Folk metal. Parhaimmillaan hurjan hauskaa, pahimmillaan aika tympeää. Myönnän muutamassa muussa yhteydessä paheksineeni sitä, miten folk metal genrenä on houkutellut joukon seuraajia, jotka eivät ota vaikutteita niinkään siitä oman seutunsa perinnemusiikista, vaan toisilta folkmetalbändeiltä, ja kovin suppeiden vaikutteiden uudelleen ja uudelleen kopiointi usein johtaa siihen, että musiikki ei sitten ole kovinkaan kiinnostavaa. Sama ongelma vaivaa toisaalta mitä hyvänsä suosittua genreä, jossa osalle toimijoista on tärkeämpää kuulua genreen kuin luoda uutta. Toisaalta, onhan folk metal usein myös livenä yhtä kuin bileet, vaikka levylautaselle eksyisikin valikoimasta harvempi yrittäjä.
Tällä kertaa oli tarjolla folk metallia oikein olan takaa. Illan avasi ainakin itselleni ihan tuntematon suuruus
Ithilien, Belgiasta (montako belgialaista metallibändiä muuten pystyt nimeämään lunttaamatta Metal Archivesista?) - mutta yleisöä oli kuitenkin paikalla hyvin jo alkuillasta ja varsin hyvin menossa mukana. Bileet, bileet!
 |
| Ithilien 4. 12. 2015 |
Nimestä huolimatta Ithilien ei varsinaisesti Keski-Maata mieleen tuonut, vaan aika genretyypillistä perussettiä; vähän vaikutteita black metallista yhdistettynä kaikenpeittäviin säkkipillimelodioihin ja kampiliiraan. Visuaalisesti kampiliira ja flying V-kitarat oli toki lyömätön yhdistelmä!
 |
| Ithilien 4. 12. 2015 | |
 |
| Ithilien 4. 12. 2015 |
Soundillisesti kitarat oli miksattu kovin kuulumattomiin ja vokalistikin kuulosti melko sävyttömältä, vaikka kokoonpano jossa on eksoottisia soittimia ja väkeä pienen pitäjän verran mahdollistaisi kenties monitahoisempaakin irroittelua. (Ehdin muuten ilahtua nähdessäni lavalla toisenkin rumpusetin - mutta se olikin odottamassa seuraavaa bändiä.)
 |
| Ithilien 4. 12. 2015 |
 |
| Ithilien 4. 12. 2015 | |
Vaikka melodiat olivat hilipatihipan sijaan haikeita juomalaulua myöten, ja siten ehkä toivat esiin omaa kulttuuria, Ithilien ei silti vielä varsinaisesti omaperäisyydellä loistanut. Toisaalta soittoniekat olivat kaikki kovin nuoren näköisiä - aikaa löytää se omin ydin, mikä se sitten onkin, on selvästi vielä yllin kyllin edessä päin.
 |
| Skalmöld 4.12.2015 |
|
Skalmöld, jolle se toinen rumpusetti kuului, oli kaikin tavoin rokkaavampi, rytmikkäämpi, äänekkäämpi - ja selvästi takanaan useampia talvia kuin avausbändillä. Olin jonkun ennakkosamplen perusteella jostain syystä odottanut, että näilläkin olisi tarjolla vähän black ja vähän pagan ja vähän keskiaikaa - mutta Skalmöld oli jotain ihan muuta. Mieleni tekisi sanoa punk, mutta vauhdikas tikkaus kolmella kitaralla vaikutti toisaalta aika virtuoottiselta, mikä ei sitten oikeastaan olekaan ihan punk. Speed metal med något helt annat? Täysin käsittämättömiin väleihin sirotellut kasaripelimelodiat kitaralla, pillipiiparimelodiat koskettimilla ja odottamattoman kuulas soolo muuten taustoja laulaneella kosketinsoittajalla toteutettuina onnistuivat yllättämään kerta toisensa jälkeen.
 |
| Skalmöld 4.12.2015 |
 |
| Skalmöld 4.12.2015 |
|
 |
| Skalmöld 4.12.2015 |
|
 |
| Skalmöld 4.12.2015 |
|
Rääkyvintä ääntä käyttäneen jantterin paidattomuus havainnollisti myös hienosti, miten ääni lähtee rintalihaksista asti!
