soundillisesti tukevoituneessa lopussa. Ei välttämättä mikään huono veto omassa lajissaan - ainakin laulajan heittäytyminen oli ihan vakuuttavaa ja silloin tällöin siellä täällä oli ihan nohevia melodiapätkiä stemmoineen - ehkä jossain muussa välissä ja muussa kattauksessa ylitse vyöryvä ysäri ei olisi tuntunut olevan niin väärässä paikassa.
 |
| Black Sleep 15. 5. 2015 - siinä on kyllä osunut lähinnä stemma kuvaan. |
|
Tällä kertaa alkoi kylläkin tuntua jo kolmen biisin jälkeen, että nythän tää on jo nähty. En olisi pistänyt pahakseni, jos Black Sleep olisikin soittanut kolme biisiä ja Garden of Worm useamman! (...ja nyt muuten huomasin kirjoittaneeni innoissani useampaan otteeseen
Black Sheep, kunnes tarkistin, että kyseessä olikin Black Sleep. Hyvä
minä.) 90-luku - sillä on puolensa ja puolensa. Toiset muistelevat mieluummin toisia puolia kuin toiset.
Ehkä yleiseen kärttyyn vaikutti osaltaan myös liian nopea, pakotettu hyppy tunnelmasta toiseen. Vielä vuosienkin jälkeen selkäpiitäni karmaisee muisto keikasta, jolla Reverend Bizarren jälkeen alkoi välittömästi raikaamaan väliaikamusiikkina järjestäjätahon valitsema Kolmen minuutin muna... Väliaikamusiikeista puheen ollen, Rekisterillä tuntui niissä olevan tarjolla tosi outo disco.
Tilaisuudessa soittivat myös Sokea Piste ja Keuhkot. Näitten keikkoja en kuitenkaan enää ollut todistamassa, sillä sieluttoman aikaisten aamuvuorojen putkikurimuksessa oli taas vaihteeksi pakko lähteä nukkumaan. Turhankin tuttu valitus tässä blogissa. Jaa-a, mikähän sitä olisi elämässä sellainen työ, että voisi rauhassa keikkoja katsella? Siis että olisi sekä aikaa että varaa käydä keikoilla, ja vieläpä jaksaisi katsastaa tarjonnan loppuun asti kun kerran paikalle vääntäytyy.
- - -
Muoks pari viikkoa myöhemmin: Lisätäänpä sittenkin vielä yksi tärähtänyt kuva, koska ilman salamaa liike oli aiheuttanut jotenkin hupaisan liekkisilmä-efektin. (erottuu ehkä paremmin klikkaamalla kuvan isommaksi). On se nyt kun salamalla kuvatessa tulee punaiset silmät ja ilman salamaa kuvatessa ne vasta roihuavatkin.
 |
| Garden of Worm 15. 5. 2015 |