 |
| Skalmöld 4.12.2015 |
|
Ja rumpalilla näytti olevan aivan tavattoman hauskaa.
 |
| Skalmöld 4.12.2015 |
|
Skalmöld vastasi kyllä illan yllätyksellisimmästä annista, siinä missä Ithilien pysyi vielä vakaasti genrestandardien puitteissa ja Eluveitie genrestä valtaamansa oman osa-alueen puitteissa.
 |
| Skalmöld 4.12.2015 |
|
 |
| Skalmöld 4.12.2015 |
|
Seuraavaksi olikin aika päästää pääesiintyjä
Eluveitien piiparit piiparoimaan kelttiläisiä korusäveliään. Erilaisten instrumenttien määrä lavalla oli myös hilpeää katsottavaa, vaikka melkoinen osa niistä olikin juuri pillejä.
 |
| Eluveitie 4. 12. 2015 | |
 |
| Eluveitie 4. 12. 2015 | |
Sitten viime näkemän (Tuskassa 2009) kampiliiristi oli noussut suurempaan rooliin toiseksi laulajaksi. Kampiliirakin näytti bändilogoineen perinnepelin sijaan vasiten tässä bändissä soittamiseen rakennetulta metallikampiliiralta.
 |
| Eluveitie 4. 12. 2015 | |
 |
| Eluveitie 4. 12. 2015 | |
 |
| Eluveitie 4. 12. 2015 | |
Kampiliiristin ja viulistin yhteislaulut toivat jollain tavalla mieleen myös euroviisut - ehkä johtuen siitä, että lauluja oli useammallakin kielellä, ja erilaisten kielten mukanaan tuomat hauskat rytmitykset yhdistyvät mielessä jotenkin aina nostalgisesti euroviisuihin. Koskahan nähdään Eluveitie edustamassa Sveitsiä euroviisuissa ja irtoaisikohan Irlannilta pisteitä?
 |
| Eluveitie 4. 12. 2015 | |
Keikan toinen, akustinen osuus esitteli Eluveitien juuria, ja keskittyikin juuri irkkumenoon. Osittain ilmeisesti improvisoiden, osittain soitellen folkkistandardeja, joista osa on tuttuja mm. Cruachanin levyiltä. Ehdin jo odotella, tuleekohan sieltä myös Tyrin levyiltä tuttuja folkkistandardeja, kun soittimet vaihtuivat takaisin sähköisiin.
 |
| Eluveitie 4. 12. 2015 | |
Bändi ehti käydä välillä pois lavalta ja palata takaisin, joten ajattelin kyseessä olevan encoren siinä vaiheessa kun piti jo juosta kotikulmille vievään viimeiseen bussiin. Väärässäpä olin, sillä seuraavana päivänä kaveri kertoi bändin soittaneen vielä noin 45 minuuttia poistumiseni jälkeen, ja kaikkiaan Eluveitien setti oli kellottanut rapiat pari tuntia. Nyt ei mennyt omalta osalta ihan putkeen - se tietysti selittää, miksei mielestäni keikalla kuultu takavuosien isoa hittiä Inis Monaa, senpä ehti tietysti soittaa vaikka moneen kertaan vielä poistumiseni jälkeen, samoin kuin mahdollisesti ne Tyrinkin levyiltä tutut folkkistandardit.
 |
| Eluveitie 4. 12. 2015 | |
 |
| Eluveitie 4. 12. 2015 | |
Parin tunnin keikka oli kyllä aika pitkä veto - vaikka toki pääesiintyjänä, joka harvoin kiertää näitä seutuja, on hyvä sauma tarjota kuulijoille kerralla enemmän. Ja Turun keikka osui viikonlopulle, ja yleisö oli kuitenkin varsin hyvin mukana ja innoissaan koko keikan. Kuulin myöhemmin toiselta kaverilta, että Eluveitie oli soitellut yhtä pitkän setin myös Göteborgissa, yhtä myöhään ja keskellä viikkoa.
